Eli neuvoja kyselisin, kun niitä näköjään on jo netistä siirryttävä etsimään (olemme odottaneet lastenneurologian polille pääsyä jo kolme kuukautta). Tilanteemme on tämä: poikamme, tällä hetkellä 2 v. 9 kk, oli vauvana aivan terve ja ns. normaali vauva, vaikkakin lähti liikkeelle hieman tavallista myöhemmin (kävelemään oppi n. 1 v. 3 kk:n iässä). Jokeltelu yms. vuorovaikutus mielestämme aivan tavanomaista. 1,5-vuotiaana oli käytössä n. 20-30 sanaa. Sitten hän alkoi pikku hiljaa jättää sanat pois, todellakin vähitellen, siten että 2-vuotiaana oli käytännössä äänetön, mitään ei enää puhunut. Aloitti päivähoidossa 1 v. 10 kk:n ikäisenä, minkä piikkiin puhumattomuus pistettiin, vaikkakin puheen poisjääminen alkoi siis jo aikaisemmin kuin päivähoito. No, emme itsekään olleet tässä vaiheessa vielä huolissamme, poika kun oli niin pieni vielä silloin (on tietysti vieläkin). Oli siis 2 v:n tienoilla aivan äänetön sekä kotona että hoidossa, muuten kyllä oikein hyväntuulinen ja hymyileväinen on aina ollut. Sitten jossain vaiheessa 2-vuotis synttäreiden jälkeen alkoi kuiskutella sanoja ja on siitä lähtien sitä harrastanut. Eli kuiskaa kaiken, enää ei mitään sano ääneen. Kuiskuttelee vain itsekseen, meille ei "sano"mitään. On ihan omat jutut, lukee yleensä ulkoa kirjoja kuiskuttelemalla tai loruja ja laulujensanoja, pitkiäkin. Vuorovaikutustaitoja ei siis oikein ole eikä kommunikoi. Lisäksi poika ei leiki ollenkaan, ei ole kiinnostunut leluista tippaakaan. Piiloleikkiä tosin rakastaa, kylläkin omilla ehdoillaan. Tykkää juosta kotona edestakaisin vaikka kuinka kauan ja puistossa pitää keinumisesta eniten. Tykkää lampuista ja sen sellaisista. Käytös on hyvin kaavamaista ja jos jostain rutiinista poiketaan, tulee huutoa. Leppyy kuitenkin äkkiä, raivarit ei ainakaan vielä ole olleet mitään mahdottomia. Rauhoittuu aina sylissä, ja joskus tykkää pitkiäkin aikoja vain sylitellä. Päiväkodissa kaikki sujuu ihan ok, paitsi tietenkään vuorovaikutusta muiden kanssa ei ole siellä ilmeisesti juurikaan, ja tarvitsee varmaankin apua enemmän kuin muut ikäisensä lapset. On kuitenkin hyvin sopeutuvainen ja reipastunutkin jo hoidossa kovasti (pukee ja riisuu jo itse jonkin verran, jos on rauhallista eikä muita hirveästi ympärillä). Meistä pojan käytös vaikuttaa aika selkeästi autistiselta, osaisiko joku valaista olemmekohan oikeassa? Puheterapeutilla ollaan käyty harvakseltaan viime syksystä asti, mutta siitä ei ole hirveästi ollut apua. Lastenneurolle tosiaan odotellaan aikaa, ja alkaa pikku hiljaa olemaan jo kiire, ärsyttää, kun kukaan ei ota mitään kantaa tilanteeseen emmekä saa täten mitään neuvoja/apua, miten voisimme poikaa auttaa. Jos jollain on jotain hyviä linkkejä/kirjallisuutta, otan kiitollisena vastaan!