Huomenta vaan..
vajaan neljän tunnin unilla killitän kahvini ja alan päivän puuhiin..siis siivous ja laatikoiden teko..petivaatteetkin saa mennä ulos kiikkumaan..
Mies lähti trukkikurssille,joten mulla ei oo ko aikaa...
Hitto vieköön tätä itkuherkkyyttä..Pojan piti mennä eilen jo isälleen,mutta ei sitten mennytkään "kun siellä ei ole tekemistä ja isovelikin menee vasta tänään".Jotenkin harmistus vaivaa,nyt ovat olleet kuukauden etteivät ole siellä käyneet,sanoin nätisti,että eikö se olisi mukava käydä moikkaamassa isiä..ja tästä syystä mä nielin kyyneliä...*voiko näillä viikoilla muka tulla mielialanvaihtelut,rv n.7*