Huomasin vanhan ketjun siitä..

et kuka muka oikeesti tykkää leikkiä lastensa kanssa et se on vaan sitä pakkotoimintaa et on hyvä äiti.

En sit tiiä et oonkohan jääny lapsen tasolle mut nautin ihan jo itteniki kannalta siitä ku leikitään vaikka pojan kanssa ninjailuu tai älyttömii mielikuvitusjuttuja, askartelua ym.. silloin ku oli viel pienempi ni ai että hiekkakakkujen tekeminen oli vaan jotenki rentouttavaa..

 

joo, olihan se esikoisen kans sellaista, kun oli aikaa..

 

Täälä on äippä joka tykkää kesäsin pihalla isossa altaassa pulikoida
Keinuminen ja hiekkalaatikko on myöskin ihan jees.
Askartelu ja legojen kokoominen hauskaa ja kivaa
Pojut 1vee, 2vee ja 4vee nauttii täysillä kun itsekkin mukana kaikessa.
Isi taas pelaa jalkkista ja leikkii heppaa

 

Mie olen huomannu et meillä on menny siihen et isin kans leikitään ja äitin kans jutskaillaan ja sylitellään. Tietty jossain määrin miekin niiden kans pelailen, mut vähempi.Niin ja sanottakoon vielä et isikin halaa ja höpöttelee.

 

Oon ollu hoitaa myös lapsen setää ja tätii, melkein 2v ja 5 v ja oma lapsi siis ollu myös mukana ja onnistu kyl siinäki viel iteki nauttii niistä 589 leikistä mitkä pyörii samaan aikaan ympärillä kolmen suusta

 

Mulla on 11 vuotta nuorempi sisko ja minä en tykkää leikkimisestä.
Olen tutkinut, että sain silloin lapsuudessa ihan tarpeeksi leikeistä, kun vielä teininäkin piti siskoa leikittää. :snotty:
Tai sitten olen yksinkertaisesti vaan kadottanut lapsenomaiset piirteet.

 

Mulla on 11 vuotta nuorempi sisko ja minä en tykkää leikkimisestä.
Olen tutkinut, että sain silloin lapsuudessa ihan tarpeeksi leikeistä, kun vielä teininäkin piti siskoa leikittää. :snotty:
Tai sitten olen yksinkertaisesti vaan kadottanut lapsenomaiset piirteet.

tai sit et oo viel löytäny vaan sellast leikkii mikä iskis

 

Mulla on 11 vuotta nuorempi sisko ja minä en tykkää leikkimisestä.
Olen tutkinut, että sain silloin lapsuudessa ihan tarpeeksi leikeistä, kun vielä teininäkin piti siskoa leikittää. :snotty:
Tai sitten olen yksinkertaisesti vaan kadottanut lapsenomaiset piirteet.

tai sit et oo viel löytäny vaan sellast leikkii mikä iskis

Voi olla että kulutan kaiken energian muuhun touhuamiseen sitten. Kyllä me pojan kanssa pelataan pelejä, lautapeleinä, tietsikkapeleinä ja pleikkarilla. Nuo leikkijutut hoitaa isänsä sitten.
Saa nähdä iskeekö nukkeleikit, kunhan tuo nuorempi tuosta vähän kasvaa..

 

Ollaan miehen kanssa ihan onnessamme, kun lapsi on päässyt duploikään

 

Hmh, ei se leikkiminen mitään herkkua ole, varsinkaan ulkona. Uiminen ja kaikki muu "oikea tekeminen" on kivaa, pakkasessa seisominen puiston laidalla on melko hirveää.

Ehkä kun poika kasvaa niin tääkin muuttuu, nyt mies leikkii ja ulkoiluttaa, mä luen ja sylittelen.