Huoltajuuskiista ja oikeudenkäynti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kokemuksia?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kokemuksia?

Vieras
Kyselisin teiltä, jotka olette joutuneet menemään oikeuteen lapsen huoltoasioissa...

Miten kauan asian eteneminen on kestänyt siitä kun laitoitte asian vireille?

Miten eteni sen jälkeen?

Kaikki kokemukset tervetulleita:)
 
Ccc:lle: Miksi ihmiset ylipäätään koskaan joutuvat menemään oikeuteen? Kun ei muuta vaihtoehtoa kerta kaikkiaan enää ole:(

Eikö täällä kellään ole omakohtaista kokemusta vastaavasta? Tai muista oikeusjutuista koskien esim. lapsen tapaamisia tms.?
 
Ei omakohtaista, mutta miehellä on kokemusta. Isällä ei ole mitään sanomista eikä oikeuksia, tämä on valitettava tosiasia. Kokemusta sekä huoltajuuteen että elatukseen liittyvistä riidoista.
 
Mitä paheksuttavaa on oikeuteen menemisessä?
Mun mielestä on paljon paheksuttavampaa, että asioista sopimaan pystyvät ihmiset edes eroavat...
¨Mukavuuserot pitäisi kieltää lailla!
 
Miksi ei ole muita vaihtoehtoja, mikä voi olla sellainen tilanne?
Muutaman tuttavan oikeusprosesseja seuranneena en suosittele jos aikuiset voisit edes johonkin yhteisymmärrykseen päätyä. Siellä reviään tilanne siihen, että vanhempien on tuskin enää koskaa kykyä toimia asiallisesti lapsen asioista yhteiskykyisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin;29423802:
Ei omakohtaista, mutta miehellä on kokemusta. Isällä ei ole mitään sanomista eikä oikeuksia, tämä on valitettava tosiasia. Kokemusta sekä huoltajuuteen että elatukseen liittyvistä riidoista.

Jaa-a, meillä mentiin oikeuteen aika "tasatilanteessa" (molemmat vanhemmat siis "normaaleja" työssäkäyviä, ei alko tms. Ongelmia, ei väkivaltaisuutta, ei narsismia tms), isä vaan ei halunnut äidin tapaavat lapsia. Piste. Oikeus määräsi lasten viralliseksi asuinpaikaksi isän osoitteen. Tuon päätöksen kun isä sai, lapset sai olla äidillä niin paljon kun halusivat ja nyt vuosia päätöksen jälkeen lapset (isoja jo, yläkouluikäisiä) haluavat asua äidillä. Ja nythän lapsia jo kuullaan, eli ovat muuttaneet meille. Että taitaa isällekin oikeuksia olla
 
Alkuperäinen kirjoittaja Etä äiti;29423988:
Jaa-a, meillä mentiin oikeuteen aika "tasatilanteessa" (molemmat vanhemmat siis "normaaleja" työssäkäyviä, ei alko tms. Ongelmia, ei väkivaltaisuutta, ei narsismia tms), isä vaan ei halunnut äidin tapaavat lapsia. Piste. Oikeus määräsi lasten viralliseksi asuinpaikaksi isän osoitteen. Tuon päätöksen kun isä sai, lapset sai olla äidillä niin paljon kun halusivat ja nyt vuosia päätöksen jälkeen lapset (isoja jo, yläkouluikäisiä) haluavat asua äidillä. Ja nythän lapsia jo kuullaan, eli ovat muuttaneet meille. Että taitaa isällekin oikeuksia olla

Meillä täysin päinvastaisia kokemuksia. Näitä on paaaaaljon lisää eroperhe.netissä.
Erikoista sinänsä että tuomio perustui siihen, että isä ei halunnut että äiti tapaa lapsia. Kai siinä jotain muitakin syitä oli?
 
Yritetty on kaikkea.
Liian paljon joustin, olisi pitänyt vain samantien pitää tiukka linja.
Mies teki kaikkensa, jotta minä ja lapset voidaan huonosti.
Sain ensin päätöksen, jolloin lapset asuvat luonani.
Tapaamiskerrat sovittiin kirjallisesti.
Tässä välissä sain lähestymiskiellon(jota rikkoi kolmesti,sen jälkeen rauhaiseloa, kunnes taas alkoi) lapset silti vein.
Sitten vain pelkäsin sitä hetkeä, että lapsille tapahtuu jotakin,
sitten tapahtui, nyt tapaamiset olleet jäissä.Käymme kaikki terapiassa ja
saan luultavammin yksinhuoltajuuden.
Kaikkeni yritin ja halusin uskoa, ettei lapsille tee mitään.
Sisimmässäni tiesin, että jotakin tulee tapahtumaan.
Todisteita oli vaikea kerryttää, niin kauan kuin lapset eivät oirehtineet.
Piiitkä juttu, mutta tässä ehkä perusasiat.
Niin mies on narsisti ja hänen elämäntehtävänsä on hankaloittaa kaikkea.
Hänen mielialansa muuttuu salamana.
 
niin, vielä se, että lapset alkoivat puhumaan vasta tuon tapahtuman jälkeen muistakin asioista.
Puhuin alussa jo ennen oik.käyntejä sos.toimelle.Asiat kirjattiin,
mutta vasta nyt asioilla on painoarvoa, kun on tapahtunut jotakin traumaattista,
missä on olleet poliisit auttamassa.
 
tuo on kyllä hankalaa, että lapset usein pitävät sisällään ikävät asiat. Mutta pelottaa tietysti, että joutuu seuraavalla tapaamisella "tilille" kertomistaan asioista ja tapaamiset muuttuvat vieläkin pahemmiksi.
 
Kiitos vastauksista! Vielä kuitenkin kaipailisin lisätietoja ja kokemuksia...Kuinka kauan ylipäätään kestää ennen kuin asia menee oikeuteen asti sitten kun sen vireille pistää?

Etä äiti: Miksi lasten isä ei antanut sinun tavata lapsia? Ja mistä syystä oikeus määräsi lapset asumaan isälle? Yrititkö saada heitä kuitenkin sinun luoksesi?

Vuosia: Eikö teillä ollut sitten valvottuja tapaamisia, kun kerran etällä oli lähestymiskieltokin? Kauanko teillä meni, että oikeudessa alkoi mitään tapahtua siitä kun jätit paperit sisään?
 
Kiitos vastauksista! Vielä kuitenkin kaipailisin lisätietoja ja kokemuksia...Kuinka kauan ylipäätään kestää ennen kuin asia menee oikeuteen asti sitten kun sen vireille pistää?

Etä äiti: Miksi lasten isä ei antanut sinun tavata lapsia? Ja mistä syystä oikeus määräsi lapset asumaan isälle? Yrititkö saada heitä kuitenkin sinun luoksesi?

Vuosia: Eikö teillä ollut sitten valvottuja tapaamisia, kun kerran etällä oli lähestymiskieltokin? Kauanko teillä meni, että oikeudessa alkoi mitään tapahtua siitä kun jätit paperit sisään?

Lähestymiskieltoa ei saa automaattisesti lapsille, jos ei ole tehnyt lapsille mitään.
Valvotut tapaamiset olisivat tulleet, mutta paikkaa ei tarjottu-ei kuulemma ollut kunnalla velvollisuutta antaa, vaikka olisikin oikeuden päätös(aika koomista, sillä juuri tuolta paikasta kyselin ohjeita valvottuihin ja he sanoivat tarvitsevansa vain oikeuden päätöksen).
Keskustelimme sitten ja halusin uskoa miehen olevan lapsille hyvä ja sovimme uudet tapaamiskerrat.
Nyt tiedän paljon enemmän kuin lähtiessäni tälle tielle.Vielä loppusuorallakin on tullut uutta tietoa vastaan.
Jos isä ei ole aktiivinen ja hae tapaamisia, niin silloin voi kestää.
En nyt muista odotusaikaa, mutta lapsiasiat käsitellään yleensä suht vikkelään..olisikohan joku 4kk odotuksilla...
 
Yleensä käsittely oli noin 3-6kk välein. Tapaamiset ei sinänsä olleet ongelma ja lopulta isä taipui myös yksinhuoltajuuteen. Nykyään on hyvät ja toimivat välit. Mitään en olisi kuitenkaan tehnyt toisin koska sopimukseen ei päästy ja oli asioita jotka täytyi hoitaa kunnolla.
 
Oliko teillä sitten joku välikäsittely tuossa? Vai miksi noita sossu- ja kotitapaamisia? Ja mitä nuo tapaamiset käsitteli ja mitä niissä käytännössä tehtiin?

Niin, sanoisin tuohon vielä, että silloin ensimmäisellä kerralla, kun hain yh:ta, mutta päädyimmekin sovintoon...
niin kotikäynneillä..niitä oli varmaan kolme/neljä(tästä on aikaa),
kotiin tuli sovittuina aikoina 2 naista.
Siinä aamusella, kun heräiltiin,lapsi ujosteli, jolloin he siirtyivät lastenhuoneeseen.
Katsoivat kodin läpi, joka huoneen.Keskustelimme arjesta ja rutiineista.
Lapsille juttelevat, jos ovat sen ikäisiä, silloin olivat niin pieniä, että tekivät nallekortti tehtäviä.(korteissa on nalleja iloisina, vihaisina...eri tunteiden näyttäjinä).
Lähdimme myös yhdessä leikkipihalle.
Olivat aivan ihania naisia ja huomasi kyllä, että olivat tehneet paljon näitä.
Sain heiltä tukea ja puh.nron, jos tuli tuen tarvetta/kysyttävää.
he kyllä näkevät misssä mennään.
Myöhemmin näin vielä noita naisia ja jäimme keskustelemaan huvin vuoksi kuulumisia.
 
[QUOTE="vierastus";29425775]Yleensä käsittely oli noin 3-6kk välein. Tapaamiset ei sinänsä olleet ongelma ja lopulta isä taipui myös yksinhuoltajuuteen. Nykyään on hyvät ja toimivat välit. Mitään en olisi kuitenkaan tehnyt toisin koska sopimukseen ei päästy ja oli asioita jotka täytyi hoitaa kunnolla.[/QUOTE]

Kuulin myös, että eräällä naisella oli kestänyt 2 vuotta yh:n saanti.
 
[QUOTE="vuosia";29425805]Niin, sanoisin tuohon vielä, että silloin ensimmäisellä kerralla, kun hain yh:ta, mutta päädyimmekin sovintoon...
niin kotikäynneillä..niitä oli varmaan kolme/neljä(tästä on aikaa),
kotiin tuli sovittuina aikoina 2 naista.
Siinä aamusella, kun heräiltiin,lapsi ujosteli, jolloin he siirtyivät lastenhuoneeseen.
Katsoivat kodin läpi, joka huoneen.Keskustelimme arjesta ja rutiineista.
Lapsille juttelevat, jos ovat sen ikäisiä, silloin olivat niin pieniä, että tekivät nallekortti tehtäviä.(korteissa on nalleja iloisina, vihaisina...eri tunteiden näyttäjinä).
Lähdimme myös yhdessä leikkipihalle.
Olivat aivan ihania naisia ja huomasi kyllä, että olivat tehneet paljon näitä.
Sain heiltä tukea ja puh.nron, jos tuli tuen tarvetta/kysyttävää.
he kyllä näkevät misssä mennään.
Myöhemmin näin vielä noita naisia ja jäimme keskustelemaan huvin vuoksi kuulumisia.[/QUOTE]

Meille on ilmeisesti kanssa tulossa noita kotitapaamisia... Mutta kukaan ei ole kertonut, että mitä pitää sisällään.

Meillä kysymys kahden vanhemman lapsen huoltajuudesta, sen lisäksi on kaksi pienempää lasta uudesta suhteestani. Mahtaako he haluta puhua myös näiden nuorempien kanssa, vaikka he eivät tähän huoltajuustaistoon millään lailla liity?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mitenkäs...;29427841:
Meille on ilmeisesti kanssa tulossa noita kotitapaamisia... Mutta kukaan ei ole kertonut, että mitä pitää sisällään.

Meillä kysymys kahden vanhemman lapsen huoltajuudesta, sen lisäksi on kaksi pienempää lasta uudesta suhteestani. Mahtaako he haluta puhua myös näiden nuorempien kanssa, vaikka he eivät tähän huoltajuustaistoon millään lailla liity?

Hei!En tiedä, mutta ajattelisin, että eivät.
Aikaa on kuitenkin rajattu määrä ja siinä pitäisi ehtiä jututtaa vanhempia ja lapsia.
Jännitin aluksi, mutta huomasin aika heti sen olevan turhaa.
Tsemiä-hyvin ne menevät!Ja varmasti jää hyvä mieli.
Minulle sanoivat vielä, että ei olisi tarvinnut kotia siivota ja laittaa niin "vimpan päälle",
olihan muutostani vain pari päivää.
Lukuisat muutot eivät olleet hyväksi, sillä lapsi ei ehdi juurtua yhteen paikkaan,
jos ymmärrät mitä koitan sanoa.
 

Yhteistyössä