Ä
äidin tuska
Vieras
Tyttäreni on voimakasluonteinen, mutta aivan ihana kouluun lähtevä neitokainen.
Eskarissa sai kehuja, oli siellä aina iloinen ja hyväntuulinen yhteishengen kohottaja.
Mutta kotona, alkaa hirveän helposti mököttämään. Sulkeutuu, eikä puhu kenellekään mitään. Ja välillä siis aivan pikku asioista.
Huoleni kuitenkin heräsi siinä vaiheessa, kun tyttö mökötyspuuskassan sanoi täysin tyynesti: "mä tapan itteni, kun on niin tyhmä elämä". Aivan sana tarkkaan en lausetta muista, mutta pääpiirteittäin noin.
Järkytyin tietenkin kamalasti, ja kysyin tajuaako hän mitä puhuu. Kuulema kyllä ymmärtää, että se tarkoittaa kuolemaa. Ja tietää tosiaan, mitä kuolema tarkoittaa.
Joskus ennenkin on kiukuspäissään todennut haluavansa kuolla, mutta tuolloin laitoin vain sen piikkiin ettei ymmärrä mitä sanoo.
Pitäisikö mun viedä lapsi jonnekin psykologille, ja kuinka sellaiselle pääsee?
Eskarissa sai kehuja, oli siellä aina iloinen ja hyväntuulinen yhteishengen kohottaja.
Mutta kotona, alkaa hirveän helposti mököttämään. Sulkeutuu, eikä puhu kenellekään mitään. Ja välillä siis aivan pikku asioista.
Huoleni kuitenkin heräsi siinä vaiheessa, kun tyttö mökötyspuuskassan sanoi täysin tyynesti: "mä tapan itteni, kun on niin tyhmä elämä". Aivan sana tarkkaan en lausetta muista, mutta pääpiirteittäin noin.
Järkytyin tietenkin kamalasti, ja kysyin tajuaako hän mitä puhuu. Kuulema kyllä ymmärtää, että se tarkoittaa kuolemaa. Ja tietää tosiaan, mitä kuolema tarkoittaa.
Joskus ennenkin on kiukuspäissään todennut haluavansa kuolla, mutta tuolloin laitoin vain sen piikkiin ettei ymmärrä mitä sanoo.
Pitäisikö mun viedä lapsi jonnekin psykologille, ja kuinka sellaiselle pääsee?