Hei kaikille!
Samanlaisia viestiketjuja on varmaan paljonkin liikkeellä, mutta katsoin helpoimmaksi aloittaa uuden.
Eli olemme huolissamme esikoispoikamme kehityksestä. Poikamme on nyt 8.5kk ikäinen ja tuntuu olevan ikäisiään monilla osa-alueilla jäljessä. Poikamme oppi kääntymään ja ryömimään (ei vielä konttaa) suurinpiirtein ajallaan, mutta enemmän olemmekin huolissamme hänen henkisestä ja psyykkisestä kehityksestä.
- ei juurikaan muodosta tavuja (tatata, päpäpä ym.)
- ei ota kunnolla katsekontaktia (välillä saattaa katsoa pitkiäkin aikoja silmiin, mutta suurimmaksi osaksi ihan muutaman sekunnin vilkaisuja)
- ei tunnista omaa nimeään (pitäisikö jo?)
- ei matki (vilkuta, tai taputa ym.)
- ei viihdy sylissä (haluaa aina olla etuperin pystyasennossa)
- ei juurikaan pidä koskettelusta (paitsi nukutuksen yhteydessä
Poikamme nauraa ja hymyilee paljon, mutta esim. kukkuu-leikit ym. ei vielä oikein luonnistu. Hän ei ikinä ole ollut kummoinenkaan nukkuja (heräillään monta kertaa yössä ja päiväunet olemattomia).
Neuvolakäynneillä ei ole sanottu juuri mitään. Poika on kasvukäyrillä ja muutoin ollut terve (kerran ollut korvatulehdus). Synnytyksessä tosin pojalla oli mennyt nestettä keuhkoihin, joten joutui olemaan muutaman päivän teholla. Siellä kyllä sanottiin, että kaikki olisi kunnossa.
Ymmärrämme, että lapset kehittyvät eri tahtiin ja joillakin saattaa mennä hyvinkin kauan eri asioiden oppiminen. Kuitenkin äidinvaisto on aina sanonut, että lapsemme on "erilainen" esim. juuri tuo, ettei viihdy sylissä selällään edes pienenä vauvanakaan. Ennen 1-vuotis neuvolaa juurikaan mitään ei ole tehtävissä, mutta olisi kiva saada kuulla mielipiteitä tai jos samanlaisia kokemuksia/tunteita. Toivottavasti viestistä ei tullut liian pitkä.
Samanlaisia viestiketjuja on varmaan paljonkin liikkeellä, mutta katsoin helpoimmaksi aloittaa uuden.
Eli olemme huolissamme esikoispoikamme kehityksestä. Poikamme on nyt 8.5kk ikäinen ja tuntuu olevan ikäisiään monilla osa-alueilla jäljessä. Poikamme oppi kääntymään ja ryömimään (ei vielä konttaa) suurinpiirtein ajallaan, mutta enemmän olemmekin huolissamme hänen henkisestä ja psyykkisestä kehityksestä.
- ei juurikaan muodosta tavuja (tatata, päpäpä ym.)
- ei ota kunnolla katsekontaktia (välillä saattaa katsoa pitkiäkin aikoja silmiin, mutta suurimmaksi osaksi ihan muutaman sekunnin vilkaisuja)
- ei tunnista omaa nimeään (pitäisikö jo?)
- ei matki (vilkuta, tai taputa ym.)
- ei viihdy sylissä (haluaa aina olla etuperin pystyasennossa)
- ei juurikaan pidä koskettelusta (paitsi nukutuksen yhteydessä
Poikamme nauraa ja hymyilee paljon, mutta esim. kukkuu-leikit ym. ei vielä oikein luonnistu. Hän ei ikinä ole ollut kummoinenkaan nukkuja (heräillään monta kertaa yössä ja päiväunet olemattomia).
Neuvolakäynneillä ei ole sanottu juuri mitään. Poika on kasvukäyrillä ja muutoin ollut terve (kerran ollut korvatulehdus). Synnytyksessä tosin pojalla oli mennyt nestettä keuhkoihin, joten joutui olemaan muutaman päivän teholla. Siellä kyllä sanottiin, että kaikki olisi kunnossa.
Ymmärrämme, että lapset kehittyvät eri tahtiin ja joillakin saattaa mennä hyvinkin kauan eri asioiden oppiminen. Kuitenkin äidinvaisto on aina sanonut, että lapsemme on "erilainen" esim. juuri tuo, ettei viihdy sylissä selällään edes pienenä vauvanakaan. Ennen 1-vuotis neuvolaa juurikaan mitään ei ole tehtävissä, mutta olisi kiva saada kuulla mielipiteitä tai jos samanlaisia kokemuksia/tunteita. Toivottavasti viestistä ei tullut liian pitkä.