HUOH!! Ihan oikeesti, eikö ole muuta puheenaihetta ku se lapsi?!!

[Ongelma minullakin]

Ensiksikin: älkää käsittäkö väärin. Minä pidän lapsista ja omakin on yrityksen alla. Erityisesti lähipiirin vauvat ovat minulle tärkeitä. Mutta...

Mua rassaa se, ettei esim. anopin kanssa voi puhua MISTÄÄN muusta.
Ja kun joku heti tyrkyttää vastaukseksi jotain kateutta tai katkeruutta tai muuta yhtä pöyristyttävää, niin painotan vielä, että kyse ei ole katkeruudesta lapsellisia/lasta kohtaan, vaan alkaa väsyttää, kun ei voi puhua aikuisten juttuja, ei voi puhua yhtään mitään muuta kuin anopin lapsenlapsista (tai henkilöstä riippuen hänen omista lapsistaan tms.)

Onneksi mulla on paljon sellaisiakin ystäviä tai tuttavia, joiden kanssa pystyy puhumaan ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Toki lapsistakin, mutta heidän keskustelutaitonsa ei ole tyrehtynyt lapsensaannin myötä pelkkiin koliikkiin, nukkumisvaikeuksiin, kakan laatuun, kiinteiden aloittamiseen, yms.

Minusta on ihanaa puhua lapsistakin, kuulla heidän kehityksestään tai tempauksistaan, mutta rajansa kaikella. Alkaa tuntua jo pahalta ylipäätään ajatella anoppilaan menoa, kun millään muulla ei tunnu olevan arvoa kuin niillä, joilla on lapsia -> en jaksa enää iloita lapsista tai mistään, kun kaikki muut puheenaiheet tyrmätään täysin.

 

[juu näin]

Mä ymmärrän, en jaksa muuta sanoa. Tuttu tunne, mutta ongelma ei ole anoppi vaan työkaveri. Ei KIINNOSTA sen lapsen harrastukset tai leikit tai mitä söpönpöpöä se pikkukultamussukka taas sanoi. YÖKS.

 

[joo]

on, sikainfluenssa

 

[joo niinpä]

No odotas jos nämä kaksi yhdistetään niin järki menee... oih

 

[Samoilla linjoilla]

olen TÄYSIN samaa mieltä kanssasi!
Itse olen raskaana hieman yli puolenvälin, ja itselläni ei silti huvita keskustella vauvoista/lapsista kaiken aikaa! Päin vastoin, ottaa päähän kun kaverit ja sukulaiset kyselee vaan miten voit ja oletko miettinyt nimiä yms. Tulee sellanen olo että lopetetaan nyt tämä teeskentely kun ei teillä kuitenkaan oikeasti kiinnosta, ja uskokaa tai älkää ei kiinnosta mulla itselläkään jatkuvat vauva-aiheiset keskustelut..totta kai miehen kanssa haaveillaan vauva-arjesta ja ollaan onnellisia tästä tulijasta, mutta haluaisin silti jutella "normaalisti" erinäisistä keskustelunaiheista, ei pelkästään raskaus ja vauvat!!! Huoh... Ymmärrän sinua ja toivotaan ettei tulla olemaan itse ainakaan niitä jotka aikanaan pitkästyttää kaikki loputtomilla "meidän Ritulla oli tänään tosi oudonvärinen kakka"-jutuilla!

 

[Näin juuri!!]

olen TÄYSIN samaa mieltä kanssasi!
Itse olen raskaana hieman yli puolenvälin, ja itselläni ei silti huvita keskustella vauvoista/lapsista kaiken aikaa! Päin vastoin, ottaa päähän kun kaverit ja sukulaiset kyselee vaan miten voit ja oletko miettinyt nimiä yms. Tulee sellanen olo että lopetetaan nyt tämä teeskentely kun ei teillä kuitenkaan oikeasti kiinnosta, ja uskokaa tai älkää ei kiinnosta mulla itselläkään jatkuvat vauva-aiheiset keskustelut..totta kai miehen kanssa haaveillaan vauva-arjesta ja ollaan onnellisia tästä tulijasta, mutta haluaisin silti jutella "normaalisti" erinäisistä keskustelunaiheista, ei pelkästään raskaus ja vauvat!!! Huoh... Ymmärrän sinua ja toivotaan ettei tulla olemaan itse ainakaan niitä jotka aikanaan pitkästyttää kaikki loputtomilla "meidän Ritulla oli tänään tosi oudonvärinen kakka"-jutuilla!

NIIIIN PEESI!!! Minulle ei puhuta mistään muusta kuin vauvoista, mahani koosta ja sikainfluenssarokotteesta..
Ihanaa puhua aiheesta läheisten kanssa, mutta kun työpaikallakin joutuu samat jutut puhumaan uudestaan ja uudestaan....