hulestunut

[Jessi]

olen hieman huolissani omasta pojastani, 1v10kk, koska en ole nähnyt samanlaisia "vinkeitä" koskaan aiemmin muilla lapsilla.

tässä muutama esim. kun poika suuttuu, ja alkaa itkeä ja raivota, hän menee nurkkaan huutamaan! jos yrität mennä lohduttamaan, hän huutaa "ei, ei, ei!!". huuto alkaa heti kun hän huomaa että lähestyn häntä! huuto loppuu yleensä vasta kun keksin jotain kivaa tekemistä!

toinen mikä huolestuttaa pojan käytöksessä, on hänen suhtautuminen toisiin ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin! minä, isä ja mummo olemme ainoat jotka saamme koskea poikaan milloin haluamme, muut eivät! joskus minun siskoni, joka on paljon tekemisissä pojan kanssa, ei saa edes katsoa poikaa kun se jo suuttuu ja huutaa "ei!"

ymmärtäisin jos tämä tapahtuisi tuntemattomien kanssa, mutta että se tapahtuu jopa siskoni kanssa! ollaan n.3pvä/vko minun kotona, ja siskoni asuu siellä joten viettää väkisinkin aikaa pojan kanssa paljon, ja leikkii pojan kanssa. sama koskee kaikkia muitakin sukulaisia ja ihmisiä joita näemme joka viikko!

tämä ei koske lapsia, vain aikusia.

joskus tulee kiusallisia tilanteita, jotkut kyttäilevät arvostelevasti kun poika ei ole kohtelias.

tosiaa, en ole tavannut ennen lasta jolla olisi samanlaisia "vinkeitä".
onko tämä normaalia, vai täytyykö jopa huolestua?
onko jollain kokemuksia, meneekö tämä iän myötä ohi?

 

[Viblsp]

Hmm... Tuli mieleen, että jos poika raivostuu esim. kieltämisen takia, niin ei ehkä kannattaisi lohduttaa ja keksiä kivaa tekemistä. Poika huomaa vain, että pistämällä "show'n" pystyyn, saa äidin huomion ja vielä jotain mukavaa puuhaakin. Meillä 1,5-vuotias joka saa raivareita esim. juuri kieltämisen takia. Annamme raivota rauhassa ja ollaan kuin ei huomattaiskaan. Menee nopeammin ohi kun poitsu huomaa, ettei saa huomiotamme huonolla käytöksellä.

 

[Amfritrite]

\

Hmm... Tuli mieleen, että jos poika raivostuu esim. kieltämisen takia, niin ei ehkä kannattaisi lohduttaa ja keksiä kivaa tekemistä. Poika huomaa vain, että pistämällä "show'n" pystyyn, saa äidin huomion ja vielä jotain mukavaa puuhaakin. Meillä 1,5-vuotias joka saa raivareita esim. juuri kieltämisen takia. Annamme raivota rauhassa ja ollaan kuin ei huomattaiskaan. Menee nopeammin ohi kun poitsu huomaa, ettei saa huomiotamme huonolla käytöksellä.

Tuli juuri sama mieleen. Poika on tottunut että kaikki huomioivat kun pistää oman esityksen pystyyn. Olen itse nähnyt isompiakin (4v) jotka saaneet paljon huomiota esim. lähellä asuu paljon sukulaisia ja suvussa vähän muita lapsia. Ihminen varmaan vähän sellainen, että mitä enemmän on (tässä huomiota), sitä enemmän sitä haluaa ja mikään ei riitä. Ilmeisesti poika ei ole hoidossa, koska ryhmässä huomio jakaantuu monen kesken. Vaikea tapaus hoitajille ja opettajille sitten isompana, jos tuota huomionkipeyttä ei saada aisoihin. Siihen tepsii se, että jos alkaa ilman syytä huutamaan, esim. jos kielletään, niin antaa huutaa niin kauan kuin huutaa. Alkuun saattaa huutaa pitkäänkin. Mielestäni voi laittaa eri huoneeseen huutamaan, jos ei muu auta.

 

[Amfritrite]

Samoin tuo muu käytös, jota kutsut sanalla "vinkeet" viittaa siihen, että poika on jo tuossa iässä huomannut, että hän pyörittää toisia oman pillin mukaan, ja hän on se joka määrää. Ei hän tarvitse mitään syytä siihen. Pieni lapsi tutkii mielenkiinnolla toisten reaktioita, kun hän saa olla se, joka päättää torjunnasta ja hyväksynnästä. On mielenkiintoista varmasti pojalle nähdä, miten toiset suhtautuvat siihen, että hän määrää kuka häntä puhuttelee, hoitaa, ym. Mielestäni poika tarvitsee rajoja.

 

[Jessi]

meillä on aina ollut sellainen periaate, että lasten kuulu näkyä eikä kuulua! joten pojalla on kuri!!
jos ei ruoka maistu kun tarjotaan saa jannu olla nälissään ja odottaa seuraavaan ateriaan! jos taas suuttuu kiellosta, saa rauhassa raivota!

 

[Viblsp]

\

meillä on aina ollut sellainen periaate, että lasten kuulu näkyä eikä kuulua! joten pojalla on kuri!!
jos ei ruoka maistu kun tarjotaan saa jannu olla nälissään ja odottaa seuraavaan ateriaan! jos taas suuttuu kiellosta, saa rauhassa raivota!

Avausviestissä sanoit, että lohdutat jos raivoaa. Missä tapauksessa sitten lohdutat? Eli mistä raivo on silloin saanut alkunsa? Mielestäni silloin kuuluu lohduttaa, jos raivo on alkanut esim. siitä, että poika on satuttanut itsensä fyysisesti. Antakaa vähemmän huomiota kun poika kiukkuaa. Älkää tehkö liian isoa numeroa raivokohtauksesta.

 

[Amfritrite]

\

\

meillä on aina ollut sellainen periaate, että lasten kuulu näkyä eikä kuulua! joten pojalla on kuri!!
jos ei ruoka maistu kun tarjotaan saa jannu olla nälissään ja odottaa seuraavaan ateriaan! jos taas suuttuu kiellosta, saa rauhassa raivota!

Avausviestissä sanoit, että lohdutat jos raivoaa. Missä tapauksessa sitten lohdutat? Eli mistä raivo on silloin saanut alkunsa? Mielestäni silloin kuuluu lohduttaa, jos raivo on alkanut esim. siitä, että poika on satuttanut itsensä fyysisesti. Antakaa vähemmän huomiota kun poika kiukkuaa. Älkää tehkö liian isoa numeroa raivokohtauksesta.

Tarkoitin juuri samaa. Eli jos itkee jos on vaikka kaatunut, tottakai kuuluu lohduttaa. mutta ei silloin, jos on kielletty jostain, ja poika alkaa huudon, niin antaa silloin huutaa vain. Kyllä pettymykset täytyy oppia sietämään. Ei siitä saisi palkita kivalla tekemisellä, että huutaa kuin jellona nurkassa, kun on kielletty jostain. Aloitusviestissä sanoit keksiväsi kivaa tekemistä, jos ei muuten huuto lopu.

Tämä nyt ei sitten liity alkuperäisen asiaan, mutta joskus tuntuu, että osa näistä uudehkoista diagnooseista ja nimityksistä johtuu pilalle hemmotelluista tapauksista, jotka eivät sovellu ryhmään kun lapset on kasvatettu tyranneiksi. Ennen heidät laitettiin kurilla koulussa ruotuun, nykyään heidän tarmokkaat vanhemmat hakevat heille hienon nimityksen, jotta saavat oman opettajan tai apuopettajan ja lapsella on syy käyttäytyä huonosti, eli tämä hienon kuuloinen diagnoosi on syy huonoon käytökseen, kun eihän tarkkaavaisuushäiriöiseltä voi odottaa ihmismäistä käytöstä, heh? Ja huomiota saa sitten koulussa taas kun on oma avustaja, tai sitten saa vain rauhassa huutaa jos ei omaa avustajaa ja terrorisoida muiden oppimista. Minun mielestä toisten ei kuulu kestää mahdotonta huutamista. Eri huoneeseen mesoamaan, jos muu ei auta.

 

[Amfritrite]

Taidan olla nykyvanhemmaksi varmaan aikamoinen kurinpitäjä, mutta opettajat ja muut kasvatushenkilöt alkavat varmaan olla aika puhki, ja kuntien rahat loppua, jos ei käytös ala olla ihmismäistä myös näillä, joiden vanhemmat hommaavat lapsilleen diagnooseja. VAnhempien tarmokkuudesta varmasti kyse, koska eihän näille diagnooseille mitään tieteellistä mitta-asteikkoa ole, ja lääkärit tietysti haluavat varmistaa oman toimeentulon!!!

 

[Maamikki]

\

\

meillä on aina ollut sellainen periaate, että lasten kuulu näkyä eikä kuulua! joten pojalla on kuri!!
jos ei ruoka maistu kun tarjotaan saa jannu olla nälissään ja odottaa seuraavaan ateriaan! jos taas suuttuu kiellosta, saa rauhassa raivota!

Avausviestissä sanoit, että lohdutat jos raivoaa. Missä tapauksessa sitten lohdutat? Eli mistä raivo on silloin saanut alkunsa? Mielestäni silloin kuuluu lohduttaa, jos raivo on alkanut esim. siitä, että poika on satuttanut itsensä fyysisesti. Antakaa vähemmän huomiota kun poika kiukkuaa. Älkää tehkö liian isoa numeroa raivokohtauksesta.

peesi, ei mitään kivoilla jutuilla pettymysten lievittelyä, elämä on rankaa ja pitää oppia sietämään pahaa mieltä, pettymyksiä ja epäonnistumisia =)

 

[Jessi]

eli siis..
kun poika saa raivarin,se painuu nurkkaan huutamaan. jos huuto ei lopu jonkun ajan päästä, kannan pojan omaan sänkyynsä jatkamaan huutoa, josta se kuitenkin tulee pois, ja haluaa syliin. lohdutan poikaa, ja se rauhottuu. se kiva juttu millä raivon saa joskus rauhoittumaan on esim. isi tulee sattumalta kotiin oikealla hetkellä, tai tv:stä tulee mainos josta poika pitää, ja saan hänet näin unohtamaan huutamisen. jos olen kieltänyt häntä, en anna silti periksi!
joskus poika kuitenkin itkee niin kauan että oksentaa.
ihmetyttää vain miksi poika aina hakeutuu nurkkaan?
lähes joka ilta yöpuku puetaan päälle väkisin! poika makaa selällään sängyllä, kädet minun jalkojen alla ettei pääse pyörimään, ja huutaa ja rimpuilee. yökkäri puetaan silti, periksi en anna!
en anna hänelle "palkintoja" kun hän lopettaa huudon, mutta kyllä lasta kuuluu minusta lohduttaa kun raivot on raivottu!
lapsi kuitenkin kokee pettymyksen josta hänelle tulee paha mieli.
en ole koko ajan komentelemassa poikaa, meillä saa juosta ympäri taloa kunhan se ei mene yli. lelut saa levitä muihin huoneisiin, mutta ne myös kerätään sinne takaisin omille paikoilleen kaksi kertaa päivässä! poika itse kerää! ruokaa ei ole pakko syödä, mutta ei silloin syödä muutakaan ennen seuravaa ateriaa. yms.

 

[Jessi]

no niin, ei ehtiny kaikkea kirjottaa.
vielä tuosta pojan "huomion kipeydestä"!
kun joku vieras tai puoli tuttu lähestyy häntä, ja puhuu pojalle, hän hätääntyy ja alkaa hokea ei! jos aikuinen ei tällöin jätä häntä huomiotta, poika piiloutuu, yleensä minun taakse ja alkaa itkeä!
tämäkö on huomion keräämistä, kun ei halua aikuisten huomiota?
käydään viikottain kerhossa ja uimassa. kerhossa poika leikkii rauhassa muiden lasten kanssa, kunhan saa olla aikuisilta rauhassa. uimassa hän viihtyy myös itsekseen, ilman uimaohjaajaa. ohjaaja tietää millainen poika on, ja siksi lähestyy tätä varoen, ja pikkuhiljaa poika on alkanut pitää hänestä siinä määrin että ohjaajan kanssa voi jo palloa heitellä!
poika kyllä osaa kerätä huomiota flirttailemalla! mutta sen hän tekee nuoremmille, kouluikäisille, ei aikuisille!
poika ei myös pidä siitä jos jotkut tutut ihmiset nostelevat häntä syliin. itku ja rimpuilu alkaa heti!
olen nähnyt huomion kipeän tytön, joka tekee kaikki päinvastoin!
en kyllä sanoisi poikaani huomion kipeäksi koska hän viihtyy kun saa olla rauhassa tai muiden lasten kanssa.

 

[catarina]

\

no niin, ei ehtiny kaikkea kirjottaa.
vielä tuosta pojan "huomion kipeydestä"!
kun joku vieras tai puoli tuttu lähestyy häntä, ja puhuu pojalle, hän hätääntyy ja alkaa hokea ei! jos aikuinen ei tällöin jätä häntä huomiotta, poika piiloutuu, yleensä minun taakse ja alkaa itkeä!
tämäkö on huomion keräämistä, kun ei halua aikuisten huomiota?
käydään viikottain kerhossa ja uimassa. kerhossa poika leikkii rauhassa muiden lasten kanssa, kunhan saa olla aikuisilta rauhassa. uimassa hän viihtyy myös itsekseen, ilman uimaohjaajaa. ohjaaja tietää millainen poika on, ja siksi lähestyy tätä varoen, ja pikkuhiljaa poika on alkanut pitää hänestä siinä määrin että ohjaajan kanssa voi jo palloa heitellä!
poika kyllä osaa kerätä huomiota flirttailemalla! mutta sen hän tekee nuoremmille, kouluikäisille, ei aikuisille!
poika ei myös pidä siitä jos jotkut tutut ihmiset nostelevat häntä syliin. itku ja rimpuilu alkaa heti!
olen nähnyt huomion kipeän tytön, joka tekee kaikki päinvastoin!
en kyllä sanoisi poikaani huomion kipeäksi koska hän viihtyy kun saa olla rauhassa tai muiden lasten kanssa.

onko joku sukulainen tehnyt jotain pahaa pojallesi? Tuli vaan mieleen...

 

[Tintti1010]

\

\

onko joku sukulainen tehnyt jotain pahaa pojallesi? Tuli vaan mieleen...

miulle tuli myös ihan sama mieleen...
miusta monet vastaukset on hiukan hakoteillä, koska tässähän ei ole selvästikkään kyse mistään huomionkipeydestä tai huonosta kasvatuksesta....itse olen opiskellut kasvatusasioita ammattini puolesta joten ihan puutaheinää en puhu...

Ja silmiin pisti vielä eräs asia; kun joku sanoi, että jos raivoaa niin ei saa lohduttaa, huutakoon vaan (tai jotain sinnepäin...) niin uhmaikäistä juuri pitäisi lohduttaa kun hän raivoaa eikä missään nimessä jätää yksin huutamaan...lapselle itselleenkin uhma on todella vaikea käsittää ja jos hänet jätetään yksin juuri silloin kun hänellä on sellainen olo että hajoaa, niin siitä voi tulla aika pahoja tunne-elämän ongelmia...tottakai lapselle pitää olla tiukka ja sanoa, mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta yksin ei koskaan pitäisi jättää..........
Näissä kasvatusasioissa on yhtä monta mielipidettä kuin kasvattajaakin ja jokainen toki kasvattaa parhaalla mahdollisella tavalla lapsiaan, muta itse suosittelisin lämpimästi jokaiselle kasvattajalle hieman paneutumista kasvatusasioihin esim. lukemalla jonkun kirjan lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta jne. kyseessä on kuitenkin oman lapsen kasvatus, jolla on todella kauaskantoiset vaikutukset.....
rajat täytyy lapsella olla, ne luo sitä turvallisuuden tunnetta ja opettaa lasta elämään varten, mutta lapsen kasvatuksessa tarvitaan myös hitunen ymmärrystä, huumoria ja paljon viisautta!!!

 

[amanda]

Onko tullut mieleen, että tämä on ihan ikään kuuluvaa uhmaa!! Aivan normaalia käytöstä tuon ikäiseltä. Oma tyttö lähenee kohta 1,9 kk ja ei hyväksy kaikkia ihmisiä lähelleen. Niin oli aikanaan myös kaksi aiempaa lastanikin. Se menee ohi!!!
Myös huutoraivat ovat ihan samanlaisia. Häneen ei saa koskea tai lohduttaa. Se jopa vaan yltyy. Siksi jos hän saa ne raivat vaikka kaupassa, en reagoi asiaan. Arsyttävintä onkin ulkopuolisten katseet, kun eivät tiedä asian oikeaa laitaa.

 

[Mata]

Itse olin tollainen lapsena ja voin sanoa että se menee ohi. =) Se on eräänlainen uhma.

 

[wilmu2]

Meillä on poika 1,5 v. Kun saa raivokohtauksia esim. kun kielletään niin annan huutaa tai raivota. Toisinaan käytän sylihoitoa, jossa siis pidän lasta sylissä niin kauan että rauhoittuu syliini. Hyvä kirja tästä sylihoidosta on SYLIAIKA niminen kirja. Siitä saat varmasti hyviä neuvoja ja jaksamista pienen eläjän kanssa, ainakin itselle kävi niin. Kannattaa myös muistaa, että lapsesi on alle 2-vuotias. Mielestäni me emme aikuisina voi vaatia pieneltä lapselta aikuisen käytöstä esim. että pitäisi osata käyttäytyä toisten lasten tai saati aikuisten seurassa. Tiedän monia esim. vanhempia lapsia jotka käyttäytyvät aivan samalla tavoin eikä heistä sen koommin ole huolestuttu. Monet teinit ja murkkuikäiset eivät osaa vieläkään käyttäytyä...Voimia sinulle. :wave: