Hui sanokaa että tää on normaalia!

[vieras]

Kolmas lapsemme syntyi maanantaina. Meille ei mitä luultavammin tule lisää lapsia. Vaikka koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta siis tällä hetkellä ainakin päätös on tämä.

Nyt yhtäkkiä alkoi kauhea itkun tunne. Ajatuksia risteilee päässä kaikenlaisia.

"Viikko sitten tähän aikaan istuin sohvalla ison vatsani kanssa ja tuo pieni ja maailman ihanin nykerönenäni oli vielä vatsan suojissa."

Sitten mietin, että mitä kaikkea tein viime viikonloppuna. Yritän muistaa yltiöpäisen tarkkaan kaikkea esim. että laitoinko pyykit kuivumaan lauantaina vai sunnuntaina.

Sitten kävin vaatehuoneessa ja kaivelin housujani ja kun otin niitä sieltä pinosta niin tajusin pidelleeni niitä viimeksi viime kesän lopulla, kun tuo pikkuinen nyytti vasta aloitteli kasvuaan vatsassani.

Ja nyt pääsee poru, kun mietin että ei enää koskaan sitä tunnetta siitä plussauksesta ja salaisuudesta vatsassa. Ei enää koskaan tunnetta siitä, kun vauva alkaa liikkua. Eikä tunnetta siitä millainen se valtava vatsa viimeisillään on. Eikä edes tunnetta niistä supistuksista ja se tunne kun se pieni sieltä lopulta tulee.

Voi apua mitä teen!?!?

 

[Rukoilijasirkka]

Synnytyksen jälkeen on aika haikea olo. Milloin mistäkin.

 

[hannamaria]

:hug: :kieh: :heart:
Voi, nuo ekat viikot kun saisi purkkiin :heart: :heart:
Ne tunteet... Vauvakuume oli mulla synnytyksestä seuraavasta viikosta siihen saakka kun vauva oli pari kk. Sen jälkeen on pystynyt ajattelemaan häntä perheenjäsenenä, eikä "pelkkänä" vauvana, ja hormoonit alkoi tasaantua. Mutta ikinä ennen synnytystä mulla ei niin voimakasta tunnetta ollu siitä että tämä on pakko kokea uudestaan. En ihmettele että monilla on lapsoset vuoden välein.

 

[villiviina]

Mä tiedän ton tunteen...Mä itkin jo laitoksella haikeena tästä neljännestä että mä en ikinä enää tule tänne (siis synnyttämään)..Mies tosin tokasi siihen että" ai et vai...kotonako meinasit synnyttää"

 

[lapsia kaksi]

sama juttu... oikein itketti että mitäs jos tätä ei enää koe..jne.. Itselläni on ollut ongelmia molemmissa raskauksissa joten hyvinkin mahdollista että lapsiluku on täynnä.
Nyt perhe elämä on niin vauhdikasta että tuollaista ei ehdi murehtia. Voihan olla että kuumeilu palaa jossain vaiheessa mutta aika näyttää. Ehkä ihminen osaa kuitenkin päässänsä asiat kääntää niin että on onnellinen siitä mitä on. Ja olen todella onnellinen olenkin 2 lapsestani (tietty ja miehestäni kans) =D
Vauvaonnea sinulle ja perheellesi.

 

[minä]

onnea vauvan johdosta

 

[nedee]

minä olen itkeskellyt heti synnytyksen jälkeen sitä että en ole enää raskaana
muut itkevät ilosta nähtyään lapsen mutta minä itken tuollaisesta... outo..

 

[Sabira]

minä olen itkeskellyt heti synnytyksen jälkeen sitä että en ole enää raskaana
muut itkevät ilosta nähtyään lapsen mutta minä itken tuollaisesta... outo..

No mä olen sit varmaan outo, kun oon joka kerta ollut helpottunut kun vauva on tullut ulos ja raskaus on päättynyt. Vaikka mulla helpot raskaudet on ollutkin (neljä raskautta ja neljä lasta). Toki oon ollut aivan ihastunut lapsesta kun se on syntynyt. Mutta sellainen olo myös, että ihanaa kun on taas yksi vaihe ohi..

 

[lumianna harmailee]

Näin. Kuulostaa niin tutulta. Itse ajattelen haikeana, ettei koskaan enää. Aika menee hirveän nopeasti, en haluaisi että vauvani kasvaa tai siis haluaisin.....mutta mutta.....

Ajattelen nyt jo että kohta pitää mennä takaisin töihin...

lumianna ja prinsessa 2kk

 

[lumianna]

tää sekoilee tää kone...ei mun otsikoksi tota pitänyt laittaa

 

[alkup.]

Joo tiedänhän minä, että nämä on näitä normaaleita tuntemuksia. Alkuviikolla olin niin haikeana, että porasin kaikenlaista. Mutta nyt tuli siis nämä tuntemukset liittyen nimenomaan siihen, että en saa enää olla raskaana ja että tuo on nyt viimeinen vauvani.

Suorastaan paniikki, kun mietin että miten nopeasti nuo ihanuudet kasvaakaan.

Nyt nautin tuosta nyytistäni täysillä ja imen itseeni tuota maidontuoksua.