Moi,
Vihdoinkin uskaltaudun mukaan! Asun tällä erää Suomen ulkopuolella, joten tällainen vertaistuki on tosi tervetullutta!
Tässä tiedot:
7.4.2015/AnMaaria/34v/toinen lapsi/Ulkomailla
Olen lueskellut tätä ketjua jo jonkin aikaa, mutta olo on ollut niin epäileväinen tämän raskauden jatkumisen suhteen, että en ole kommentoinut aiemmin. Niin monella tutulla on ollut keskenmenoja ja muuten vaikeuksia tulla raskaaksi, joten tuntuu uskomattomalta onnelta, että meillä tärppäsi toisella yrittämällä. Ensimmäistä lasta toivottiin 4 kuukautta, mutta olin silloin 5 vuotta nuorempi, joten tämä yllätti. Ekalla kerralla en myöskään ollut kuullut niin monista keskenmenoista kuin nyt. Tuntuu, että tässä keskenmenon pelossa on hieman raskaushormonitkin asialla, koska mielealani on muutenkin hieman erilainen kuin yleensä. Välillä olen onnellinen ja iloinen ihan pienistäkin jutuista ja toisena hetkenä taas tippa linssissä.
Olen kertonut yhdelle kaverille, lähinnä selittääkseni miksi en jaksanut lähteä hänen kanssaan minnekään, vaikka aikaa olisi ollut, kun mies ja lapsi olivat muualla. Uni on siis maistunut, mutta silti päivisin väsyttää. Joinakin öinä olen kyllä ihan valvonutkin ja stressannut sitä, että miksi mun pitää olla raskaana täällä hevon kuusessa enkä pääse sinne kotiin Suomeen tutun neuvolasysteemin, hyvien synnytyssairaaloiden ja isovahempien avun pariin. En ole silti alkanut viellä laukkuja pakkaamaan =). Muita oireita ovat monien (normaalisti hyvien) tuoksujen ja makujen etominen, erityisesti kahvi ja makeat hajuvedet etovat. Jos syömisestä menee yli 3 tuntia, alkaa tulla tosi huono olo, joten on pakko yrittää syödä jotain pientä usein. Iltaisin vatsa on turvoksissa ja hieman kipeä, en tiedä liittyykö siihen kun syö niin paljon normaalia useammin.
Liikunta auttaa hetkellisesti huonoon oloon, joten olen yrittänyt käydä pahoinvoinnista huolimatta sitkeästi uimassa ja pienillä juoksulenkeillä. Juoksu tuntuu vatsan turvotuksesta johtuen hieman ikävältä, mutta yritän pitää sitä yllä, koska haluaisin jatkaa lenkkeilyä sitten kun tää pahoinvointi hellittää (juoksen siis muutenkin). Esikoista odottaessa paha olo hävisi aika lailla viikolla 12 ja loppu raskaus sujui silloin ihmeen energisesti ja isoimmitta ongelmitta. Sitä odotellessa ja toivoessa
Vihdoinkin uskaltaudun mukaan! Asun tällä erää Suomen ulkopuolella, joten tällainen vertaistuki on tosi tervetullutta!
Tässä tiedot:
7.4.2015/AnMaaria/34v/toinen lapsi/Ulkomailla
Olen lueskellut tätä ketjua jo jonkin aikaa, mutta olo on ollut niin epäileväinen tämän raskauden jatkumisen suhteen, että en ole kommentoinut aiemmin. Niin monella tutulla on ollut keskenmenoja ja muuten vaikeuksia tulla raskaaksi, joten tuntuu uskomattomalta onnelta, että meillä tärppäsi toisella yrittämällä. Ensimmäistä lasta toivottiin 4 kuukautta, mutta olin silloin 5 vuotta nuorempi, joten tämä yllätti. Ekalla kerralla en myöskään ollut kuullut niin monista keskenmenoista kuin nyt. Tuntuu, että tässä keskenmenon pelossa on hieman raskaushormonitkin asialla, koska mielealani on muutenkin hieman erilainen kuin yleensä. Välillä olen onnellinen ja iloinen ihan pienistäkin jutuista ja toisena hetkenä taas tippa linssissä.
Olen kertonut yhdelle kaverille, lähinnä selittääkseni miksi en jaksanut lähteä hänen kanssaan minnekään, vaikka aikaa olisi ollut, kun mies ja lapsi olivat muualla. Uni on siis maistunut, mutta silti päivisin väsyttää. Joinakin öinä olen kyllä ihan valvonutkin ja stressannut sitä, että miksi mun pitää olla raskaana täällä hevon kuusessa enkä pääse sinne kotiin Suomeen tutun neuvolasysteemin, hyvien synnytyssairaaloiden ja isovahempien avun pariin. En ole silti alkanut viellä laukkuja pakkaamaan =). Muita oireita ovat monien (normaalisti hyvien) tuoksujen ja makujen etominen, erityisesti kahvi ja makeat hajuvedet etovat. Jos syömisestä menee yli 3 tuntia, alkaa tulla tosi huono olo, joten on pakko yrittää syödä jotain pientä usein. Iltaisin vatsa on turvoksissa ja hieman kipeä, en tiedä liittyykö siihen kun syö niin paljon normaalia useammin.
Liikunta auttaa hetkellisesti huonoon oloon, joten olen yrittänyt käydä pahoinvoinnista huolimatta sitkeästi uimassa ja pienillä juoksulenkeillä. Juoksu tuntuu vatsan turvotuksesta johtuen hieman ikävältä, mutta yritän pitää sitä yllä, koska haluaisin jatkaa lenkkeilyä sitten kun tää pahoinvointi hellittää (juoksen siis muutenkin). Esikoista odottaessa paha olo hävisi aika lailla viikolla 12 ja loppu raskaus sujui silloin ihmeen energisesti ja isoimmitta ongelmitta. Sitä odotellessa ja toivoessa