Huhtikuun hurmurit 2015

Flunssainen olo on täälläkin ollut plussasta asti. Ei mitään lääkitystä vaativaa, mutta välillä on kurkku karhea ja nenä vuotaa.

Seulontoihin osallistutaan, niinkuin esikoisenkin kohdalla. Ei me sitä olla mietitty että keskeytettäisiinkö jos jotain ilmenisi, mutta joka tapauksessa haluan tietää jos jotain mahdollisesti on vialla, niin vauvaa voidaan sitten parhaan mukaan hoitaa ja auttaa heti synnytyksen jälkeen.

Oireista Tuntuu että väsyttää hirmuisesti. Niinkuin kaikki raajat painaisi tonnin eikä mitään viittis tehdä. Huomenna vietetään esikon synttäreitä, joten siivottava ja leivottava on kuitenkin. Alkuviikosta päästään onneksi pienelle parisuhdelomalle miehen kanssa; lepäämään Onneksi miehen kesäloma alkaa ensi viikolla, koska yleensä väsymys ja paha olo on iskenyt päälle rv 6 ->

rv 5+3

 

Toivottavasti snowwhitella on kaikki hyvin, luultavasti kyse on vain huonosta ultra-laitteesta!

Huh-huh, eka työviikko loman jälkeen jaksettu! En ees oksentanut tai pyörtynyt, kuten pelkäsin. Töissä on niin paljon tekemistä, ettei kerkee ajattelemaan itseään ja oloaan, toisin kuin kotona, jossa tuntuu, ettei muuta teekään nykyään, kuin tunnustelee oloaan ja fiilistelee "raskasta" oloaan. Silleen että voi olla yhtäaikaa täysi olo ja hirmuinen nälkä.
Yhdelle lähikollegalle kerroin siltä varalta että joudun juoksemaan aamutunneilta vessaan. Lisäksi olen kertonut siskoilleni, muuten jos sais pidettyä suunsa supussa sinne rv 12 saakka, eli vielä 5 viikkoa, onpas siihen aikaa! Silloin kerrotaan vanhemmille ja muille lähipiirille, loput saa sitten huomata kun huomaa. Niin ja töissä kerron sitten varmaan joskus syysloman aikaan.

On muuten tooosi hehkee olo naaman kukkiessa ja väsymyksen iskiessä, hyvä että jaksoin fillaroida kotiin iltapäivällä. Hiki oli koko työpäivän. Nyt haukottelen ja alaselkää juilii.

Ruotsissa sanotaan kuulemma "mår pyton", ja se tosiaan tarkoittaa sellaista oloa kuin olisi pyton-käärme, joka on nielaissut suuren saaliin. Ja ilmausta käytetään raskauden yhteydessä. Voipi olla, että huhtikuun lähestyessä todella tuntuu siltä Pikku Prinssi -kirjan käärmeeltä, joka on nielaissut elefantin (piti tulla korjaamaan ensin kirjoittamani boa pytoniksi, kun oikea muoto välähti päähän )

Kevis + itu 7+1

 

snowwhite83 , mä kävin esikoisen raskaudessa varhaisultrassa rv6+6 ja sillon pikkunen vastas 6+3 eli muutamaa päivää pienempää (myöhemmin vastasi aina päivälleen oikeen, eli helposti tulee mittavirheitä noin alussa). Ultraaja sanoi, että jos olisin päivän tai kaksi tullut aikasemmin, ei olisi sykettä välttämättä löytynyt. Noilla viikoilla alkio on vielä niin pieni, että vaikeahan se on löytää. Uskon ja toivon että kaikki on teillä hyvin!

Nauris86 voi hyvinkin olla että törmäillään sitten synnärillä! ;D

Kertomisesta.. Ollaan kerrottu mun kahdelle kaverille. Kerroin jo samalla viikolla kun plussasin, en vaan malttanut olla kertomatta! Mun vanhemmille ja siskolle kerroin noin viikko sitten. Miehen vanhemmille kerrotaan vasta varhaisultran jälkeen (miehen toiveesta vasta sillon) ja muille np-ultran jälkeen. Välillä on kyllä hankalaa pysyä hiljaa, oon niin onnellinen että tekisi vaan mieli kuuluttaa kaikille, että me saadaan keväällä vauva!!!

Kati ja Nappi 5+3

 

Meillä ei toivottavasti tule olemaan (ensimmäinen ja) viimeinen vauva, vaikka lapsiluvusta ei ole kyllä varsinaista keskusteluakaan käyty. Kun nyt saisi maailmaan ensin tämän ensimmäisenkin..

Ei olla kerrottu vielä kenellekään, eli raskaudesta tietää tässä vaiheessa tasan me kaksi. Ensi viikon keskiviikkona on varhaisultra ja sen jälkeen kerrotaan vanhemmille ja varmaan ihan lähimmille ystäville. Töissä en vielä kiirehdi kertomaan ja työtilanne mulla on muutenkin hyvä, koska oon kunnalla vakituisena töissä.

En ole ihan varma vielä, että haluanko kertoa, jos nyt käykin niin, että ultrasta ei löydy mitään/on mennyt kesken... Toisaalta asia voi olla aika raskas kantaa yksinkin. Paha sanoa, toivotaan parasta siltä keskiviikolta! Vaikka hieman se kyllä tässä vaiheessa pelottaakin, en ole saanut digitestin viikkoja nousemaan ja edelleen näyttää 2-3 viikkoa. En tosiaan ole selvillä omista raskausviikoistani, mutta digin testin ollessa tuo niin terkkarin arvio viikoista 6+4 voi pitää paikkaansa.. Tätä täällä on nyt stressattu vähän liikaakin, tosin nyt alan hiljalleen alistua siihen ajatukseen, etten minä voi asiaan mitenkään vaikuttaa ja että sen digitestin noustuakin keksisin varmaan taas vaan uuden murheen. Joten ehkä mä hiljalleen kyllästyn tähän vatvomiseen ja odotan suosiolla sitä keskiviikkoa.

 

Naeli, hitsi ku mulla ei oo enää digin ohjeita tallessa, mut muistelisin että siinä oli ettei jonku rv:n, oisko ollu 6, jälkeen kannata enää testata, koska hcg määrä on niin iso ettei se testi enää ymmärrä ja voi antaa viallisia tuloksia..?

Täälläki ollaan flunssan kourissa Ei oo kyllä näin voimattomaksi flunssa aikoihin vetäny.

Kertomisesta, meilläkään ei tiiä muut ku me kaks. Tulevalle isoveikalle tekis niin paljo mieli kertoa koska tiiän että se tulee niin onnelliseksi. Mutta pitää malttaa vielä.. Pitää säästellä sitä pettymykseltä jos kaikki ei meekään hyvin. Oma äiti tietää yrittämisestä, mutt en varmaan kerro silti ennen ekaa ultraa. Anoppi on semmonen räpätäti että sille kerrotaan sitte ku ei haittaa vaikka kaikki tietäs Harmi ku meillä on lomareissu rv10+5-11+2, ja ois ollu niin kiva lähettää sieltä vauvapostiterveiset mummuloihin, mut en oo varmaan sillon vielä päässy ultraan, joten ei varmaan uskalla kertoo.. Ootteko miettiny jotain kivoja tapoja kertoa läheisille?

 

truudy mulla kans (ainakin tänään...) samanlainen fiilis, että on jotenkin sellanen luotto siihen, että kaikki menee ok TAI en ainakaan nyt hötkyile sen varhaisultran kanssa. Tosiaan aika aktiivisesti sitä mietin vielä parikin päivää sitten, mutta nyt jotenki tuntuu, että ehkei sittenkään...että mitäs jos nyt vaan katsois rauhassa ja jos sillä neuvolan ultralla vaikka jotain näkiskin. Toisaalta helpotti sekin, kun sai sen 3+ näkymään siinä digissä, että jotain siellä nyt ainakin tapahtuu kuitenkin. Oispa kiva jos tää fiilis jatkuis! Mut saa nähdä....

Mulla on nyt tänään kyllä ehdottomasti huonoin aamu tähän saakka...viikotkin alkaa lähestyä 6+0 (siis tänään ehkä 5+4 tjs.) ja olossa tuntuu. Nyt ei pysty ottamaan ees leipää, kahvi oli pakko jättää puoliksi juomatta. Olen vielä huomenna menossa sunnuntaikeikalle (hoitsun töihin) ja mietin, että miten hitossa mä siitä aamusta selviän...jos on samanlainen olo ku tänään! Onneksi on lyhyt aamuvuoro, mutta se aamu siinä juuri pahin onkin.

Me tosiaan kans kerrotaan ”julkisesti” sit enempi niskaultran jälkeen.

Rii ja asukas 5+4 ehkä?? tai 5

 

Yks mikä kans voi vaikuttaa, että raskaustesti näyttää kummia, on kuumuus, luin jostain Yllättävän monet lääkkeet ja testit kärsii kuumasta ja saattaa toimia väärin sille altistuttuaan, paketeissa lukee rajana jopa +25, ja ainakin meillä oli helposti paljon enemmänkin asteita sisällä, pitkään. (jääkaapissakaan ei saa säilyttää, että en keksi missä olis pitänyt säilyttää!)

Kevis + itu 7+2

 

Tervetuloa uusille !
Ultrasta: täytyy olla hyvä laite jotta näkyy viikolla 6+. ja mielellään tarkka hedelmöityspäivä tiedossa, koska tuolloin päivälläkin on merkitystä. Itselle tehtiin ultra 6+2 ja hyvin näkyi kahden sykkeet, tämä tapahtui erikoislääkärin luona ja kyllä hänkin toista kaveria vähän joutui etsimään, vaikka epäilys verikoearvon perusteella kahdesta oli. Seuraava ultra 8+2 ja silloin näkyvyys on jo paljon parempi.

Kertomisesta : eipä olla kerrottu kuin mun parhaalle ystävälle ja siskolle, jotka alusta lähtien tienneet ns. projektista.
Innolla odotan, jos joku antaa vinkkejä miten sen kivasti tuleville isovanhemmille kertosi. Niin ja haasteensa kertomiseen tuo meidän perheessä myös murkut, heillekään ei ole vielä kerrottu

Seuloista: enpä tiedä vielä mennäänkö, kun kaksosten kanssa ei verikokeet ole luotettavia (täytyy keskustella lääkärin kanssa).Ultriin mennään tietty.

Oloista : kahvia juon edelleen aamuisin, paha olo ja kuvotus vaivaa pitkin päivää, oksentaa ei ole tarvinnut. Syötävä on heti kun nälkä tulee. Rinnat on tosi turpeat ja arat. Alavatsa turvonnut illalla, vaikka kohtu vasta appelsiinin kokoinen (luin jostain) eikä se kaksosillakaan ennen viikkoa 20 hurjasti enemmän kasva kuin yhden vauvan raskaudessa.

Mulle voi päivittää synnäriksi NKL
Hyvää viikonloppua kaikille !
T.Paulanna ja pavut 7+3

 

Liipalle kiitos vinkistä, lukaisin ajatuksella tuon ohjelippusen pikkupräntin ja olihan siellä tosiaan maininta, että 6+ viikoilla voi antaa odottamattomia tuloksia!

Kertomistapoja ei olla oikeastaan mietitty vielä. Meidän piti mennä toukokuussa naimisiin, mutta se ei nyt tosiaan ihan käy kysymykseen, joten luultavasti siis ilmoitetaan häiden peruuntumisesta ja tarkennetaan sitten syytä

Oireina täällä lähinnä jumalaton tissikipu, hyvä kun nukkumaan pystyy missään asennossa kun kipu säteilee melkein kainaloihin saakka.. Kahvi ei enää maistu täälläkään, juomatta jäi.

 

Heips pitkästä aikaa!

Olin niiiin väsynyt tällä viikolla joka päivä töiden jälkeen ettei jaksanut millään kirjoitella mitään vaikka luinkin joka päivä ketjua. Eli oireina jumalaton väsymys ja aamu-/aamupäivä ällötys. Yleensä aamupalaa saa särpiä tunnin ja kahvista on ollut turha edes haaveilla. Illat oon ollut parempivointinen mutta hurrrjan väsy. Tissit ovat kovasti turpeat ja kipeät myös.

Seulonnoista: aiotaan osallistua ja ollaan puhuttu sekin että jos jotain niidsä ilmenee,;harkitsemme tilanteen mukaan jatkammeko raskautta. Tiedostamme omat voimavaramme ja emme kumpikaan usko että jaksamme vaikeasti vammaisen lapsen kanssa. Saattaa kuulostaa kylmältä mutta se on vain meidän mielipiteemme.

Nimistä: Ei olla yhdessä vielä edes mietitty nimiä, itekseni oon maistellut molemmille sopivia jonkin verran. Halutaan saada sukupuoli selville raskauden aikana ja varmaan sen jälkeen sitten aletaan miettiä nimiä. Tosin aiempien kanssa ne lopulliset nimet muovautui pari pv ennen ristiäisiä.. oli niitä mietitty jo valmiiksi mutta oli vaikea päättää kun se on niin suuri asia kuitenkin. Molemmilla oli synnyttään nimi jolla kutsuttiin ristiäisiin saakka ja etenkin mummien oli vaikee sitten vaihtaa niistä nimistä oikeisiin

Kertomisesta: ollaan kerrottu molempien vanhemmille ja sisaruksille, mun parille ystävälle, mun pomolle ja lähimmille työkavereille (jotra ymmärtävät töissä miksi pitää syödä vähän väliä yms.) Niin ja tuleville isosiskoille 6 ja 9 v. On kerrottu myös kun ne ihmetteli mikä mua vaivaa... innoissaan olivat

Asumisesta: asutaan 80 neliön 4h+k+s. Tää on niin ahdas, kaikki huoneet pieniä eikä säilytystilaa että uutta täytyy alkaa etsiä. Myös auro menee vaihtoon, meitä kun on osan kuukaudesta 6 + koira..
VU-aika meillä 26.8. Silloin 7+6 että jos ei sykettä näy niin sit ei toivoa enää taida olla... Nyt viimiset 2 viikkoa oon ollut joka aamu huonovointinen ja väkisin syönyt jotain et se helpottaa. Syön ekan kerran jo makuullaan sängyssä. Mutta tänä aamuna ei paha olo oo edes käväissyt ja join jopa kahvia! Sen lisäksi näun viime yönä unta että varhaisultrassa vaavi vastas jotain 6+2 ja ei sykettä. Nyt siis tietenki kauhee pelko et onkohan kaikki hyvin...

Kiva kun sellainen olo kuitenkin pitkästä aikaa että jaksaa jotain! Mukavaa päivää kaikille!

Sanna ja pikkumuru 6+1

 

Heissulivei!!

Ihanaa päästä mukaan tänne! :heart: Olen teitä seuraillut taustalla kun en tiennyt olenko varmasti raskaana, mutta nyt kahden plussan jälkeen uskallan jo liittyä iloiseen seuraan. Eli olen 22-vuotias toista lastaan odottava "neitokainen". Meillä on siis vuonna 2013 syntynyt tyttö, noin 1,5 vuotta tulee ikäeroa mikäli pikkusisarus pysyy mukana menossa.

LA? / äitionnellinen / 22 v. / 2.lapsi / Synnäri? /sukupuoli?

Aika monta kysymysmerkkiä tuohon vielä jäi kun tosiaan lasketustakaan ei ole mitään hajua.. Plussa tuli vasta pari viikkoa siitä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, uskon että ovulaatio on ollut aika myöhään. Veikkaisin että aivan alussa vielä ollaan kun plussaviivat eivät olleet kovin tummia. Huhtikuun puoleen väliin menisi edellisten menkkojen perusteella, veikkaan että siirtyy loppu puolelle.. Mitä luulette, pääsenköhän kunnalliseen varhaisultraan kun on niin vaikea määrittää laskettua aikaa?

Oloista: Pahoinvointi ei ole vielä alkanut, viime raskaudessa sitä jatkui pitkälle ja oksennettua tuli lähes päivittäin, joten sitä odotellaan.. Ainoat oireet ovat kuukautisten pois jääminen, menkkamaiset jomotukset jo yli viikon ajan sekä kasvojen kukkiminen. Finnejä on siis tullut, vaikka yleensä ne eivät naamaani korista

Viime raskauden aikana en tohtinut liittyä tällaisiin ryhmiin, mutta nytpä tuumasin, että olisi ihanaa jakaa näitä asioita samassa tilanteessa olevien kanssa. Olisi mukavaa saada täältä kavereita! Tällä kertaa keskityin vain itseeni tässä viestissä, pitää lukea tarkemmin aiempaa keskustelua että pääsisi siihen mukaan. =)

 

Heippa kaikille, vanhoille ja uusille.

Olen ollut varsin hiljaa täällä, mutta seuraillut juttujanne ahkerasti.

Oireet ja kertominen: nämä menivät vähän ristiin, sillä pomolle oli pakko kertoa kun tuli toista viikkoa sairaslomaa pahoinvointien takia. Oksentanut olen vain pari kertaa, mutta jatkuvasti etoo ja huimaa, eikä ruokahalua ole yhtään. Pakko on syödä parin tunnin välein, mutta melkein tunti siinä aina kerrassa menee. Paino on laskenut muutaman kilon parin viikon aikana.
Myös muutamalle sukulaiselle ja puolivahingossa ystäväpariskunnallekin on tullut kerrottua, lähinnä siksi, etten voi juoda alkoholia, ja että olo on niin huono.

Saikkuviikon aikana unirytmin korjauksella ja välipalojen lisäämisellä olo on parantunut. Aloin eilen itkeä kuullessani hyvän kappaleen, ja aina kun yskäisen, rinnoista tai alavatsasta nippaisee, eli vaikka välillä ei olekaan huono olo, voin iloita näistä oireista. (On muuten hassua tuntea onnea ja ihmetystä oksentaessaankin)

Reaktiot uutiseen ovat olleet hauskoja. Tai no, isä (ja minä tietysti hormoneissani) purskahti itkuun, ja meidän sisarukset ovat pitäneet koko juttua vitsinä ja tuijotelleet mahaani epäluuloisesti. Huomenna olisi tarkoitus kertoa äidille, ja se jos mikä jännittää. Ylipäätään minua välillä ahdistaa ja välillä ilahduttaa se, kuinka moni tästä jo tietää.

Kertomistavat ovat olleet aika "tavallisia". Ollaan pyritty sanomaan pikemminkin "susta tulee setä" kuin "mä oon raskaana", koska silloin toisen ikäänkuin liittää mukaan odotukseen. Eräs rupesikin sitten pohtimaan, millainen setä hänestä ehkä tulee, ja millaista on olla setä.

Nimistä vielä: Sukupuolen selvitämme luultavasti ennen syntymää, ja nimiä mietitään varmaan vasta sitten, tai ehkä aiemmin, jos inspiraatio iskee. Tällä hetkellä uusi ihmisen alku on aika kaukainen ajatus. Ensimmäisen pojan ensimmäinen nimi tulee olemaan sama kuin isällä, se on kuitenkin varmaa. Kutsumanimeksi tulisi toinen nimi.

En usko, että varsinaisesti otamme muita nimiä suvuista. Pyrimme varmaan sensijaan säilyttämään nimissä kansainvälisyyden, joka meilläkin on. Suvuissamme on juuria ympäri euroopan, ja haluamme pitää nämä juuret lastemme nimistössä. Eli sen sijaan, että ottaisimme esimerkiksi isomummin nimen lapsemme nimeksi, voisimme ottaa nimen, joka liittyy hänen syntymämaansa kulttuuriin tai esimerkiksi tarustoon.

Neuvolaan varasin ajan heti plussattuani, viikolla 4+0. Ja aikaa oli älyttömän vaikea saada, siksi hämmästelen teitä, jotka varailette aikoja "kohta". Tosin, asun pääkaupunkiseudulla ja puhelimessa kanssani puhunut henkilö sanoi tämän alueen olevan "aina ruuhkainen". Sain ajan vasta viikolle 9 (meinasi mennä pidemmälle), ja jännitän sitä kovasti. Puhelimessa kysyttiin, saanhan esitietolomakkeet tulostettua, ja sanoin omistavani printterin. Muuten ne olisi varmaan lähetetty postitse.

Richi, 6+5

 

Täällä pyörähti tänään käyntiin seitsemäs viikko. Oireina jatkuu väsymys ja vellova paha olo. Repäisykipuja on myös aika paljon. Nyt on viidellä päivällä jo ohitettu edellinen keskenmenoaika, ja jotenkin olo on aika tyyni. Luotto siihen, että masussa jotain kasvaa, on kasvanut viime päivinä. Tietenkin vielä voi tapahtua vaikka ja mitä.
Lähdetään huomenna kolmeksi päiväksi Tukholmaan, niin saan ajatukset edes vähän pois vauvasta. Tiistaina kun tullaan, ei olekaan kuin enää yhdet yöunet ja varhaisultra En malta odottaa!

Näin jo viime yönä untakin, olin ultrassa ja lääkäri kertoi mun olevan viikolla 6+7 D), ja että masussa on kaksi juttua: Alkio, jolta löytyy syke ja kaikki on hyvin, sekä hedelmöittynyt munasolu, joka ei ole kiinnittynyt vaan on jäänyt lillumaan kohtuun.
No toivottavasti oli enneuni tuon hyvin voivan alkion osalta

Uimis ja 6+0

 

Minäkin varovaisesti ilmoittaudun mukaan. Lueskelin ketjun läpi ja nyt tuntuu että vertaistuki on todella tarpeen.

Taustaa sen verran, että 7 vuotta sitten lapsettomuushoidot aloitettu, josta 4 vuotta sitten eka plussa joka päätyi tuulimunaan. Hetki ollaan pidetty taukoa ja nyt ivf:stä elämäni toinen plussa. Arvaatte vain että täällä mennään ihmetyksestä epätoivoon ja kaikkea sillä välin. Sitä niin toivoo että nyt onnistuu, mutta silti tuo tuulimuna kaivaa mieltä ja pahasti.

Nyt mennään viikoilla 5+2. Oireita ei pahemmin ole ollut koko aikana. Tissit turvonneet ja vatsaa nipistelee ja välillä menkkamainen olo, siinäpä kaikki.

16.4. / Joppu / 33 / 1. / ? / ?

 

Tervetuloa mukaan kaikille uusille!

Niinkuin Facebook-ryhmään aamulla kirjoittelin, tein tänään Clearbluen digitestin ja sain tuloksen "raskaana 2-3". Tänään on jo viikot 5+4 menossa, joten odotin kyllä että testiin tulisi 3+. Mutta onneksi monet rauhoitteli ja sanoi, että kaikille ei välttämättä tule edes 3+ ja testi näyttää useasti väärin.
Aamulla kun heräsin olin vielä tosi onnellinen ja sitten tuntui että testi "vei meidän vauvan pois". Toivottovasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Nyt olen kuitenkin (ainakin vähän) jo paremmalla mielellä ja toiveikkaana odotan varhaisultraa. Siihen on kuitenkin vielä reilu viikko aikaa, ja olen varma että päivät matelee.

Kati & Nappi 5+4

 

Mulla oireet vaihtelee hirveästi. Kerran olen oksentanut, mutta sen jälkeen on ollut parempia päiviä ja onkin alkanut epäilyttämään onko kaikki hyvin. Ja kaikki on ihan erilaista kuin esikoisen kanssa, esim tissit ei ole yhtään arat..

Me ajateltiin ostaa pojalle paita, jossa lukee Isoveli. ja katsoa kuinka kauan meidän vanhemmilla menee asian sisäistämiseen! Tosin nyt jännittää kertoa oikeastaan kenellekään, kun kaverilleni kertoessani hänen miehensä tokaisi, että oletko taas raskaana (esikoinen nyt 1v3kk) ja meillä kohta olevan oikea lauma lapsia. Alkoi mietityttämään, että kokeeko oikeasti sitten vanhemmatkin, että taasko se on raskaana. Harmittaa jos toinen lapsi ei olekaan muiden puolelta niin odotettu kuin esikoinen.. jotenkin vei omaakin iloa raskaudesta tuo kommentti, varmaan tässä hieman liian herkästi ottaa nyt asioista itseensä...

 

Hei jälleen!

Oi Uimiksella on jo varhaisultra ihan lähellä!! Voi kun pääsisin itsekin tarkistamaan tilanteen jo ennen np-ultraa, olisi mukavaa tietää laskettu aika. Asun todella kaukana kaikesta niin ei viitsisi mennä yksityiselle ja maksaa maltaita ultrauksesta ja matkoista. Toivottavasti se tosiaan oli sinulla enneuni ja sieltä löytyy hyvinvoiva alkio!!

Marena, täällä on myös sama homma että oireettomuus tuo mieleen että onko kaikki ihan hyvin. Edellisessä raskaudessa kun halailin pönttöä jatkuvasti jo ennen plussaa ja kaikki hajut kuvotti. Pitäisi kai olla kiitollinen hyvinvointisuudesta Sekin voi olla vain ohimenevää..

Samanlaiset suunnitelmat on vauvauutisten kertomisesta kuin sulla Marena, suunnittelin jo yhdellä sivustolla bodya jossa edessä lukee "Minusta tulee isosisko!" ja toisella puolella on jotain vauvoihin liittyvää kuvaa. Kutkuttaa jo miettiä kuinka nopeasti se huomataan.

Minä mietin myös että suhtautuvatko ihmiset yhtä odottavasti tähän tulevaan lapseen kuin esikoiseen, vai ajattelevatko että joko taas? Toivottavasti eivät ainakaan luule että tämä olisi vahinko Esikoinen on siis nyt 9 kk joten edellisestä raskaudesta ei niin kauaa ole. Tulee mieleen että uskovatko omat vanhemmat että pärjäämme kahden pienen kanssa. Pitää vain näyttää itsevarmalta ja onnelliselta niin he ymmärtävät kuinka iloinen asia tämä on. Itsellä on ainakin varmuus siitä että kaikki menee hyvin loppujen lopuksi.

Neuvolasta, en ole vielä varannut aikaa, ajattelin vielä tehdä digitestin muutaman päivän päästä niin saisi sillä vähän arviota viikoista. Sen jälkeen soitan neuvolaan. Ehkä raskausneuvolan voi suorittaa samaan aikaan esikoisen neuvolan kanssa.

Sukupuoli ja nimi: Tällä hetkellä tuntuu siltä että kysytään vauvan sukupuolta rakenneultrassa jos sinne asti päästään. Meillä olisi mietittynä nimi jo ainakin neljälle tytölle, mutta yksikään pojan nimi ei ole vielä tuntunut oikealta. Jos joku nimi on miellyttänyt, se on löytynyt jommankumman lähipiiristä. Haluaisimme sellaiset nimet lapsillemme, että kaimoja ei juuri tulisi vastaan Esikoisen nimi on mielestäni ihanan kaunis, ei kuitenkaan mikään todella erikoinen, mutta harvinainen täällä meillä päin!

 

Marena: ymmärrän sun tunteesi. Meillä esikoisella ja kuopuksella on ikäeroa 4,5vuotta ja silti monet olivat, että "teillekö tulee toinen lapsi?". Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä pitäisi olla, jos on kaksi lasta

Nytpä siis jännittää kertoa tästä kolmannesta aika kovasti. Etenkin miehen vanhempien suhtautuminen arveluttaa. Vaikka eihän se heidän asia ole vaan meidän ihan oma Odotan kommenteja tyyliin "Eikö kahden kanssakin ole jo tarpeeksi tekemistä" ja "Miten aika riittää kolmelle lapselle", jne.

Huippuhauskaa tässä on kyllä sen, että sisko on yhtä aikaa raskaana! Hänellä on tosin jo yli 10 viikkoa, eli 1,5kk on eroa lasketuilla ajoilla. Odotan kovasti, että pääsen hänelle kertomaan ekan neuvolan jälkeen

Kauan teillä meni aikaa tulla raskaaksi? Itse olen kertonut näistä uutisista muille vasta ekan ultran jälkeen, koska raskaaksi tuleminen on ollut vaikeaa. Olisi liian kova pala selitellä muille, jos raskaus keskeytyisi tai ilmenisi jokin akuutti keskeyttämisen tarve.
Esikoinen tärppäsi yk1, nuorempi yk24 ja tuleva pörriäinen yk20.

 

Huomenia!

Huh, eilen oli ystävän häät ja olo kuin karpulaisella, vaikkei tullut sitä alkoholia sattuneesta syystä nautittuakaan Kotiinkiin tultiin hyvissä ajoin.

Mä olen kertonut raskaudesta aika monelle ystävälle, moni tiesi että meillä vauvatoiveita on. Anoppi tietää myös

Sukupuoli ja nimi, toivottavasti sp näkyisi rakennultrassa, aiotaan siis kysyä. Tytölle on nimi valmiina (sama mikä oli jo esikoisen aikaan), pojalle ei mitään havaintoa!

Yritysaika oli olematon, heti ensimmäisestä kierrosta raskauduin. Ja oli tosi vaikea uskoa että niin kävi! Olin ihan varma, että menee ainakin 6kk-->. Esikoista "tehtiin" n.8kk.

Olot on olleet aika iisejä, rinnat tosi kipeät mutta muuten ei kummempia. Välillä lievää etomista, mennyt onneksi ohi nopeasti. Uusimpana alkaa ehkä väsymys painaa päälle.
Toivon, että jatkuisi samaan malliin, huomenna starttailee kiireinen arki mun opintojen, miehen työn ja esikon päiväkodin aloituksen myötä, pitäisi jaksaa painaa!

truudy n.5+4

p.s jos facebook-ryhmään halukkuutta, laitelkaa yv

 

Yritysaika oli meillä puolisen vuotta. Yrityksestä tiesi aika moni, puhuin ihan avoimesti ystävien kanssa, kun moni on itsekin perheellinen tai yrittämässä toista. Teki ihan hyvää päästä puhumaan useammankin ystävän kanssa aiheesta, sillä hetkittäin tuon puoli vuotta ehti tuntua todella pitkältä ja lannistavalta ajalta. Itselläni muuttui kierrot niin jumalattoman pitkiksi hormoniehkäisyn jälkeen, että tuo puolivuottakin oli silkkaa odottelua, odottelua, odottelua.

 

truudy, laitoin yv:n facebook ryhmään liittyen Minä olen myös aika ihmeissäni kuinka nopeasti tämä raskaus alkoi, kävi yhtä helposti kuin esikoisen kohdalla.

 

Yritysaika oli meillä ihmeen lyhyt. Tämä tärppäsi nyt ensimmäisestä kierrosta. Esikoinen yk9, toisen kanssa meni kolme vuotta ennenkuin onnisti ja tuo kohdunulkoinen oli muistaakseni yk2.

Raskaudesta ei vielä olla kerrottu kenellekään, ei edes lapsille. Vielä ei olla edes päätetty milloin kerrotaan...varmaan kunhan ensin varmistutaan, että kaikki on hyvin. Koko ajan sitä kyllä jännittää, että onko toveri tuolla masussa edes oikeassa paikassa, kun edellinen ei ollut.

Oloja on ollut vaikka minkälaista. Pari päivää oli tuossa helpompaa ja nyt taas tekisi mieli työntää pää pönttöön vähän väliä. Rintoihin sattuu, jos tuo ukko niitä sorkkii, muuten ei onneksi jomota. Päiväunet on pakko ottaa muksujen kanssa, muuten tuntuu ettei loppupäivästä pysy hereillä enää millään.

 

Liitynpä mukaan kun ei jaksa kavereita piinata kaiken aikaa näillä tuskailuilla.

Meillä odotetaan toivottua ensimmäistä, LA näillä näkymin 5.4. Yritystä oli 8kk verran, olin jo alkanut luopua toivosta. Itse asiassa, jätin tässä viimeisessä kierrossa ovulaatiotestinkin tekemättä kun en halunnut kesälomaani pilata masennuksella. Liekö se "aivan sama me on hävitty tää peli" -asenne sitten auttoi, mene ja tiedä. Kolme testiä kolmena perättäisenä päivänä (ei voi uskoa, varmasti ymmärsin väärin) vahvisti kuitenkin yritysten viimein onnistuneen.

Varhaisultraan halusin ehdottomasti. Niin moni ystävä on joutunut kokemaan keskenmenoja, tuulimunia ja vaikkahan mitä, en uskaltanut olla onnellinen kun jos jotain kuitenkin menee pieleen. No, ultrassa näkyi vain joku varjo, josta ei otetta saanut, mutta koska viikot oli 6+1, ei se tietysti ihme ollutkaan. Ensi viikolla uusi yritys, toivomme että siellä jo joku pikku pumppu pampattelisi. Tokihan murehdin, jännitän, syyttelen itseäni jne, mutta pohjimmiltaan on toiveikas olo.

Oireita on, pahin ehkä väsymys, alavatsakivut ja kipeät rinnat. Yöllä ei meinaa saada nukuttua kun rinnan reunus patjaa hipaisee. Itken, himoitsen mitä hyvänsä hapanimelää, kiukuttelen... Ja nämä vain muutamia mainitakseni. Kovaa pahoinvointia ei onneksi ole, pientä ellotusta joka taittuu kyllä syömällä vähän jotain.

En ole koskaan ollut lapsirakasta sorttia, enkä uskonut koskaan haluavani lasta. Nykyisen mieheni kanssa on kuitenkin melkein alusta asti ollut ihan toisenlainen olo. Totta kai meistä pitää tulla perhe! Toivottavasti tämä haave nyt sitten toteutuu.

Ihanaista odotteluaikaa koko ryhmälle!

5.4. / Merimakkara / 35 / 1. / Koks

 

Jokohan minäkin uskaltaisin mukaan... Lukaisin (tai ainakin selasin) koko ketjun läpi ja nyt ajattelin, että kirjoittelen. Täällä olisi ensimmäinen lapsi tuloillaan ja huhtikuulle näyttäisi la osuvan. Neuvolasta tarjosivat 15.4. mutta oviksen perusteella oikeampi on 24.4. joten siihen ainakin itse "tähtään". Ja tosiaan soittelin neuvolaan seuraavana päivänä plussan jälkeen ja olen menossa sinne 12.9. eli viikot olisivat silloin 8+0, jos yhtään olen ollut oikeassa laskelmissani. Meillä tärppäsi kolmannesta kierrosta. Kahdessa ensimmäisessä söin teroja, mutta ilmeni, että ovis oli myöhäinen ja terojen takia luteaalivaihe jäi lyhyeksi. Lääkärin ohjeella lopetin terot ja oletin, että "palautumiseen" menee aikaa, joten tässä mielessä plussa oli pienoinen yllätys.

Aiemmin täällä oli puhetta murehtimisesta. Itse olen yleensä todella kova murehtimaan kaikkea ja stressaankin etukäteen. Nyt olen yrittänyt miehen ohjeen mukaan vain nauttia ja jos jotain ikävää sattuu niin murehditaan sitä sitten. Pari päivää nyt on ollut myös vahvasti sellainen tunne, että hyvin tässä käy. Toivottavasti pitää paikkansa.

Myös kertomisesta olette jutelleet. Minun ja miehen lisäksi asiasta tietää yksi ystäväni, jolle oli pakko päästä asiasta kertomaan, koska on muutenkin tiennyt meidän projektistamme. Muuten odotellaan ainakin tuohon ensimmäiseen ultraan ja varmistukseen, että siellä jotain on ja että se jokin on oikeassa paikassa. Sen jälkeen ehkä hiljalleen kerrotaan kummankin vanhemmille (ehkä.. ei nyt olla mitenkään erityisesti asiaa vielä suunniteltu) ja muut saavat tietää sitten kun asia jotenkin käy ilmi joko näkymällä tai tulee puheeksi.

Loppuun vielä oireista. Dpo 7 tuli pieni sormenpään kokoinen läntti ruskeaa valkovuotoa ja säikähdin jo, että menkat alkoivat. Enempää ei kuitenkaan tullut, joten olisiko ollut kiinnittymisvuotoa... Samoihin aikoihin myös rinnat kipeytyivät. Viimeiset 5 päivää on ollut jonkinlaista huonoa oloa lähes koko ajan. Oksentamaan en ole joutunut, mutta siihen malliin olo on päivä päivältä huonontunut, etten ihmettelisi, vaikka joku päivä sekin eteen tulisi. Viimeiset kaksi päivää on myös ollut jatkuvasti kylmä ja olen ollut ajoittain täydellisen uupunut. Eilen en lämpöä mitannut, mutta tänään olen mitannut ja aamulla, jolloin olo oli paljon nykyistä huonompi oli 37 eli vähän koholla ja nyt illalla 37,4, vaikka olo on paljon parempi. Myös päänsärkyä on ollut tässä kahden päivän aikana ajoittain. Nyt tässä pohdin, kannattaisiko tuon lämmön takia jo hieman harkita hakevansa sairaslomaa, jotta saisi levätä vai menisikö reippaana töihin huomenna, kun todennäköisesti kyseessä on alkuraskauden oire.

Siinäpä varmaan kaikki tähän hätään. Ja samat asiat tiivistetysti.

24.4. / nööse / 25 / 1. / SEKS / ?

nööse ja (nimetön) 4+2

 

Tervetuloa kaikki uudet!
JA erityisesti Paulannelle onnittelut kahdesta pavusta!

Itse lueskelen kyllä aktiivisesti, vaikka hiljaisempi olenkin ollut. Muistutan edelleen, että tulen mielelläni faceen, kun np-ultra on käyty. Ikään kuin varaan paikkani sinne!

ON: Itsellä raskaudet ovat aina olleet vähäoireisia, niinkuin nytkin. Vähän etomista, vähän rinnat aristaa, vatsa turvottaa eteenkin iltaisin ja löysät housut ovat mukavat. Jotkin hajut hieman alkaneet etoa. Valkovuoto runsasta. Vähän vihlaisuja nivusissa. Siinä kaikki. Jotenkin nyt on seesteisempi olo, ja siksi yritän malttaa varhaisultrankin kanssa 7+6 asti, eli 28.8. Katsotaan miten käy, vai alanko sätkiä jo nyt loppu viikosta ja ryntään jonnekin...

Asuntoa ei tarvitse vaihtaa ja kaikki isommat hankinnat on esikoiselta tallessa.

Kertonut olen niille parhaimmille ystävilleni (3) jotka ovat muutenkin tienneet yrityksistämme.

Nimet taitaa olla valmiina molemmille sukupuolille... Niitä kun ehti miettiä jo keskenmenneittenkin aikaan. Jostain syystä hiplaan kirppiksillä nyt vain poikien vaatteita. Olen kai jääräpäisesti päättänyt, että jos toinen lapsi saadaan, se on poika. Tytön vaatteet on lähteneet jo kiertoon. Eli katsotaan miten käy... Iskeekö ostospaniikki rakenneultran jälkeen!!


Tässä hauska ajanviete-hömppä-testi niille, ketä se kiinnostaa:

Odotatko tyttöä vai poikaa? Testi paljastaa!

Testikin lupasi meille poikaa.

Tyydeli ja sintti 6+2