Huhtikuun hurmurit 2015

Juuri näin, toiset stressaa toiset ei. Itse en stressaa, mutta en jotenkin osaa päästä iloa vielä ylimmilleen kun tosiaan mitään oireita ei ole. Jotenkin epäilyttää, että ehkä kaikki ei ole kohdallaan. Mutta kahtellaan...

Äiti en vielä ole, mutta olen kyllä samaa mieltä näin ennakkoon, että kaikenmoinen ylihuolehtivaisuus ennemminkin ruokkii sitä stressiä vain lisää. Itselleni sitä en kaipaa, mutta saas nährä mimmoinen kontrollimuori minusta sitten aikanaan kuoriutuu...

 

Eipä täällä ja muuallakaan onneksi tarvitse kaikkien olla samanlaisia! Hyvä että tulee erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Jokaisen tausta ja kokemukset ovat erilaisia, ja kuten Tamariini tuolla aiemmin viisaasti totesi, suhtaudumme asioihin eri tavoin.

Osaisko joku suositella hyviä liivejä? Pitää varmaan alkaa yölläkin käyttämään, kun tissit on niin pahuksen kipeet ja turvoksissa, ja jotkut pehmeet, hiostamattomat ja saumattomat mutta kuitenkin tukevat olis ajatuksena. Mulla oli ennestäänkin iso kuppikoko, pelkään että kohta tarviin jotkut semmoset lehmien utareliivit

Kevis + itu 6+2

 

Yhdyn edellisiin, meitä on moneksi eikä siitä onneksi ole kellekään toiselle haittaa, jos toinen stressaa Jos voisin valita olisin itsekin ehkä hiukan vähemmän stressaavaa tyyppiä, mutta minkä sitä luonteelleen voi. Ja ihan on hyvä poika kasvanut tästä ensimmäisestäkin stressistäni huolimatta Ja aina on kiva huomata, että jollain muulla on samanlaisia ajatuksia, huomaa ettei ole ainoa.

 

Täytyy testailla sit joskus viikolla kuusi sillä digillä Liuskatestiin tuli tänään jo vahva plussa

Stressaamisesta, tottakai jokainen tavallaan, ei kaikki ole samasta puusta veistetty En itsekkään esikoista odottaessa osannut stressata esim. keskenmenoa, mutta kun sen kerran kävi läpi niin sitä ehkä pelkää vähän eri tavalla. Ja omalla stressaamisella en tarkoittanut ylihuolehtivaisuutta Vaan juuri sitä kun tuo meidänkin poika 1-vuotiaana kiipesi huomaamatta siihen syöttötuoliin ja tuli sieltä pää edellä alas hampaat huulesta läpi, niin kyllä siinä äitille vähän stressiä pukkaa kuis nyt kävi ja mitä se seuraavaksi saa päähänsä... En pidä tuon 2-vuotiaan omatoimisuutta ihan aina kovin hienona juttuna, siihen liittyy välillä sen verta vaarallisia elementtejä...

 

Itsekään en luonnehtisi itseäni sentään ylihuolehtivaiseksi, siitä voi tosiaan jo olla haittaa lapsellekin, mutta tämmönen oon ku oon Ei se stressaaminen mullakaan tosin sitä tarkoita, että täällä paniikissa istun ja asioita vatvon.

 

Ja on tässä itselläni ainakin myös se, että tänne palstalle "kehtaa" avautua niistä omastakin mielestä hupsuista jutuista, kun täällä on samoja asioita pyöritteleviä. Välillä tuntuu, ettei paree tuolle ukolle ihan kaikesta avautua, ettei se pidä mua entistäkin vinksahtaneempana.

Tarkoitan siis, että ehkä täällä keskusteluissa myös korostuu eri puolet ihmisestä ja sitä käsittelee juttuja vähän eri tavalla kuin arjessa. Ja itselleni se on ihan hyvä.

 

Itse ainakin stressasin ensimmäisen kohdalla jokaista ultraa, varsinkin rakenneultraa. Työn puolesta olen tekemisissä erityislasten kanssa ja kun tietää (liikaa) mitä kaikkea voi mennä vikaan. Ja kun ympärillä näkee niin paljon kaikkia neurologisia ym ongelmia, alkaa jo omat ajatukset mennä siihen, että millä mäihällä edes voi saada terveen lapsen? No, mutta onneksi ensimmäisen kohdalla kaikki meni hyvin, toivottavasti tämänkin!

 

Onko teillä ollut jokin hauska tapa, miten olette (esikoisestanne) kertoneet tuleville isovanhemmille, tai ajatus, miten kerrotte? =)

Olen kuullut esim. pikkutöppösten postittamisesta ja ultrakuvan lähettämisestä. Vanhemmilleni tämä on eka lapsenlapsi, ja ne tulee sekoamaan, mutta tiedän, että suusta saattaa tulla yllätettynä mitä tahansa, vaikka ovatkin kovasti toivoneet lapsenlapsia ja toiveestaan vihjailleet vähemmän hienovaraisesti. Siksi olisi varmaan hyvä ratkaisu, että saavat hetken ällistellä keskenään. Miehen vanhemmilla on jo lapsenlapsia, että he luultavasti pysyvät tolkuissaan

Kevis + itu 6+2

 

Mä voisin liittyä mukaan. LA saattaa hyvinkin vielä vaihtua sitten ultrassa mutta nyt 15.4 Miramaru/31/2./
Tää raskaus tuli aika puskista, mutta eiköhän tähän totu vielä..

 

Kurkkimassa :wave:

Jospa vaikka itse pääsisin pian liittymään joukkoon, toistaiseksi haamustellaan vielä taustalla

 

Täällä on paljon kiinnostavaa keskustelua Lyhyenä kommenttina tohon stressiasiaan, että itse olen ollut raskausaikoina stressaaja ja sitten kun lapset on syntyneet rento, ja lapset on saaneet kasvaessaan touhuta ja kokeilla asioista hyvinkin vapaasti. Mutta kahdessa edellisessä odotuksessa olen joutunut ramppaamaan kontrolleissa TYKSissä useammastakin syystä ja rentouden rippeet siinä kyllä vähitellen karisivat. Mutta kaikki meni lopulta hyvin.

Pahoinvointi alkoi kunnolla kuudennella raskausviikolla ja on nyt joka päivä vähän voimakkaampaa, esim. viime yönä heräsin vellovaan pahaanoloon kolme kertaa ja suoraan yökkimään. Menee tismalleen samaan tahtiin kuin aikaisemmissa raskauksissa. Tsemppiä vain kaikille pahoinvoiville, onneksi tämä vaiva sitten jossain kohtaa loppuu! Oon menossa muutaman päivän päästä varhaisultraan ja sen jälkeen vois kai pikku hiljaa ottaa yhteyttä neuvolaan.

Calypso ja yllätys-murunen rv 6+0

 

Kyllä nää raskausoireet on kummalliset. Yhtenä päivänä on huono olo aamusta iltaan, mutta toisena ei tunnu miltään. Tänään on taas ollut semmonen päivä ettei pahoinvoinnista oo tietoakaan! Hyvähän se on, mutta heti tulee ajatelleeksi että onkohan tuolla masussa sittenkään mitään.. Voi kun pääsisi ultraan kurkkaamaan, että siellä tosiaan on elämää. Huomenna soitan neuvolaan ja katsotaan jos sitä kautta pääsen ultraan tarkistamaan raskausviikot. Jos ei niin varailen aikaa yksityiselle.

Kati & Nappi rv 4+??

 

Minäkin ajattelin huomenna rimputtaa neuvolaan. Ja salaa olen iloinen, että maakravun merisairaus iski eilen tännekin. Ei onneksi voimakasta oloa, vaan vähäistä vellomista, joka hellittää hetkeksi kun juo tai syö jotain.

tamariini ja ? 5+3

 

Tervetuloa uusille ja peukku pystyssä taustakurkkijoille, jotka eivät ihan vielä uskaltaudu tänne

huh-huh mikä väsymys iski pari tuntia sitten! Ei vaan millään pysynyt hereillä! Kovasti yritin taistella, ettei nyt mitään torkkuja, että saan unta ajoissa kun huomenna on eka työpäivä sitten toukokuun vikan päivän.

Kiertelin tänään kirpparilla ja kovasti teki mieli ostaa jotain vauvalle, mutta hillitsin itseni. Jos sitten joskus np-ultran jälkeen..

Kevis + itu rv 6+3

 

Täällä olisi vielä yksi ketjua taustalla lueskellut, joka voisi mukaan heittäytyä! Eli
11.4./naeli/25v/1./HYS/nainen

Puolen vuoden yrityksen jälkeen napsahti siis plussa tikkuun tuossa alkuviikosta ja sen jälkeen niitä tikkuja on kulunut täällä muutamakin kun asiaa on epäuskoisena varmisteltu... Sekä minun ja miehen esikoinen siis kyseessä Itselläni todella vähän oireita ja kuten muutamaa muutakin, niin muakin tuo oireettomuus välillä vähän rassaa ja ihmetyttää. Samoin tuo digitestin viikkojen lisääntyminen Onneksi täällä on muitakin samojen asioiden kanssa painivia!

Ekaa neuvola-aikaa alan itsekin soitella huomisaamusta, jännittää aikalailla.

 

Voi kun en saa hihitykseltä loppua, anteeksi naeli listassa sukupuolella tarkoitetaan lapsen arvioitua sukupuolta

 

Tervetuloa uusille :wave:

Mäkin ajattelin huomenna soittaa neuvolaan, jännää

Muuten on vähän huolta aihettanut tosi kovat selkäsäryt, toivottavasti kaikki ok. Muutenkin olo aika kurja flunssan takia : /

Truudy n.4+4

 

Jmia, mahtavaa, olenpa fiksu! no mutta sitä ei siis tosiaan tiedetä

 

No ei se ehkä tuo odottajankaan sukupuoli aivan itsestäänselvyys nykyaikana ole.

Tervetuloa uusille! Kivaa kun porukkaa tupsahtelee lisää. Toivottavasti pysytäänkin täällä aina kevääseen asti.

 

Täällä ois tänään menossa 5+1. Edellinen meni kesken 5+2, joten tuo huominen päivä on jollain tapaa yksi huolietappi. Tokihan tiedän ettei kroppa toimi niin, että keskenmenot tulee samalle ihmiselle aina samaan aikaan, mutta jotenkin pystyy vähän huokaisemaan helpotuksesta, jos pääsee tuon päivän yli ja joka päivä aina päivän pidemmälle edellisestä km:stä.

Aika on mennyt nyt vähän nopeempaa, alkuun tuntui ettei päivät lisäänny sitten millään. Olin viikonlopun laivalla ja baarissa, mikä tietty auttoi siihen nopeaan ajankuluun Oli ihan hauska olla pienellä porukalla, minä selvänä. Näille kavereille tuli tietenkin kerrottua raskaudesta.

Lisäksi kerrottiin viime viikolla kaveripariskunnalle, koska he kertoivat meille omasta raskaudestaan Menivät naimisiin tänä kesänä, joten oletinkin, että uutisia voi tulla. Ylläri oli kuitenkin melkoinen, kun meillä on lasketut ajatkin (tai siis arviot) aika samoihin aikoihin ja lisäksi saatiin molemmat keskenmenot samassa kuussa. Samaa kaavaa menty siis. Toivottavasti meillä molemmilla menee kaikki hyvin loppuun asti <3 Olisi ihanaa saada edes yksi äitikaveri, sillä mulla ei lähipiirissä ole yhtään äitiä ja pelkään kovasti yksinäisyyttä ja vanhojen kavereiden jäämistä kun lisäännyn.

Noin muuten olo on ollut oikein hyvä, viikonloppuna vähän ollut ällötystä, mutta ei oksentelua. Söin vähän huonosti ja pidin pitkiä välejä syömisestä, joten varmaan raskaus+verensokeri teki sen, että oksetti. Auttoi kun esim baarissa joi kolaa.

edit: lisään vielä, että tunti-kaksi sitten alkoi alaselkäsärky, joka toivon mukaan on normaalia..

 

Hei!

Täällä yksi uusi tähän ketjuun. Raskaus todettu tänään, ja heti hinku päästä kirjoittelemaan muiden kanssa. Tai ainakin lukemaan muiden raskauksista.
Täällä kirjoittelee 24v toisen odottaja, keskenmenoja ollut muutamia joten ei vielä hihkuta kamalasti.. Tästä on kyllä niin selkeä raskausolo, mitä ei kesken päättyneissä raskauksissa ole ollut, ja testikin näytti heti oikein tumman viivan. Että ehkä se on hyvä merkki..?
Laskettu aika mulla varmaan joskus loppukuun puolella. Oireita tosiaan on se ettei tissit mahdu liiveihin ja menkat ei ole alkaneet. Muita kauhulla odotellessa..

 

Hei!

Täällä ilmottautuu mukaan tulevan huhtikuisen vauvan äiti Sen verran taustaa, että yritystä takana 20kk, joten eilen aamulla tehty r-testi oli mahtava ylläri :heart:
Eilen illalla varmistin toisella testillä ja tänäaamuinen digi näytti "raskaana 2-3" eli tällä hetkellä olisi n. rv 5 menossa.

LA 15.4 / Boomkaa / 26 / 3. / ? / ?

Soittelen tällä viikolla neuvolaan, josko pääsisin varmistaan viikot varhaisultraan. Mulla kun on ollut välillä ihan superpitkiä kiertoja (+45) Päivitän sitten tietoja sen mukaan.

 

No hei Boomkaa, sainpas edes yhden sieltä kolmatta haaveilevien ketjusta! Onnea plussasta, tuo on ollut todella pitkä aika!

 

Piti taas lukea tuolta laskurista, että mitä kaikkea tällä hetkellä tuolla mahassa tapahtuu kun on jo 6+2 viikot menossa "Lapsi on nyt pikkusormen kynnen kokoinen, noin 7 millimetriä. Tällä viikolla lapsen kehitys on äärimmäisen voimakasta. Uusia hermosoluja muodostuu noin 100 000 kappaletta minuutissa. Lapsen koko kolminkertaistuu, ja tietyt piirteet alkavat muodostua. Jo nyt muodostuvat silmien ja korvien alkeet, ja ruoansulatusjärjestelmä ja hengityselimistö kehittyvät."

PS. Meidän kissalla on aamupahoinvointia, oon nyt muutamana aamuna pyyhkiny karvasia oksennuksia pitkin meidän vessan edustaa

 

Nuo viikko viikolta kuvaukset on minusta tosi mielenkiintoisia. Päätinkin ottaa tavaksi, että aina uuden viikon vierähtäessä käyntiin, lukaisen viikon turinat läpi ja pistän myös miehelle luettavaksi. Uteliaana hän tuota edellistä lukikin.

Lisäksi ajattelin pitää ihan simppeliä parin sanan päiväkirjaa, jossa aina kommentoin kunkin viikon tuntemuksia ja fiiliksiä. Ehkä siitä tulee tapa, jonka myötä jaksaa ja muistaa sitten pääkohdat kirjailla säännöllisesti myös lapsen syntymän jälkeen. Kun ei niitä sitten kuitenkaan muuten muista jälkikäteen, milloin mitäkin tapahtui ja mikäkin etappi saavutettiin. Päiväkirjan pitäjä en sinänsä ole ikinä ollut, joten kahtotaan miten onnistuu.

Nyt on myös neuvola-aika varattu. Löpsähti tosin vasta neljän viikon päähän, jolloin mennään jo kymppiviikolla. Mutta ehkäpä sitä malttaa, tässä on niin kauheasti kaikkea muutakin puuhaa harrastusten, opintojen ja töiden muodossa.

Hyvää alkanutta viikkoa meille!