Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Huhtikuun hurmurit 2015 - Huhtikuu, meidän kuu!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE=""Elea", post: 30805808"]</p><p>Valtavasti onnea vauvautuneille! <3 Lumme, nyt se kaikki huoli ja ressi on ohi ja palkinto sylissä. Sittenpä huolehtimaan arjesta <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /></p><p></p><p>Jospa nyt kirjoittaisin omaa synnytystarinaani, tai no romaani tästä tulee. Ystäväni (rankkoja synnytyksiä) sanoi, että saan kertoa tämän kerran, ja sen jälkeen ei puhuta asiasta, joten teen omaa käsittelytyötäni kirjoittamalla tarinan teille. Toivottavasti ei pahoita kenenkään mieltä, itselläni on olo etten kehtaa kertoa kenellekkään, kun meni niin hienosti. Suomalaiset <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Nippe, ymmärrän kaikki pelkosi täysin, olen itse vellonut samanlaisissa ajatuksissa ja worst case scenarioissa, sekä esikoista odottaessani, että tässä toisessa raskaudessa. Kaikista peloista huolimatta, sain loistavan synnytyskokemuksen ja aivan täydellisen pienen vauvan. Toivottavasti tästä positiivisesta synnytystarinasta olisi apua sinulle ja ehkä muillekkin peloista kärsiville. Kaikki voi oikeasti mennä myös hyvin. <3</p><p></p><p>Vähän taustaa ensin. Oman äitini kaksi piiiiiitkäää synnytystä ovat päätyneet hätäsektioon, koska olemme jääneet jumiin ja kiire on tullut. Tästä syystä ja monesta täysin aiheettomasta pelosta (iso osa oli juuri omaa ruumista ja sen pysyviä vaurioita koskevia) olin esikoisesta aivan varma, että synnytän ensin 48H ja sitten päädytään hätäsektioon. Pakotin lääkärin ottamaan röntgenkuvat lantiosta, joista todettiin, että alle 3,5kg mahtuu syntymään hienosti. Tämä helpotti aikoinaan hieman. </p><p>Ennenaikasuuden pelko ( olin auki vkolta 30) päättyi sitten rv 39 siiihen, että yöllä meni varoittamatta vedet ja siitä samantien järkyttävän voimakkaat supistukset. Lähdettiin samantien sairaalaan ja siellä olin jo 8cm auki. Saliin ja ponnistamaan. Ponnistusvaihe pitkittyi (oma paniikki vyöryvästä synnytyksestä) ja sitä avitettiin oksitosiinitipalla, joka aiheutti sadistiset kestosupistukset ilman taukoja. Taju meni, olin maitohapoilla, happi loppui. Mutta niin vain happimaskin avulla sain jostain todella syvältä voimaa ottaa oman kehon hallintaani ja päästä sen kipupaniikin yli, ja ponnistaa oikein muksun maailmaan. Oli aika järisyttävä tunne. Ja se kipuhan loppui siihen. Heti. Vauva syliin ja hämmennys/onni myrsky päälle. Elämän suurin onnellisuuden tunne. Synnytyksen kesto 2h. Vauva 10pistettä ja tasan 3kg.Tosi ahdas lantio <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Mutta paperilla kauniilta näyttävä synnytys oli minulle oikeasti rankka henkisesti. Sitä luomukipua ja nopeutta, kun oli valmistautunut tuntikausien pakertamiseen lääketokkurassa , oli vaikea ymmärtää. En kokenut, että olisin ollut missään vaiheessa puikoissa, vaan kehoni ja kätilöt tekivät jotain, johon minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Se hämmensi, ahdisti ja pelotti vielä kuukausia vauvan syntymän jälkeen. Tarvitsin paljon keskustelua jotta sain käsiteltyä kokemuksen.</p><p></p><p>Toista vauvaa meillä tehtiin sitten kauan. Jopa luovuttamiseen asti, kunnes vastoinkäymisten kautta yllätten päästiin maaliin. Tässä raskaudessa oli omat kuvionsa ja jännityksensä. Synnytyksessä eniten pelkäsin (ja hyvin minua joka puolelta peloteltiinkin) että emme ehdi edes sairaalaan! Että, muksu syntyy johonkin puskaan tien varrella. Suunnittelin jo leiriytyväni sairaalan edustalle viikkoja ennen laskettua. Tiesin, että kiire tulee ja mitään kivunlievitystä en ehdi saamaan, tästä reissusta tulisi myös sadistinen koettelemus, mutta tällä kertaa saan valmistautua siihen henkisesti 9 kuukautta. Olin kuitenkin pitkin raskausaikaa lueskellut hypnosynnytyksestä, hiljaisesta synnytyksestä yms. ja katsonut kateellisena miten Youtubessa äidit synnyttävät hiljaa nautiskellen ja meditoiden lapsensa veteen. Niistä oli kaukana se teurastushuutomeininki, jonka minä olin viime reissulla kokenut. Tuolla lailla kun hallitsisi oma mielensä ja kehonsa, saisi synnyttää kaikessa rauhassa ja ajassa lämpimässä ammeessa lilluen... vau. No, eipä onnistu omalla kohdalla. Jospa saisi edes esikoisen hoitoon ja ahterin ambulanssiin ennenkuin pää on pihalla, niin hyvä. Pessimisti ei pety. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Sitten koitti meidän päivä. (sama päivä btw kun iso aatu syntyi) Olimme esikon kanssa kyläilemässä rv 38, kun supistukset alkoi säännöllisinä 5min välein. Kipeitä ne ei olleet, pientä puuskutusta ja pysähtymään laittoivat. Soitin miehelle ja varoitin, mutta vähättelin tilannetta kun ei ollut kipuja tai vesien menoa. Mentiin esikon kanssa vielä päikkärille ja nukahdinkin. Mies kun tuli töistä niin supistukset alkoivat uudestaan säännöllisinä. Tulivat taas 5min välein. Tein ruuan, tartuin imurinvarteen, pesin pyykkiä (jälkikäteen ajatellen käyttäidyin kuin poikiva hevonen, tamppasin jaloilla ja etsi paikkaa synnyttää) Mies oli (kymmenen pistettä ja papukaijamerkki) huomaamattani vienyt esikoisen hoitoon ja pakotti minut autoon. Nyt kuulema mentäisiin, ei aikonut katsoa enää sekuntikaan mun touhua. Mökotin autossa matkalla kun supparit hiljenivät, tämä on turha reissu. Ei meidän vauva ole syntymässä börje, tämä on liian rauhallista ja kivutonta. Mies vain painoi kaasua <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Sairaalan ovella supparit koveni.</p><p>Kätilö, joka otti meidät vastaan katsoi minua silmiin ja totesi: "Jaa, rouva on tullut synnyttämään. Yleensä otetaan käyrää ensin, mutta nyt näyttää siltä, että katsotaankin se kohdunsuuntilanne ensin. Hmm, kohdunkaula hävinnyt ja 6cm auki, otetaan pikkuisen käyrää, niin katson samalla teidän tiedot."</p><p>Olin ihan rauhallinen ja suht kivuton. Ehdotin arasti, kun ei tässä nyt mikään kiire tuntunut olevan, josko voisin päästä ammeeseen loppu avautumisvaiheen ajaksi (sairaalassa ei saa valitettavasti synnyttää altaaseen) ja kätilö lähti laittamaan vettä valumaan.</p><p></p><p>Käyrältä saliin, pyysin miestä laittamaan valot pois ja levyn soimaan. Pääsin kuumaan ammeeseen pimeässä huoneessa, en voinut uskoa sitä todeksi. Saanko oikeasti kokea tämän näin? Mies silitteli minua ja asetteli kylmiä pyyhkeitä otsalle kun minä kävin läpi supistuksia. Kun tunsin supistuksen tulevan ajattelin olotilaani: Olen onnellinen. Vauvani tulee maailmaan tänään. Synnytän hänet nyt. Minä pystyn tähän. Se on loppu pian. Kipu loppuu kohta. Jokainen supistus vie minua eteenpäin. Minä pystyn tähän. Kuuntele musiikkia. Kellu vedessä. Hengitä. Hengitä. Sinä määräät kipua. Kipu ei määrää sinua. Tuota mantaraa toistelin pääni sisässä. Supistusten välillä mieheni antoi minulle juotavaksi kylmää vettä ja tsemppasi ihanasti. Viimeiset supistukset oli työntää minut yli laidan ja ärränpäät pääsivät suusta. Menetin kontrollin samantien kun aloin huutamaan ja kiroamaan. Mies komesi olemaan hiljaa ja hengittämään rauhassa. Sain taas itseni kasaan. </p><p></p><p>Viimein supistus oli erilainen kun muut. Tajusin että piruvie minuahan ponnistuttaa. Pyysin miestä kutsumaan kätilön, tiesin että nyt on kiire. Seuraavalla supistuksella tämä lapsi syntyy. Kätilöitä tuli sekunnissa heti kolme, jotka repivät minut ylös altaasta. Ei ollut muuten helppo keissi kiskoa ylös naista, jolla on ponnistussupistuksen päällä. Saivat minut jotenkin sängylle, en pystynyt liikkumaan vaan ponnistin siinä asennossa, johon he minut nostivat. Supistus, ja vedet poksahtivat seinään asti (siltä se ainakin tuntui) hyeenan karjuntaa ( ei muuten mitään tietoa mistään kontrolllista) kätilöiden toppuuttelua: "Repeät, jos et hillitse seuraavaa". Taikasanat, sain kontrollin taas takaisin. Kaksi hallittua ponnistusta ja ja se maailman ihanin ääni. Oman lapsen ensiparkaisu. Se oli ohi. Pari jotain ikävää supistusta, joilla sai istukan pihalle ja tunnin tikkailut, mutta en oikeasti kiinnittänyt niihin edes mitään huomiota. Meillä oli vauva, täydellinen pieni ihminen, meille annettu. Se onnentunne on jotain aivan käsittämätöntä. Yöllä häntä tuijotellessa tajusin saaneeni kiireen ja paniikin sijasta sen oman "täydellisen synnytyksen ja syntymän". Olen pohjattoman kiitollinen <3</p><p></p><p>Faktat: </p><p></p><p>Sairaalassa klo. 20.00, altaaseen 20.30, vauva syntyi (2800g/48cm) klo. 21.20. Synnytyksen kokonais kestoksi kirjattu 6h. Ponnistus vaihe 7min.</p><p></p><p></p><p>Elea ja vauva 10pvä</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE=""Elea", post: 30805808"] Valtavasti onnea vauvautuneille! <3 Lumme, nyt se kaikki huoli ja ressi on ohi ja palkinto sylissä. Sittenpä huolehtimaan arjesta ;) Jospa nyt kirjoittaisin omaa synnytystarinaani, tai no romaani tästä tulee. Ystäväni (rankkoja synnytyksiä) sanoi, että saan kertoa tämän kerran, ja sen jälkeen ei puhuta asiasta, joten teen omaa käsittelytyötäni kirjoittamalla tarinan teille. Toivottavasti ei pahoita kenenkään mieltä, itselläni on olo etten kehtaa kertoa kenellekkään, kun meni niin hienosti. Suomalaiset :) Nippe, ymmärrän kaikki pelkosi täysin, olen itse vellonut samanlaisissa ajatuksissa ja worst case scenarioissa, sekä esikoista odottaessani, että tässä toisessa raskaudessa. Kaikista peloista huolimatta, sain loistavan synnytyskokemuksen ja aivan täydellisen pienen vauvan. Toivottavasti tästä positiivisesta synnytystarinasta olisi apua sinulle ja ehkä muillekkin peloista kärsiville. Kaikki voi oikeasti mennä myös hyvin. <3 Vähän taustaa ensin. Oman äitini kaksi piiiiiitkäää synnytystä ovat päätyneet hätäsektioon, koska olemme jääneet jumiin ja kiire on tullut. Tästä syystä ja monesta täysin aiheettomasta pelosta (iso osa oli juuri omaa ruumista ja sen pysyviä vaurioita koskevia) olin esikoisesta aivan varma, että synnytän ensin 48H ja sitten päädytään hätäsektioon. Pakotin lääkärin ottamaan röntgenkuvat lantiosta, joista todettiin, että alle 3,5kg mahtuu syntymään hienosti. Tämä helpotti aikoinaan hieman. Ennenaikasuuden pelko ( olin auki vkolta 30) päättyi sitten rv 39 siiihen, että yöllä meni varoittamatta vedet ja siitä samantien järkyttävän voimakkaat supistukset. Lähdettiin samantien sairaalaan ja siellä olin jo 8cm auki. Saliin ja ponnistamaan. Ponnistusvaihe pitkittyi (oma paniikki vyöryvästä synnytyksestä) ja sitä avitettiin oksitosiinitipalla, joka aiheutti sadistiset kestosupistukset ilman taukoja. Taju meni, olin maitohapoilla, happi loppui. Mutta niin vain happimaskin avulla sain jostain todella syvältä voimaa ottaa oman kehon hallintaani ja päästä sen kipupaniikin yli, ja ponnistaa oikein muksun maailmaan. Oli aika järisyttävä tunne. Ja se kipuhan loppui siihen. Heti. Vauva syliin ja hämmennys/onni myrsky päälle. Elämän suurin onnellisuuden tunne. Synnytyksen kesto 2h. Vauva 10pistettä ja tasan 3kg.Tosi ahdas lantio :) Mutta paperilla kauniilta näyttävä synnytys oli minulle oikeasti rankka henkisesti. Sitä luomukipua ja nopeutta, kun oli valmistautunut tuntikausien pakertamiseen lääketokkurassa , oli vaikea ymmärtää. En kokenut, että olisin ollut missään vaiheessa puikoissa, vaan kehoni ja kätilöt tekivät jotain, johon minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Se hämmensi, ahdisti ja pelotti vielä kuukausia vauvan syntymän jälkeen. Tarvitsin paljon keskustelua jotta sain käsiteltyä kokemuksen. Toista vauvaa meillä tehtiin sitten kauan. Jopa luovuttamiseen asti, kunnes vastoinkäymisten kautta yllätten päästiin maaliin. Tässä raskaudessa oli omat kuvionsa ja jännityksensä. Synnytyksessä eniten pelkäsin (ja hyvin minua joka puolelta peloteltiinkin) että emme ehdi edes sairaalaan! Että, muksu syntyy johonkin puskaan tien varrella. Suunnittelin jo leiriytyväni sairaalan edustalle viikkoja ennen laskettua. Tiesin, että kiire tulee ja mitään kivunlievitystä en ehdi saamaan, tästä reissusta tulisi myös sadistinen koettelemus, mutta tällä kertaa saan valmistautua siihen henkisesti 9 kuukautta. Olin kuitenkin pitkin raskausaikaa lueskellut hypnosynnytyksestä, hiljaisesta synnytyksestä yms. ja katsonut kateellisena miten Youtubessa äidit synnyttävät hiljaa nautiskellen ja meditoiden lapsensa veteen. Niistä oli kaukana se teurastushuutomeininki, jonka minä olin viime reissulla kokenut. Tuolla lailla kun hallitsisi oma mielensä ja kehonsa, saisi synnyttää kaikessa rauhassa ja ajassa lämpimässä ammeessa lilluen... vau. No, eipä onnistu omalla kohdalla. Jospa saisi edes esikoisen hoitoon ja ahterin ambulanssiin ennenkuin pää on pihalla, niin hyvä. Pessimisti ei pety. :) Sitten koitti meidän päivä. (sama päivä btw kun iso aatu syntyi) Olimme esikon kanssa kyläilemässä rv 38, kun supistukset alkoi säännöllisinä 5min välein. Kipeitä ne ei olleet, pientä puuskutusta ja pysähtymään laittoivat. Soitin miehelle ja varoitin, mutta vähättelin tilannetta kun ei ollut kipuja tai vesien menoa. Mentiin esikon kanssa vielä päikkärille ja nukahdinkin. Mies kun tuli töistä niin supistukset alkoivat uudestaan säännöllisinä. Tulivat taas 5min välein. Tein ruuan, tartuin imurinvarteen, pesin pyykkiä (jälkikäteen ajatellen käyttäidyin kuin poikiva hevonen, tamppasin jaloilla ja etsi paikkaa synnyttää) Mies oli (kymmenen pistettä ja papukaijamerkki) huomaamattani vienyt esikoisen hoitoon ja pakotti minut autoon. Nyt kuulema mentäisiin, ei aikonut katsoa enää sekuntikaan mun touhua. Mökotin autossa matkalla kun supparit hiljenivät, tämä on turha reissu. Ei meidän vauva ole syntymässä börje, tämä on liian rauhallista ja kivutonta. Mies vain painoi kaasua :) Sairaalan ovella supparit koveni. Kätilö, joka otti meidät vastaan katsoi minua silmiin ja totesi: "Jaa, rouva on tullut synnyttämään. Yleensä otetaan käyrää ensin, mutta nyt näyttää siltä, että katsotaankin se kohdunsuuntilanne ensin. Hmm, kohdunkaula hävinnyt ja 6cm auki, otetaan pikkuisen käyrää, niin katson samalla teidän tiedot." Olin ihan rauhallinen ja suht kivuton. Ehdotin arasti, kun ei tässä nyt mikään kiire tuntunut olevan, josko voisin päästä ammeeseen loppu avautumisvaiheen ajaksi (sairaalassa ei saa valitettavasti synnyttää altaaseen) ja kätilö lähti laittamaan vettä valumaan. Käyrältä saliin, pyysin miestä laittamaan valot pois ja levyn soimaan. Pääsin kuumaan ammeeseen pimeässä huoneessa, en voinut uskoa sitä todeksi. Saanko oikeasti kokea tämän näin? Mies silitteli minua ja asetteli kylmiä pyyhkeitä otsalle kun minä kävin läpi supistuksia. Kun tunsin supistuksen tulevan ajattelin olotilaani: Olen onnellinen. Vauvani tulee maailmaan tänään. Synnytän hänet nyt. Minä pystyn tähän. Se on loppu pian. Kipu loppuu kohta. Jokainen supistus vie minua eteenpäin. Minä pystyn tähän. Kuuntele musiikkia. Kellu vedessä. Hengitä. Hengitä. Sinä määräät kipua. Kipu ei määrää sinua. Tuota mantaraa toistelin pääni sisässä. Supistusten välillä mieheni antoi minulle juotavaksi kylmää vettä ja tsemppasi ihanasti. Viimeiset supistukset oli työntää minut yli laidan ja ärränpäät pääsivät suusta. Menetin kontrollin samantien kun aloin huutamaan ja kiroamaan. Mies komesi olemaan hiljaa ja hengittämään rauhassa. Sain taas itseni kasaan. Viimein supistus oli erilainen kun muut. Tajusin että piruvie minuahan ponnistuttaa. Pyysin miestä kutsumaan kätilön, tiesin että nyt on kiire. Seuraavalla supistuksella tämä lapsi syntyy. Kätilöitä tuli sekunnissa heti kolme, jotka repivät minut ylös altaasta. Ei ollut muuten helppo keissi kiskoa ylös naista, jolla on ponnistussupistuksen päällä. Saivat minut jotenkin sängylle, en pystynyt liikkumaan vaan ponnistin siinä asennossa, johon he minut nostivat. Supistus, ja vedet poksahtivat seinään asti (siltä se ainakin tuntui) hyeenan karjuntaa ( ei muuten mitään tietoa mistään kontrolllista) kätilöiden toppuuttelua: "Repeät, jos et hillitse seuraavaa". Taikasanat, sain kontrollin taas takaisin. Kaksi hallittua ponnistusta ja ja se maailman ihanin ääni. Oman lapsen ensiparkaisu. Se oli ohi. Pari jotain ikävää supistusta, joilla sai istukan pihalle ja tunnin tikkailut, mutta en oikeasti kiinnittänyt niihin edes mitään huomiota. Meillä oli vauva, täydellinen pieni ihminen, meille annettu. Se onnentunne on jotain aivan käsittämätöntä. Yöllä häntä tuijotellessa tajusin saaneeni kiireen ja paniikin sijasta sen oman "täydellisen synnytyksen ja syntymän". Olen pohjattoman kiitollinen <3 Faktat: Sairaalassa klo. 20.00, altaaseen 20.30, vauva syntyi (2800g/48cm) klo. 21.20. Synnytyksen kokonais kestoksi kirjattu 6h. Ponnistus vaihe 7min. Elea ja vauva 10pvä [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Mistä mitataan talon runko juoksuväli?
25 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Shrinkflaatio kukoistaa - Uudistuneissa Taffelin sipsipusseissa on korkeampi kilohinta, vaikka pussin sisältö ei ole muuttunut
38 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Iltasanomien jutussa väitetään *asistisesti maahanmuuttajien ja vieraskielisten olevan kunnille kustannus eikä rikkaus ja voimavara
43 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Irro ja Stubb
Tänään 08:25
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kiva kun toi lumi sulaa pois
Tänään 08:23
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1068 - Tuisku
Tänään 01:08
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Islam ja avioliitto 😢
Tänään 00:44
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tätä ei voi kysyä vauva-palstalla moderaation takia: Mistä nämä puppa-jutut ovat alkaneet?
Tänään 00:27
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 14K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 842
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 838
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 602
Aihe vapaa
5.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 576
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 570
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 506
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 501
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Tätä ei voi kysyä vauva-palstalla moderaation takia: Mistä nämä puppa-jutut ovat alkaneet?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Perussuomalaisten kolmas suuri satsaus maahanmuuton kulujen lisäämiseksi tälle vuodelle!
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
Perskokkareet antaa lisää rahaa turvapaikanhakijoden asumiseen: keskusta ihmettelee hallituksen toimintaa
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1068 - Tuisku
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
6.
Katsoitteko illan A-talkin?
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
7.
Päivän Orpopurra: Suomi valittiin maailman helmeimmäksi maaksi
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
8.
"Mikro- ja yksinyrittäjät kiittävät valtiovarainministeri Riikka Purraa YEL-järjestelmän uudistuksesta"
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Huhtikuun hurmurit 2015 - Huhtikuu, meidän kuu!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
