Facebookin puolella kirjoittelinkin jo aiemmin, mutta pistetään tännekin hieman synnytystarinaa.
Meidän
ihana pieni poika syntyi 10.4. klo 16.30 mitoilla 3166g ja 50cm, raskausviikko oli 39+1.
Pääsiäismaanantain aamuna (9.4.) oli tullut ensimmäisiä kivuliaita supistuksia, jotka kuitenkin laimenivat päivän mittaan. Alku illasta supistukset palasivat ja kun olivat pari tuntia tulleet säännöllisesti noin kuuden minuutin välein soitin seitsemän aikaan kättärille ja ohjeet olivat odotetut, katsele tilannetta kotona niin kauan kuin jaksat ja soita sitten uudelleen. Suihku ja kuumavesipullo auttoivat jonkun aikaa, mutta yhdeksän maissa soitin uudestaan sairaalaan, kun yö niinkin kipeiden supistusten kanssa kotona ei houkuttanut.
Saatiin lupa tulla näytille ja kättärillä oltiin vähän ennen kymmentä illalla. Pistivät siellä käyrille ja tutkivat tilannetta. Supistuksia tuli 5-8 minuutin välein, kohdun suu n. 2 cm auki. Kätilö totesi, että synnytys on kyllä alkamassa mutta aikaisessa vaiheessa. Antoi vaihtoehdoiksi että voisimme lähteä kotiin tai minä voisin jäädä vuode osastolle, jossa saisin vahvempaa särkylääkettä mutta miehen pitäisi lähteä. Päädyttiin siihen, että minä jään osastolle ja mies menee yöksi kättärin naapurissa asuvalle siskolleen, josta pääsee nopeasti takaisin, jos tilanne muuttuu.
Yhden jälkeen sain pistoksella vahvempaa särkylääkettä, joka vei kivun supistuksista ja siirryin vuodeosastolle. Lääkkeestä huolimatta en saanut nukuttua, kun supistukset kuitenkin tuntuivat. Neljän jälkeen lääkkeen vaikutus alkoi haihtua ja supistukset palasivat kipeinä, kätilö otti pätkän käyrää, jossa supistukset olivat 6 minuutin välein ja tutki kohdunsuun tilanteen, joka 3 cm auki. Menin suihkuun helpottamaan oloa, mutta lämmin vesi ja supistukset aiheuttivat huonoa oloa ja oksensin veden, jonka olin juonut ennen suihkuun menoa, muuta mahassa ei ollutkaan. Kuuteen asti aamulla sinnittelin supistusten kanssa ja sitten pyysin, että saisin jotain lämpöpussia tehokkaampaa lievitystä kipuihin.
Minut siirrettiin takaisin synnytysosastolle ja soitin miehen takaisin sairaalaan. Aamun hengittelin ilokaasua ja makasin käyrillä, jossa supistukset eivät edelleenkään olleet kuutta minuuttia tiuhempia. Kymmenen jälkeen ilokaasustakin tuli enää vain huono-olo eikä juurikaan apua kipuihin ja aloin olla todella väsynyt yli 24 tunnin valvomisesta. Kohdunsuu oli 5 cm auki ja päätettiin, että annetaan epiduraali ja oksitosiini tippa vauhdittamaan supistuksia. Epiduraali toimi todella hyvin ja vei kokonaan tunnon supistuksista, näin ne käyrällä, mutta en tuntenut mitään ja sain lopulta nukuttua hetken. Parin tunnin jälkeen lääkkeen vaikutus alkoi heiketä ja koska kohdunsuun tilanne ei juurikaan ollut edennyt päätettiin antaa toinen annos, tällä kertaa puudutuksesta huolimatta jäi paineen tunne aina supistuksen tullessa, mutta ei kipua. Sain taas nukuttua hetken. Kolmen jälkeen iltapäivällä vaihtui taas kätilöillä työvuoro ja uusi kätilö tuli katsomaan kohdunsuun tilannetta, että annetaanko kolmas lääkeannos, kun vaikutus oli taas loppumassa. Koska tilanne siihen asti oli edennyt niin hitaasti oli todella yllätys kun nyt kohdunsuu olikin kokonaan auki ja vauvan pää tuntui jo todella alhaalla. Kätilö totesi, että enää ei lisää lääkettä vaan voi alkaa ponnistaa kun tuntuu siltä.
Reilut puolituntia odottelin vielä ennen kuin alkoi tuntua siltä, että tarvitsee ponnistaa. Synnytyskertomuksen mukaan ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia, mutta tuntui kahdelta tunnilta. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin, ei yhtään repeämiä, itse sain ponnistettua vauvan ulos, vaikka usko meinasi loppua ja istukka irtosi kätilön pienellä painelulla kokonaisena varsin nopeasti. Kun vauva oli syntynyt olo parani tosi nopeasti ja kun pari tuntia myöhemmin siirryimme perhehuoneeseen ja olin saanut käytyä suihkussa ja vähän syötyä ei enää tuntunut missään että oli aiemmin iltapäivällä synnyttänyt
Jouduimme vauvan infektion vuoksi olemaan sairaalassa muutaman päivän pidempään ja kotiin pääsimme lauantaina 14.4. Saimme onneksi koko ajan olla perhehuoneessa ja pääsimme kätilöiden avustuksella opettelemaan vauvan hoitoa, josta kummallakaan ei ollut oikeastaan mitään kokemusta. Kaiken kaikkiaan kättärin Haikaranpesästä jäi todella mukava fiilis vaikka neljän päivän jälkeen olikin ihan kypsä lähtemään kotiin. Antibiotit onneksi tehosivat hyvin ja pikku muru ei ole ollut oikeastaan missään vaiheessa kipeä. Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin ja pikkuisen paino ja pituus lähteneet hyvin nousuun. Vauva on aivan ihmeellinen ja sillä on ihana paksu tumma tukka!
Cerine & peikkopoika 2 viikkoa
