Huhhuh! Mä en kyllä enään KOSKAAN matkusta junalla lasten kanssa!

En ikinäikinäikinä! :kieh: Ainakaan yksin lasten kanssa.

Matkustettiin siis 3 tuntia mun kotiin (siis lasten mummolaan) lasten kanssa. Uhmaikäinen 2,5v joka ei usko yhtään mitään ja kiukkuava 1v joka heräsi kesken unien, ja joka ei suostu istumaan vaan halusi kävellä junan käytävällä. Eikä tuon 1v:n tasapaino oo vielä niin hyvä että pysyisi pystyssä junan ollessa liikkeellä. Anteeksi vaan kanssamatkustajille, jos käytiin jonkun hermoille :ashamed: Kolmen tunnin matka oli jo aivan liikaa. Onneksi mies tulee loppuviikosta hakemaan meidät takaisin kotiin.

 

Kuulostaa rentouttavalle.


Ps. Onneksi on auto, johon kakarat saa köytettyä kiinni

 

oliko teillä perhehytti? se on aika kätevä pienten kanssa matkustaessa

 

Mä matkustan, mutten ikinä enää leikkivaunussa!

Ah sitä kiljumisen määrää, lässytyksen määrää (oli joku isoäiti-lapsi-päivä vissiin)....eikä edes omia eväitä saanut syödä rauhassa, vieraat lapset tunki syliin ja kävi poikani repusta hakemassa leluja, jne. Jumalauta! |O

 

Mä matkustan, mutten ikinä enää leikkivaunussa!

Ah sitä kiljumisen määrää, lässytyksen määrää (oli joku isoäiti-lapsi-päivä vissiin)....eikä edes omia eväitä saanut syödä rauhassa, vieraat lapset tunki syliin ja kävi poikani repusta hakemassa leluja, jne. Jumalauta! |O

Onneks meno ei ollut tuollaista niillä kerroilla, kun matkustin esikoisen kanssa ennen vuosituhannen vaihdetta leikkivaunussa.

 

Mä matkustan, mutten ikinä enää leikkivaunussa!

Ah sitä kiljumisen määrää, lässytyksen määrää (oli joku isoäiti-lapsi-päivä vissiin)....eikä edes omia eväitä saanut syödä rauhassa, vieraat lapset tunki syliin ja kävi poikani repusta hakemassa leluja, jne. Jumalauta! |O

Onneks meno ei ollut tuollaista niillä kerroilla, kun matkustin esikoisen kanssa ennen vuosituhannen vaihdetta leikkivaunussa.

Kauhea lause

 

Aih? Ja minusta oli niin näppärää matkustaa junalla kahden pojan kanssa leikkivaunussa. Oli ystävällisiä kanssamatkustajia. Yksi äiti huuteli muille lapsille ottamaan nakkia, kun mummu oli "pikkasen" pakannut evästä mukaan. Mutta tuuriahan tämä taitaa olla ja asennetta. Jotain häiritsee jokin ja jotain toista jokin..

 

Anteeks, ei sais nauraa.. Mutta mä olen sanonut noin jo varmaan miljoona kertaa. Ollaan siitä asti kun tyttö syntyi niin tehty vähintään 2 kertaa vuodessa reissu mun mummolaan. Reissuhan ei kestä kun vajaat 7 tuntia. Muutamankin kerran oisin ollut valmis jättämään sen huutavan lapsen siihen paikkaan ja ite poistua seuraavalla asemalla (ai mutta, eihän palstalla saa sanoa näin pahasti omasta lapsestaan)

 

oliko teillä perhehytti? se on aika kätevä pienten kanssa matkustaessa

no ei ollut kun kaikki hytit oli täynnä |O ihan tavallisessa vaunussa oltiin

 

Aih? Ja minusta oli niin näppärää matkustaa junalla kahden pojan kanssa leikkivaunussa. Oli ystävällisiä kanssamatkustajia. Yksi äiti huuteli muille lapsille ottamaan nakkia, kun mummu oli "pikkasen" pakannut evästä mukaan. Mutta tuuriahan tämä taitaa olla ja asennetta. Jotain häiritsee jokin ja jotain toista jokin..

Mun asenteessa tuskin on vikaa - omat lapset ei mene vieraiden syliin istumaan junassa, eikä toisten kasseille, joten ikäänkuin oletin ettei muutkaan lapset niin tekisi. Tai jos tekevät, niin vanhemmat kieltää. Ja etteivät lapset huuda hullun lailla; leikin äänet on jees, silkasta huutamisen ilosta karjuminen on toinen juttu.

Aikaisemmat leikkivaunureissut ovat olleet ihan kivoja, viimeisin oli kaamea. Jopa meidän 4½ v poika, vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ystävä, sanoi että "äiti, mennään kävelemään muualle junaan, kun mun korvat halkeaa täällä ".

Ei meinattu edes päästä Espoossa pois, kun jotkut lapset makasi käytävällä, eivät tajunneet pyynnöistä huolimatta väistyä, ja mummo vaan hymyili vieressä.

Paluumatkalla istuimme tavallisessa vaunussa. Ihana rauha

 

Kuulostaa rentouttavalle.


Ps. Onneksi on auto, johon kakarat saa köytettyä kiinni

sanos muuta

 

Mä matkustan, mutten ikinä enää leikkivaunussa!

Ah sitä kiljumisen määrää, lässytyksen määrää (oli joku isoäiti-lapsi-päivä vissiin)....eikä edes omia eväitä saanut syödä rauhassa, vieraat lapset tunki syliin ja kävi poikani repusta hakemassa leluja, jne. Jumalauta! |O

ONNEKSI leikkivaunu oli toisessa päässä junaa

 

ONNEKSI leikkivaunu oli toisessa päässä junaa

Kun kävin ostamassa paluulipun, niin virkailija kysyi haluanko paikan leikkivaunusta.

Sanoin, että ei missään nimessä. Hän vastasi: "Ymmärrän"

 

Mun asenteessa tuskin on vikaa - omat lapset ei mene vieraiden syliin istumaan junassa, eikä toisten kasseille, joten ikäänkuin oletin ettei muutkaan lapset niin tekisi. Tai jos tekevät, niin vanhemmat kieltää. Ja etteivät lapset huuda hullun lailla; leikin äänet on jees, silkasta huutamisen ilosta karjuminen on toinen juttu.

Aikaisemmat leikkivaunureissut ovat olleet ihan kivoja, viimeisin oli kaamea. Jopa meidän 4½ v poika, vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ystävä, sanoi että "äiti, mennään kävelemään muualle junaan, kun mun korvat halkeaa täällä ".

Ei meinattu edes päästä Espoossa pois, kun jotkut lapset makasi käytävällä, eivät tajunneet pyynnöistä huolimatta väistyä, ja mummo vaan hymyili vieressä.

Paluumatkalla istuimme tavallisessa vaunussa. Ihana rauha

:headwall: :headwall:

 

ONNEKSI leikkivaunu oli toisessa päässä junaa

Kun kävin ostamassa paluulipun, niin virkailija kysyi haluanko paikan leikkivaunusta.

Sanoin, että ei missään nimessä. Hän vastasi: "Ymmärrän"

 

No ne kanssamatkustajat on ollu ihan että "aaaawwwww" :heart: kun ne on kattonu sen pienen töpöttelyä ja niitä ei se isomman uhittelukaan oo haitannu. Ne joita saattais haitata on joko istuneet kaljalla ravintolavaunussa tai luukuttaneet musiikkia elämää suuremmin desibelein ipodeistaan. Eli ainoa jota nyppi olit sie. Joten :hug: ikävä tunnehan se on, mutta oikeesti, no harm done

 

Aih? Ja minusta oli niin näppärää matkustaa junalla kahden pojan kanssa leikkivaunussa. Oli ystävällisiä kanssamatkustajia. Yksi äiti huuteli muille lapsille ottamaan nakkia, kun mummu oli "pikkasen" pakannut evästä mukaan. Mutta tuuriahan tämä taitaa olla ja asennetta. Jotain häiritsee jokin ja jotain toista jokin..

Mun asenteessa tuskin on vikaa - omat lapset ei mene vieraiden syliin istumaan junassa, eikä toisten kasseille, joten ikäänkuin oletin ettei muutkaan lapset niin tekisi. Tai jos tekevät, niin vanhemmat kieltää. Ja etteivät lapset huuda hullun lailla; leikin äänet on jees, silkasta huutamisen ilosta karjuminen on toinen juttu.

Aikaisemmat leikkivaunureissut ovat olleet ihan kivoja, viimeisin oli kaamea. Jopa meidän 4½ v poika, vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ystävä, sanoi että "äiti, mennään kävelemään muualle junaan, kun mun korvat halkeaa täällä ".

Ei meinattu edes päästä Espoossa pois, kun jotkut lapset makasi käytävällä, eivät tajunneet pyynnöistä huolimatta väistyä, ja mummo vaan hymyili vieressä.

Paluumatkalla istuimme tavallisessa vaunussa. Ihana rauha

juuh...en mä pahalla tarkoittanutkaan...miten se tossa kirjoittamassa lauseessa kuulostaakin paljon pahemmalle mitä tarkoitin. Noh..meillä taisi oikeesti olla todella mukavat kanssamatkustajat.
Yksi äitikin tarjosi auttavaa kättään, kun mun piti päästä vessaan ja ne lähimmät vessat oli aivan yltäpäältä kusessa. Mun piti lähtee kauemmas enkä pystynyt änkeemään vessaan pojan kanssa samaa aikaan..
Hän lupasi vahtia poikaani ja hänen tyttönsä ja poikani leikkivät dinosauruksilla kaikessa rauhassa kun tulin.
Mä kovasti kiitin ja olisin tarjonnut vastapalvelusta samasta asiasta, mutta he sitten jäivät pois junasta...

 

Anteeks, ei sais nauraa.. Mutta mä olen sanonut noin jo varmaan miljoona kertaa. Ollaan siitä asti kun tyttö syntyi niin tehty vähintään 2 kertaa vuodessa reissu mun mummolaan. Reissuhan ei kestä kun vajaat 7 tuntia. Muutamankin kerran oisin ollut valmis jättämään sen huutavan lapsen siihen paikkaan ja ite poistua seuraavalla asemalla (ai mutta, eihän palstalla saa sanoa näin pahasti omasta lapsestaan)

aika kuultaa muistot :saint: mä vannoin jo esikoisen vauva-aikana etten lähde enää minnekkään junalla edes yhden lapsen kanssa. Tyttö (3kk) huusi koko 4 tunnin matkan ajan. Nyt sitä vaan ajatteli että ei kai siitä kauheesti vaivaa oo kun ei ole niin pientä vauvaa. Vielä mitä :kieh:

 

oliko teillä perhehytti? se on aika kätevä pienten kanssa matkustaessa

Meillä 2-vuotias halusi sieltä pois koko ajan, koska käytävillä kävely ja paikkojen tutkiminen oli paljon mielenkiintoisempaa. Enää ei sitä varata. Ollaan yleensä palveluvaunussa (leikkiosasto yläkerrassa).

Kyllä jo yhden parivuotiaan kanssa on tekeminen, kun haluaa olla menossa koko ajan jossakin. En jaksa edes kuvitella, millaista ois, jos siinä ois vielä yksi nuorempi lapsi mukana. Huhhuh.

 

No ne kanssamatkustajat on ollu ihan että "aaaawwwww" :heart: kun ne on kattonu sen pienen töpöttelyä ja niitä ei se isomman uhittelukaan oo haitannu. Ne joita saattais haitata on joko istuneet kaljalla ravintolavaunussa tai luukuttaneet musiikkia elämää suuremmin desibelein ipodeistaan. Eli ainoa jota nyppi olit sie. Joten :hug: ikävä tunnehan se on, mutta oikeesti, no harm done

no jaa.. saattohan se näinkin olla. Sillä hetkellä se ei vaan tuntunut siltä, varsinakaan kun eräs mummo kysyi, enkö mä millään saa tuota lasta hiljaseks kun hän ei jaksais meteliä. No tottakai mä yritin kaikin keinon pitää lapset hiljaisina, se kun vain ei ole niin helppoa. Noh, onneksi mummo jäi seuraavalla asemalla pois :saint:

 

juuh...en mä pahalla tarkoittanutkaan...miten se tossa kirjoittamassa lauseessa kuulostaakin paljon pahemmalle mitä tarkoitin. Noh..meillä taisi oikeesti olla todella mukavat kanssamatkustajat.
Yksi äitikin tarjosi auttavaa kättään, kun mun piti päästä vessaan ja ne lähimmät vessat oli aivan yltäpäältä kusessa. Mun piti lähtee kauemmas enkä pystynyt änkeemään vessaan pojan kanssa samaa aikaan..
Hän lupasi vahtia poikaani ja hänen tyttönsä ja poikani leikkivät dinosauruksilla kaikessa rauhassa kun tulin.
Mä kovasti kiitin ja olisin tarjonnut vastapalvelusta samasta asiasta, mutta he sitten jäivät pois junasta...

se kun johtuu niin paljon sattumasta että millaiset kanssamatkustajat sattuu olemaan. Mutta kyllä niitä mukaviakin vielä löytyy, vaikka ei monesti siltä tunnu.

 

Ja mä en mielellää matkusta millään kulkuneuvolla mun termiittien kanssa yli 10km matkaa, jos ei ole pakko

 

No ne kanssamatkustajat on ollu ihan että "aaaawwwww" :heart: kun ne on kattonu sen pienen töpöttelyä ja niitä ei se isomman uhittelukaan oo haitannu. Ne joita saattais haitata on joko istuneet kaljalla ravintolavaunussa tai luukuttaneet musiikkia elämää suuremmin desibelein ipodeistaan. Eli ainoa jota nyppi olit sie. Joten :hug: ikävä tunnehan se on, mutta oikeesti, no harm done

no jaa.. saattohan se näinkin olla. Sillä hetkellä se ei vaan tuntunut siltä, varsinakaan kun eräs mummo kysyi, enkö mä millään saa tuota lasta hiljaseks kun hän ei jaksais meteliä. No tottakai mä yritin kaikin keinon pitää lapset hiljaisina, se kun vain ei ole niin helppoa. Noh, onneksi mummo jäi seuraavalla asemalla pois :saint:

Ai jaa, nuo nalkuttajamummot ehtii joka paikkaan. Todellisuudessahan sekin oli liki umpikuuro, mutta kun on niin herttainen mummu olemassaan, niin piti päästä vänkyttään. Niistä ny ei kandee välittää. Oli varmaan hapankorpun muru tekarin alla hiertämässä tai tukisukkikset nipisti ******karvasta.

 

No mä matkustin erään kerran reilut 3h 4 tenavan kanssa, iät 1-6v :xmas: Ahtauduttiin 2 penkkiin, nuorin nukkui, kun mentiin junaan ja piti kaksostenrattaatkin saada kyytiin. Ihan hyvin kaikki meni, mutta kyllä autolla matkustaminen olisi ollut helpompaa...