Hu-Huu kotiäidit, mitä teet puoleenpäivään mennessä??

Millainen muilla kotiäideillä on aamun ohjelma..Kun tuntuu että itsellä samaa päivästä toiseen!

Meillä herätään n. 07. 2 -vuotiaalle ekana velli, juo onneksi pillistä jo. Sitten laitan kahvin tippumaaan, ja vaihdan 2 vuotiaalle kuivan vaipan/pottailut. Isommat lapset lähtee kouluun, ja itse syön aamupalan ja YRITÄN silmäillä päivän lehteä. Naperolle siinä samalla aamupalaa.
Sit keittiön siistiminen(tiskit koneeseen ym), sänkyjen petausta, pyykit koneeseen, puhtaiden viikkaamista +kaapitusta.Yleistä puuhastelua/leikkiä. Mahdollisesti lähdetään ulos, jos keli hyvä..Ja sisääntulon jälkeen välittömästi ruuan valmistus 2 vuotiaalle(.Ei suostu syömään mitään purkkiruokia enää)
Ja vihdoin päikkärit!!=Äiti voi hetken huilia
Kerta viikkoon käydään aamupäivällä perhekerhossa, joskus kaupassa.

 

Herätys 6.30
eväiden teko tarhaan, lasten herätys, aamianen ja vaatteet päälle.
7.45 lähdetään tarhamatkalle
8.15 esikoinen tarhaan
tässä välissä käyn kaupassa ja kotia.
Kuopuksen kanssa puistoon tai sit kotona leikkiä ja kerhopäivänä kerhoon.
11.45 lähden hakemaan esikoista tarhasta
12.15 olen tarhalla.. Ja sitten onkin jo mennyt siihe puoleen päivään asti..

 

Me heräillään tuon puolivuotiaan kanssa vasta kymmenen aikaan... sitten tissitellään, vaihdetaan vaipat ja vaatteet, mennään leikkimään (äiti mahd. koneelle...) hetkeksi jonka jälkeen kello onkin jo 12. (Tästä vauva lähtee nukkumaan ja äiti siivoaa/istuu koneella jne. kunnes vauva herää.)

 

Sen jälkeen kun kaksi vanhempaa muksua on kouluun saatu niin siivoan ja vietän aikaa ton kuopuksen kanssa =)

Sitte ku likat saapuu niin on koululäxyjä, harrastuksia ja kauppareissuja ....

 

klo 6.30-7 herätään ja mennään aamupesulle ja aamupuurolle
klo 8-9 kotitouhuja; pyykkejä, pöytien pyyhkimisiä, oma aamupala
klo 9-10 lähdetään ulkoilemaan
klo 10.30-11 sisälle lounaalle
klo 11-12 sisällä leikitään (lue; pidän touhujen voimalla lapsen hereillä klo 12 asti kun juuri siirrytty yksiin päiväuniin)
klo 12 päikkäreille, itse teen päivälliselle ruuan valmiiksi sitten joko touhuilen jotain hiljaisia kotihommia, surffailen netissä tai nukun itsekin
klo 14.30-15 poika herää
klo 15 syödään ja touhutaan
klo 16-17 ulkoillaan
klo 19 iltapuuro, pesut
klo 19.30 napero yöunille

 

Oho mä kerroinkin koko päivästä en hoksannu et vaan puoleen päivään asti kysyttiin...

 

Mun aamuun on tähän mennessä kuulunut seuraavaa.
Herätys 6.45
lapset hereille, vaatteisiin, aamupalalle ja autoon.
3 lasta koulun pihaan klo 8, yksi päiväkotiin ja mies tuli meidän kyydissä töihin.
Vauvan kanssa kotiin, torkku hetkeksi, aloitin siivouksen.
Pyykkiä koneeseen ja edellisiä kaappiin.
Vauvan kanssa oleilua syötiin ja vaihdettiin vaippa.
Siivousta siivousta siivousta siivousta
Vauvan hyssyttelyä kun ei tahdo nukahtaa millään.
Syötiin uudelleen
ja taas yritin siivota, vaihdoin pyykit koneeseen ja toiset narulle/kuivausrumpuun
Sämpylätaikina nousemaan
ensimmäinen kulusta kotiin....

Ja tätä rataa mennään edelleen

 

tänään herättiin 9.30.aamupesun jälkeen aamupalalle ja puistoon.kun poika puistossa teen just tätä,eli oon koneella.höh pitäis kyllä siivota ennen ku pojan haen tunnin päästä.eli mulla on helppoa verraten useaan muuhun kotiäitiin.

 

Herätys 6.30, esikolle kouluvaatteet ja herätys. Lapsille aamupala valmiiksi pöytään. Itselle kahvia. Sitten jäänkin koneelle asumaan. Välissä ärähtelen esikolle että tee sitä, tee tätä että ehit ajoissa kouluun. Välissä komennan pienempiä lapsia, käyn pelastamassa ne vartin välein jostain pulasta, lohduttelen, komentelen, vaihtelen vaippoja, kaivelen helpoja välipaloja lapsille... Aina palaan koneelle. Kai se tekee minusta paskan äidin. Minä vaan olen aamupäivisin ihan raato. Pienemmät sotkee joka paikan. Iltapäivä meneekin sitten siivotessa...

 

Aamulla kello soi kaheksalta ja herätin esikoisen. Torkuin vielä sängyssä ja välillä kävin kurkkaamassa missä vaiheessa tyttö on, et ehtii kouluun. Ennen yheksää heräs pienemmät ja vötkisteltiin sängyssä vielä jonkun aikaa. Sit aamupalalle, puurot ja sopat syötiin. Sit tiskien ja pyykkien laittoa, yleistä järkkäystä, petien petaus, päivävaatteet jossakin välissä lapsille yms. Nyt oonkin tässä istunu jonkun aikaa ja kohta laitan pienimmän unille ja kaks keskimmäistä saa lähtä tuohon pihalle. Siinäpä se on kohta jo puoleen päivään menny taas.

 

Herätys 6.30, esikolle kouluvaatteet ja herätys. Lapsille aamupala valmiiksi pöytään. Itselle kahvia. Sitten jäänkin koneelle asumaan. Välissä ärähtelen esikolle että tee sitä, tee tätä että ehit ajoissa kouluun. Välissä komennan pienempiä lapsia, käyn pelastamassa ne vartin välein jostain pulasta, lohduttelen, komentelen, vaihtelen vaippoja, kaivelen helpoja välipaloja lapsille... Aina palaan koneelle. Kai se tekee minusta paskan äidin. Minä vaan olen aamupäivisin ihan raato. Pienemmät sotkee joka paikan. Iltapäivä meneekin sitten siivotessa...

Kyllä mullakin välillä päiviä, että istun tietsikalla aamupäivällä, ja sivusta seurailen kun lapsukainen leikkii.Usein ei tosin onnistu, kun poika ottaa koko ajan kädestä kiinni, ja vie kanssaan leikkimään.


Tää kotiäitys on tosi tärkeää "työtä", mutta tuleeko muille koskaan aaumuisin herätessä sellaisia ajatuksia että taas yksi samanlainen päivä edessä, ei kiinnostais eikä jaksaisi herätä? vai onkohan mulla nyt jotain alkavaa masista..Kun usein tuntuu aamuisin jotenkin tyhjältä ja siltä kuin elämä olis jotenkin "rankaa"...Äh, vaikea selittää...

 

Tänään on menty tätä rataa eli 6.45 herätys,lapset heräs silloin.Aamupalat kaikille,vaipanvaihto kuopukselle,päivävaatteet päälle,sänkyjen petaus,pöydän siivoamista,leikkimistä.Klo 9.00 lähdettiin ulos,käytiin vähän kauempana leikkipuistossa.Kotio tultiin klo 11.00,syötiin ja pojat meni päikkäreille.Yleensä pesen pyykkiä ja tyhjään astianpesukoneen aamulla,aika usein teen myös ruoan ennen ulos lähtöä valmiiksi.Tänään ei tarvinnut tehdä..

 

Tällä hetkellä suurimmaksi osaksi "kotiäitinä", keikkatöitä lisäksi. Kotipäivinä puoleenpäivään mennessä:

Joko klo 7 tai klo 6 herätän ekaluokkalaisen (riippuen meneekö kouluun 9:ksi vai 8:ksi). Annan aamupalaa, pistän vaatteet lattialle puettaviksi, jutustelen, harjaan ja letitän tai muuten pistän hänen hiukset kiinni (on vyötärölle saakka, ei itse saa laitettua vielä). Sitten saatan joko koululle saakka tai vähän matkaa tai vain lähetän matkaan, tuntia ennen koulun alkua. Teen toki omatkin aamutoimet heti aamusta.

Poika heräilee siinä sitten. Annan aamiaista, potatan, puen vaatteet hänelle. Sitten lähdetään ulos/perhekerhoon/kauppaan, minne milloinkin. Joskus ollaan ihan kotosallakin, lueskellaan kirjoja, maalaamista, muovailua jne.

11 aikaan ruoanlaittoa. Sitten koululaista vastaan/odottamaan koulusta kotiin.

 

Herätys 6.30, esikolle kouluvaatteet ja herätys. Lapsille aamupala valmiiksi pöytään. Itselle kahvia. Sitten jäänkin koneelle asumaan. Välissä ärähtelen esikolle että tee sitä, tee tätä että ehit ajoissa kouluun. Välissä komennan pienempiä lapsia, käyn pelastamassa ne vartin välein jostain pulasta, lohduttelen, komentelen, vaihtelen vaippoja, kaivelen helpoja välipaloja lapsille... Aina palaan koneelle. Kai se tekee minusta paskan äidin. Minä vaan olen aamupäivisin ihan raato. Pienemmät sotkee joka paikan. Iltapäivä meneekin sitten siivotessa...

Kyllä mullakin välillä päiviä, että istun tietsikalla aamupäivällä, ja sivusta seurailen kun lapsukainen leikkii.Usein ei tosin onnistu, kun poika ottaa koko ajan kädestä kiinni, ja vie kanssaan leikkimään.


Tää kotiäitys on tosi tärkeää "työtä", mutta tuleeko muille koskaan aaumuisin herätessä sellaisia ajatuksia että taas yksi samanlainen päivä edessä, ei kiinnostais eikä jaksaisi herätä? vai onkohan mulla nyt jotain alkavaa masista..Kun usein tuntuu aamuisin jotenkin tyhjältä ja siltä kuin elämä olis jotenkin "rankaa"...Äh, vaikea selittää...

Mulla on ihan samoja ajatuksia joskus ja enemmänkin. Vähän aika sitten tajusin olevani pahasti masentunut... :ashamed:

 

Tällä viikolla olen siivonnut ja leiponut, mutta yleensä herään 7.00. Laitan puuron kiehumaan ja pesukoneen päälle. Syön itse teetä ja leipää. Herätän esikoisen 7.30, ellei ole itse herännyt aikaisemmin. Annan lapsille puurot, autan esikoiselle vaatteet ja ulkovaatteet ja sitten esikoinen menee ulos odottamaan taksia. Puen itselleni ja kuopukselle vaatteet. Korjaan aamupala-astiat, ehkä istahdan hetkeksi lukemaan lehteä tai koneelle. Ulos mennään yhdeksän jälkeen. N. 11.00 tullaan sisälle ja syödään. Kuopus menee päiväunille 12.00. Sitten teen mitän huvittaa; siivoan, silitän, luen, olen koneella, nukun tms. Esikoinen tulee eskarista n. 13.30. Kuopus herää 14.00-14.30. Annan lapsille välipalaa ja ehkä syön itsekin. Esikoinen saa hetken katsoa aamuisia tallennettuja lastenohjelmia. Sen jälkeen joko pihalle tai leikkimään. Mä alan valmistella iltaruokaa. Syödään 17.00 sen jälkeen korjaan astiat, ehkä laitan pyykkejä tms. Puuro kiehumaan 19.00 ja se syödään 19.30. Lapset menevät sänkyyn 20.00; mies nukuttaa kuopuksen, minä esikoisen. Siinä menee aikaa 15-30 minuuttia. Viim. 20.30 tulen alakertaan, tiskaan kattiloita, jos tartteee/jos jaksan, teen iltapalaa ja alan viettää omaa aikaa.

 

Herätys 6.30, esikolle kouluvaatteet ja herätys. Lapsille aamupala valmiiksi pöytään. Itselle kahvia. Sitten jäänkin koneelle asumaan. Välissä ärähtelen esikolle että tee sitä, tee tätä että ehit ajoissa kouluun. Välissä komennan pienempiä lapsia, käyn pelastamassa ne vartin välein jostain pulasta, lohduttelen, komentelen, vaihtelen vaippoja, kaivelen helpoja välipaloja lapsille... Aina palaan koneelle. Kai se tekee minusta paskan äidin. Minä vaan olen aamupäivisin ihan raato. Pienemmät sotkee joka paikan. Iltapäivä meneekin sitten siivotessa...

Kyllä mullakin välillä päiviä, että istun tietsikalla aamupäivällä, ja sivusta seurailen kun lapsukainen leikkii.Usein ei tosin onnistu, kun poika ottaa koko ajan kädestä kiinni, ja vie kanssaan leikkimään.


Tää kotiäitys on tosi tärkeää "työtä", mutta tuleeko muille koskaan aaumuisin herätessä sellaisia ajatuksia että taas yksi samanlainen päivä edessä, ei kiinnostais eikä jaksaisi herätä? vai onkohan mulla nyt jotain alkavaa masista..Kun usein tuntuu aamuisin jotenkin tyhjältä ja siltä kuin elämä olis jotenkin "rankaa"...Äh, vaikea selittää...

Mulla on ihan samoja ajatuksia joskus ja enemmänkin. Vähän aika sitten tajusin olevani pahasti masentunut... :ashamed:

Haluaisitko vaihtaa ajatuksia sähköpostilla tai yv:llä?

 

Meillä nukutaan sinne klo 12.... No ei, tyttö herää ysiltä syömään ja nukkuu sitte vielä puolille päivin. Jos mulla on aamulla koulua tai muuta menoa, käyn siellä ja sitten riennän vapauttamaan miehen töihin. Nukun/palstailen/teen ruokaa/ siivoilen/lokoilen vauvan päiväuniajan, mikä sattuu milloinkin huvittamaan...

 

Herätys 6.30, esikolle kouluvaatteet ja herätys. Lapsille aamupala valmiiksi pöytään. Itselle kahvia. Sitten jäänkin koneelle asumaan. Välissä ärähtelen esikolle että tee sitä, tee tätä että ehit ajoissa kouluun. Välissä komennan pienempiä lapsia, käyn pelastamassa ne vartin välein jostain pulasta, lohduttelen, komentelen, vaihtelen vaippoja, kaivelen helpoja välipaloja lapsille... Aina palaan koneelle. Kai se tekee minusta paskan äidin. Minä vaan olen aamupäivisin ihan raato. Pienemmät sotkee joka paikan. Iltapäivä meneekin sitten siivotessa...

Kyllä mullakin välillä päiviä, että istun tietsikalla aamupäivällä, ja sivusta seurailen kun lapsukainen leikkii.Usein ei tosin onnistu, kun poika ottaa koko ajan kädestä kiinni, ja vie kanssaan leikkimään.


Tää kotiäitys on tosi tärkeää "työtä", mutta tuleeko muille koskaan aaumuisin herätessä sellaisia ajatuksia että taas yksi samanlainen päivä edessä, ei kiinnostais eikä jaksaisi herätä? vai onkohan mulla nyt jotain alkavaa masista..Kun usein tuntuu aamuisin jotenkin tyhjältä ja siltä kuin elämä olis jotenkin "rankaa"...Äh, vaikea selittää...

Mulla on ihan samoja ajatuksia joskus ja enemmänkin. Vähän aika sitten tajusin olevani pahasti masentunut... :ashamed:

Haluaisitko vaihtaa ajatuksia sähköpostilla tai yv:llä?

Siitä on niin kauan kun olen jaksanut kirjautua tänne, etten enää muista tunnuksia. En viitsi sähköpostiani täällä levitellä.. Sori..

 

Nousen seitsemän aikaan ja pistän pyykkikoneen päälle. Mies on jo lähtenut töihin. Varmistan, että koululainen on herännyt ja kattelen hälle vaatteet, aamupalaa yms.

Laitan koululaisen kouluun lähtemään varttia vaille 8, jonka jälkeen annan eskarilaiselle aamupalaa (pienemmät nukkuu pitempään, ku koululainen) ja lähdetään porukalla viemään eskarilainen eskariin kilsan päähän kävellen. Sieltä kotiin noin puoli 10. Keitän itelle aamukahvit ja luen lehden rauhassa tai vähemmän rauhassa.

Sitte kuivat pyykit pois narulta kaappeihin ja märät tilalle kuivumaan. Järkkään kodin, petaan pedit, imuroin ja lämmitän pienille ja itelle ruokaa. Sitte tiskit pois ja saatan leipoa, jos on tarvetta.

Puoli yhdeltä lähdetään hakemaan eskarilainen. Sieltä kotiin puoli kahden aikaan ja alan valmistelemaan ruokaa. Annan lapsille välipalaa. Koululainen tekee läksyjä, tarkistan ne ja katon niitä kaverina, jos tarvii. Isommat menee ulos ja pienimmät päiväunille. Teen sapuskan, mies kotiutuu ja otan lapset ulkoa syömään.

Tuo on aika tyypillinen päivä. Joskus kirppareille, kaupunkiin, kylään tai muuta menoa eskarin aikana.

 

Herätys 6.30, esikolle kouluvaatteet ja herätys. Lapsille aamupala valmiiksi pöytään. Itselle kahvia. Sitten jäänkin koneelle asumaan. Välissä ärähtelen esikolle että tee sitä, tee tätä että ehit ajoissa kouluun. Välissä komennan pienempiä lapsia, käyn pelastamassa ne vartin välein jostain pulasta, lohduttelen, komentelen, vaihtelen vaippoja, kaivelen helpoja välipaloja lapsille... Aina palaan koneelle. Kai se tekee minusta paskan äidin. Minä vaan olen aamupäivisin ihan raato. Pienemmät sotkee joka paikan. Iltapäivä meneekin sitten siivotessa...

Kyllä mullakin välillä päiviä, että istun tietsikalla aamupäivällä, ja sivusta seurailen kun lapsukainen leikkii.Usein ei tosin onnistu, kun poika ottaa koko ajan kädestä kiinni, ja vie kanssaan leikkimään.


Tää kotiäitys on tosi tärkeää "työtä", mutta tuleeko muille koskaan aaumuisin herätessä sellaisia ajatuksia että taas yksi samanlainen päivä edessä, ei kiinnostais eikä jaksaisi herätä? vai onkohan mulla nyt jotain alkavaa masista..Kun usein tuntuu aamuisin jotenkin tyhjältä ja siltä kuin elämä olis jotenkin "rankaa"...Äh, vaikea selittää...

Mulla on ihan samoja ajatuksia joskus ja enemmänkin. Vähän aika sitten tajusin olevani pahasti masentunut... :ashamed:

Haluaisitko vaihtaa ajatuksia sähköpostilla tai yv:llä?

Siitä on niin kauan kun olen jaksanut kirjautua tänne, etten enää muista tunnuksia. En viitsi sähköpostiani täällä levitellä.. Sori..

Okei! voimia sulle!

 

Meillä riippuu päivän rytmi ihan yöstä, yleensä heräillään viimeistään 9. Nyt kun tytöllä kerhoa kaksi kertaa viikossa ollaan rukattu rytmiä, että ovat 7.30-8.00 hereillä. Tosin nyt on rytmi aika sekaisin kun ollaan flunssassa, ja kylppäriremppa päällä. Mutta siis normaalisti rupean keittämään puuroa, laitan pesukoneen pyörimään. Syömme aamupalan, lapset leikkivät tämän jälkeen ja koitan selata päivän lehden aamukahvia juoden. Kerhoaamuina kiidämme kerhoon yhdeksäksi joko jalan tai autolla, useimmiten kävelemme ja teen samalla rataslenkin nuorimman kanssa.

Sitten alankin laittamaan siinä 11.00 ruokaa, ja riippuen kypsymisestä syömme 12-13.00 välillä. Siinä välissä saatamme ulkoilla omalla pihalla, mutta viimeistään ruuan jälkeen menemme ulos.

 

Meillä akkaset heräävät aamuisin klo 6-7. Aamutoimia ja aamupalaa, vauva torkahtaa puoleksi tunniksi sitteriin ja esikoinen katsoo pikku kakkosen aamuohjelmat ja leikkii omia leikkejään. Mä juon kahvit ja luen Hesarin. Sitten kotitöitä, pyykkäystä yms. tarpeen mukaan ja klo 9-10 lähdetään leikkipuistoon tai kavereille kyläilemään. n. klo 11 tullaan sisälle ja syödään lounas, sitten esikoinen menee päikkäreille ja vauva nukkuu vaunuissa pitkät päikkärit. Äiti palstailee

 

Herätään noin 9. Poika syö aamupuuron ja menee samantien uudestan nukkumaan. Minä syön aamupalan pojan nukkuessa ja yritän (nykyisin) olla oksentamatta siihen asti, kun poika herää unilta siina 11-12 aikaan. sit syödään ruoka ja päivä tuntuu vasta alkaneen.

 

noustaan ylös vasta kymmeneltä. kahteentoista mennessä oon imuroinu,syöttäny muksut ja toivottavasti ittenikin. kahentoistamaissa laitan keskimmäisen nukkuun ja annan esikoisen hetken kattoo lastenohjelmia kun oon itse koneella. vauva menee sitterissä. kaks kertaa viikossa vien esikoisen kerhoon kahekstoista.

 

Imetän, imetän ja imetän

Esikoiselle ja vauvalle aamutoimet ja syön ite. Pesen pyykkiä ja järjestelen. Teen ruuan. Käyn koneella välillä.