Toggle sidebar

Homseksuaalien vanhempia? Miten suhtautuisitte jos saisitte tietää lapsenne olevan lesbo/homo?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja qustaveer
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Q

qustaveer

Vieras
Kaksplussa tunnetaan mammapalstana, joten sikäli tämä on oikein hyvä foorumi kysyä tällaista. Olen 20-vuotias lesbonainen. Teini-iässä olen seurustellut miesten kanssa ja vanhempani ovat tienneet sen. Perheeni on erittäin homovastainen. Hyvin usein saan kuulla näitä "kaikki homot pitäisi tappaa"-juttuja. Viime vuosina olen kumminkin ollut sinkkuna tajuttuani etten nauti tippaakaan miesten seurasta enkä ala siihen enää yhteiskunnan ja perheeni asettaman painostuksen takia. Tahdon vihdoinkin alkaa elämään elämääni sellaisena kuin olen, eli naisista pitävänä naisena.

Siksipä tahdonkin kysellä teiltä hyvät perheen äidit ja -isät, miten suhtautuisitte jos saisitte tietää lapsenne olevan lesbo tai homo? Ja tietysti miten olette jo suhtautuneet jos täällä sattuu olemaan vanhempia, jotka tietävät heillä jo olevan homoseksuaaleja lapsia. Nämä ovat vaikeita asioita. Vaikka henkilö olisikin suvaitsevainen, on asia aina eri silloin kun on omasta lapsesta kyse. Riittääkö suvaitsemuus samana omalle lapselle kuin perheen ulkopuolisille? Entä pystyvätkö homovastaiset vanhemmat vihaamaan omia lapsiaan samalla teholla kuin vieraita vai syntyykö sitä suvaitsevaisuutta omaa lasta kohtaan?

Toivon teiltä rehellisyyttä. Kirjoittakaa vaikka tuntemattomana jos ja kun ette tahdo käyttäjätunnuksellanne tuoda omia ajatuksianne esille kyseisestä aiheesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja qustaveer:
Mukava kuulla ja onnea heille. :) Voisitko vielä kertoa miten ennen tuota tietoa noin yleisesti suhtauduit homoseksuaaleihin? Muuttiko se jotenkin suvaitsevaisuuttasi?
Click to expand...

Ikävä kyllä erosivat sitten muutamaa vuotta myöhemmin, mutta se oli persoonakysymys, ei sukupuoli.

Eikä muuttanut tilannetta eli samalla lailla olin suhtautunut aiemminkin.
:)
 
Tietämättömyys synnyttää pelkoa ja vihaa. Homovastaisuuden kaikki perusteet kun ovat kiinni tuossa tietämättömyydessä, vanhempien suhtautuminen riippuu aika paljon heidän kyvystään ja ennenmuuta halustaan oppia uutta. Se tosin on jo hyvä lähtökohta, että hehän tietävät valmiiksi, ettet ole mikään lapsia syövä hirviö. Jos tähän asti on nähnyt vain Kummelin homostereotypioita, lähipiiristä löytyvä normaali seksuaalivähemmistöön tunnustautuva ihminen voi avata silmiä.

Mutta joo.. Jos vanhemmilla valmiudet uusille asioille on kohdillaan, ennustan kaapista tulemisen olevan lopulta hyvä. Jos taas mielipiteet on aikoinaan haettu Hessun baarin kantajunteilta, ja ne eivät ole muuttuneet mihinkään 30 vuoteen.. Voi olla aika tuskaista. Joka tapauksessa jos olisin vastaavassa tilanteessa, kertoisin asiasta. Olisi ihan liian tuskaista esittää vuositolkulla vanhemmille olevansa jotain, mitä ei ole. Vielä pahempi, jos pitäisi myötäillä ruokapöydässä jotain seksuaailvähemmistöjen demonisointiörinää.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Mummeliisa:
Ikävä kyllä erosivat sitten muutamaa vuotta myöhemmin, mutta se oli persoonakysymys, ei sukupuoli.

Eikä muuttanut tilannetta eli samalla lailla olin suhtautunut aiemminkin.
:)
Click to expand...

Harmi, mutta niinhän se tosiaan on ettei se kumppanin löytäminen ole sen helpompaa kuin heteroillakaan mikä varmasti sinulle jo onkin selvää. :) Itsellänikin on tyttöystävä ja olemme tuota kihlautumista miettineet. Ensin vain täytyisi tulla rytinällä kaapista ulos. Oman perheen homovastaisuus pelottaa. Täytyy valmistautua tulemaan perheen hylkäämäksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja qustaveer:
Harmi, mutta niinhän se tosiaan on ettei se kumppanin löytäminen ole sen helpompaa kuin heteroillakaan mikä varmasti sinulle jo onkin selvää. :) Itsellänikin on tyttöystävä ja olemme tuota kihlautumista miettineet. Ensin vain täytyisi tulla rytinällä kaapista ulos. Oman perheen homovastaisuus pelottaa. Täytyy valmistautua tulemaan perheen hylkäämäksi.
Click to expand...

Toivon, ettei moisia hylkäämisiä tapahdu vaan asiat selkiytyvät oikealla tavalla.
 
No mutta dechs, onpa yllättävän mukavaa huomata sinulta välillä tuollainen kommentti. :) Toki rehellisyyttä kaipasin, niin ei homovastainen kommentti sikäli huonompi ole. Paljon mielummin totuus kuin kaunisteltu valhe.
En ole lähtenyt vanhempieni harjoittamaan haukkumiseen mukaan. Välillä olen puolustanut heitä(=meitä) sillä, ettei se heteroiden elämästä ole pois mitä homoseksuaalit tekevät ja muutenkin yrittänyt välittää sitä kuvaa ettei sillä pitäisi olla mitään väliä. Aina tilanne on kumminkin sama kuin seinille puhuisi. Muutamat läheiseni ovat jo arvanneet lesbouteni, koska olen tässä pari vuotta ollut ilman miehiä. Perheeni tuskin mitään silti on arvannut, se nimittäin olisi arvailuistaan jo älähtänyt ajat sitten.
 
Kun (naispuolinen)kaverini tunnusti asian äidilleen (tai oikeastaan hänen äitinsä sai itse asian selville kun tuli koputtamatta kaverini huoneeseen [osaa nykyään koputtaa oveen jos se on kiinni :)]), niin hänen äitinsä suhtautui heti asiaan myönteisesti, koska kaverini tyttöystävä on mukava tyyppi. Tämä pari on ollut 4 vuotta yhdessä, ja vasta nyt vähitellen perheen isäkin on alkanut "tottua" ajatukseen siitä ettei hänen tyttärensä tykkääkään kaksilahkeisista.

Suosittelisin silti sinulle ennen tunnustamista hommaamaan varteen otettavan ehdokkaan jonka tuot näytille ensin "kaveripohjalta" ja sitten kerrot vanhemmillesi olevasi naisiin päin.
 
Minusta kannattaa rakentaa elämänsä niin, ettei ota itselleen pakkomieltä siitä, että alkaa muuttamaan vanhempiaan joksikin. Jos heillä on oikein pahasti asenne hakoteillä, niin sitä saa hakata päätään seinään loppuelämän, jos siihen yrittää vaikuttaa. Yrittäisin olla onnellinen ihan ilman heidän myötävaikutustaan.
 
[QUOTE="vieras";23925592]Minusta kannattaa rakentaa elämänsä niin, ettei ota itselleen pakkomieltä siitä, että alkaa muuttamaan vanhempiaan joksikin. Jos heillä on oikein pahasti asenne hakoteillä, niin sitä saa hakata päätään seinään loppuelämän, jos siihen yrittää vaikuttaa. Yrittäisin olla onnellinen ihan ilman heidän myötävaikutustaan.[/QUOTE]
Eli ei siis mitään minua ei hyväksytä kokonaisena-ruikutusta. Jos ei käy, niin ei käy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja qustaveer:
No mutta dechs, onpa yllättävän mukavaa huomata sinulta välillä tuollainen kommentti. :) Toki rehellisyyttä kaipasin, niin ei homovastainen kommentti sikäli huonompi ole. Paljon mielummin totuus kuin kaunisteltu valhe.
En ole lähtenyt vanhempieni harjoittamaan haukkumiseen mukaan. Välillä olen puolustanut heitä(=meitä) sillä, ettei se heteroiden elämästä ole pois mitä homoseksuaalit tekevät ja muutenkin yrittänyt välittää sitä kuvaa ettei sillä pitäisi olla mitään väliä. Aina tilanne on kumminkin sama kuin seinille puhuisi. Muutamat läheiseni ovat jo arvanneet lesbouteni, koska olen tässä pari vuotta ollut ilman miehiä. Perheeni tuskin mitään silti on arvannut, se nimittäin olisi arvailuistaan jo älähtänyt ajat sitten.
Click to expand...
Öäh. En nyt ihan taida pysyä kärryillä tuossa ensimmäisessä kappaleessa. Oletko siis jostain syystä pitänyt minua seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastaisena ihmisenä? Pikemminkin juuri päinvastoin. Jos nyt jotain poliittista suuntaumusta ylipäänsä yhteiskunnasta haen, olisin varmaan oikeistoliberaali. Vapautta sekä ihmisille että yrityksille, ja vähemmän jeesustelijoita kertomassa, miten ihmisten kuuluu elää.
 
Aikoinaan kertoessani sisarelleni biseksuaalisuudestani, mielessä väikkyi kauhukuvat. Koska esim erästä ystävääni kiellettiin tapaamasta sisarensa lapsia kun hän kertoi homoudestaan. Ilmeisesti olivat huolissaan huonosta esimerkistä tai jopa hyväksikäytöstä... Onneksi oma sisareni on järki-ihminen, ja suhtautui minuun aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Kerroin myös veljelleni, eikä hänkään järkyttynyt vaikka oli kyllä hieman ihmeissään.

Vanhemmille kertomista helpotti se, että olin jo kertonut sisaruksilleni. Isäni oli aivan ällistynyt, ei olisi kuulemma koskaan voinut aavistaa. Äiti taas oli jo asian arvannut, tai ainakin epäillyt. Että näin eri tavalla voi vanhemmat nähdä oman lapsensa.

Nykyään asia on sellainen, josta ei varsinaisesti puhuta. Johtuu varmaan osittain siitä, että olen ollut sinkkuna hyvin kauan. Jos olisin parisuhteessa naisen kanssa, oletan ja oikeastaan tiedänkin, että hän olisi tervetullut vieraaksi vanhempieni kotiin. Luulen että he olisivat hämmentyneitä mutta eivät vihamielisiä. Kenenkään perheenjäseneni lähiystäväpiiriin ei kuulu avoimesti homoseksuaaleja. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että vanhempani olisivat varmasti tyytyväisempiä, jos mahdollinen pitkä parisuhde olisi mieskumppanin kanssa...
 
[QUOTE="vieras";23925605]Eli ei siis mitään minua ei hyväksytä kokonaisena-ruikutusta. Jos ei käy, niin ei käy.[/QUOTE]

Tuota joo, en todellakaan odotakkaan mitään saman tyylistä suhtautumista homovastaisilta vanhemmiltani kuin mitä esim. Mummeliisalla on omaa tytärtään kohtaan. Eli vaikka moinen olisikin aivan ihanaa, niin se ei ole realistinen odotus. Oma perheeni on vielä tätä niin vanhanaikaista kaliiperia, että he suorastaan puheidensa mukaan tahtoisivat tappaa kaikki homoseksuaalit.

Joudun siis pakostikkin varautumaan menettämään perheeni. He voivat hyvinkin hylätä minut tämän takia. Pelkkä aiheen välttely olisi jo suuri läpimurto vaikka en ikinä voisi heille naisista puhua ja muutenkin koko aihe olisi kuin ''vaaleanpunainen norsu olohuoneessa", josta ei vain koskaan puhuttaisi. Jo tuollaisesta suhtautumisesta olisin erittäin onnellinen, että saisin tästä huolimatta elää suht normaalia perhe-elämää heidän kanssaan kuin tähänkin asti.

Perheelle kertomiseen ei olekkaan muuta syytä kuin vain se etten luonnollisesti pysty pitämään seurusteluani salassa jos en tahdo elää salasuhteessa. En voisi koskaan kulkea julkisilla paikoilla tyttöystäväni kanssa parina, kertoa rakkaudestani ystäville tai mitään muutakaan sellaista ilman että perheeni saisi siitä joskus kuulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja qustaveer:
Perheelle kertomiseen ei olekkaan muuta syytä kuin vain se etten luonnollisesti pysty pitämään seurusteluani salassa jos en tahdo elää salasuhteessa. En voisi koskaan kulkea julkisilla paikoilla tyttöystäväni kanssa parina, kertoa rakkaudestani ystäville tai mitään muutakaan sellaista ilman että perheeni saisi siitä joskus kuulla.
Click to expand...

Mitä pahaa siinä on että he kuulisivat asiasta jostain muualta? He varmaan kysyisivät asiasta sinulta, joilloin olisi hyvä hetki kertoa totuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dechs:
Öäh. En nyt ihan taida pysyä kärryillä tuossa ensimmäisessä kappaleessa. Oletko siis jostain syystä pitänyt minua seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastaisena ihmisenä? Pikemminkin juuri päinvastoin. Jos nyt jotain poliittista suuntaumusta ylipäänsä yhteiskunnasta haen, olisin varmaan oikeistoliberaali. Vapautta sekä ihmisille että yrityksille, ja vähemmän jeesustelijoita kertomassa, miten ihmisten kuuluu elää.
Click to expand...

Sen vähän perusteella mitä tällä palstalla olen ollut, niin juurikin jotain homovastaista kommenttia sinulta olisin odottanut. Monet miehet eivät muutenkaan tunnu hyväksyvän seksuaalivähemmistöjä kokemusteni perusteella (mikä tietysti on varsin pieni otanta) koska pelkäävät heti itsekkin tulevansa leimatuksi homoiksi. Itse siis yllätyn hyvällä tavalla vähän aina kuullessani suvaitsevaisuutta heteromiesten suusta.

En silti yleisesti pidä suurinta osaa heteromiehistä minään homovihaajina. Eivätköhän - tai ainakin toivottavasti - nämä "kaikki homot saunan taakse"-tyypit ala olemaan vähemmistö vaikka oma perheeni niihin kuuluukin.
 
[QUOTE="vieras";23925675]Mitä pahaa siinä on että he kuulisivat asiasta jostain muualta? He varmaan kysyisivät asiasta sinulta, joilloin olisi hyvä hetki kertoa totuus.[/QUOTE]

Voi olla että se menee juuri niin. Joka tapauksessa tilanne on sama. Silloin on ns. tultu kaapista ulos, kun he saavat tietää minun olevan lesbo. Tuskin sillä on niin merkitystä miten asia tulee ilmi. Heidän mahdollinen vihansa tulee varmasti olemaan aivan yhtä suuri. Toivottavasti tähän keskusteluun ilmestyisi myös näitä homovastaisia henkilöitä kertomaan miten he uskoisivat suhtautuvansa oman lapsensa homoseksuaalisuuteen. Toki jokainen henkilö on aina oma persoonansa eikä tämä keskustelu kerro minulle sitä miten perheeni tulisi suhtautumaan asiaan. Jonkinlaista osviittaa siitä voi ehkä silti saada.
 
En ole homovastainen, ei minulla ketään ihmistä vastaan mitään ole, mutta mielestäni homosuhteet eivät ole oikein.

Jos lapseni jonain päivänä ilmoittaisi olevansa homo, niin olisin hyvin surullinen hänen puolestaan. En kuitenkaan koskaan voisi hylätä omaa lastani, en tietenkään, ja miksi ihmeessä hylkäisinkään?

En voi elää elämää lasteni puolesta enkä tehdä oikeita ratkaisuja heidän puolestaan. Toki toivoisin lapselleni parempaa ja rakastaisin aina, oli tilanne mikä hyvänsä.
 
Eräs puolituttu jo kertoi, etten saisi antaa tytärteni harrastaa tanssia, sillä kaikki tanssijat ovat homoseksuaaleja. Mulle ihan sama lasteni seksuaalinen suuntautuminen, kunhan laillista laatua on. Tuntemani sateenkaaripariskunnat ovat vakaampia kuin monet tuntemani heteroperheet.
 
Hei,

oma tilanteeni oli siinä mielessä vastaava kuin sinulla, että sukulaiseni ovat uskovaisia ja useasti olen elämäni aikana altistunut rasistisille kommenteille. Olen siis lesbo, äitini on maallistunut kristitty ja aina ennen kaapistatuloani vieroksunut homoseksuaalisuutta, pitänyt sitä jotenkin sairaana ja kummallisena. Hän on ajatellut sen olevan psyykkinen ongelma, joka juontaa juurensa huonoon lapsuuteen yms. Lisäksi hän on ajatellut homoseksuaalisuutta elämäntapana, jonka voi valita. Hyvin tyypillinen uskovainen näiltä osin.

Olen tiennyt lesboudestani teinitytöstä lähtien. Päällepäin minusta ei mitään uskoisi, olen naisellinen ja olin kaikin puolin kunnollinen tytär. Hieman "itsenäinen" ja "valikoiva" vain, niin etten poikaystäviä koskaan kotiin tuonut. Äitini ei aavistanut mitään.

Vuosi sitten keväällä pakottauduin tulemaan kaapista, olin elänyt salaisuuden kanssa 10 vuotta. Takanani oli pitkä suhde, josta äitini ei tiennyt yhtään mitään. Elin toista elämää, josta hän oli täysin pimennossa. Muutoin välimme on aina olleet läheiset, kärsin kamalasti jatkuvasta salailusta ja valheista. Olin ollut uudessa suhteessa jo miltei vuoden, kun päätin, että tilanteen on muututtava.

En pystynyt kohtaamaan äitiäni kasvotusten, pelkäsin niin paljon. Päätin soittaa hänelle eräänä iltana. Äitini kuuli äänestäni, etten voinut hyvin. Aloitin sanomalla, että minulla on hänelle kerrottavana jotakin, jonka olen halunnut sanoa jo pitkän aikaa. Äitini oli selvästi huolissaan, hän ei todellakaan ole tottunut dramaattisiin yhteydenottoihin minun taholtani. Nyt yhtäkkiä itkeskelin puhelimessa myöhään illalla. Kun lopulta sain asian sanottua, äitini kuulosti aivan ensimmäiseksi helpottuneelta. Hän oli pelästynyt pahinta, pelännyt "että kerron jotakin vakavampaa".

Annoin äidilleni aikaa sulatella asiaa pari päivää, sitten menin kylään hänen luokseen. Mukanani vein kirjan, jossa oli kertomuksia homoseksuaalien kaapistatuloista niin homojen itsensä kuin vanhempienkin näkökulmasta. Halusin antaa äidilleni materiaalia, jonka avulla työstää asiaa ja myös mahdollisuuden nähdä, ettei hänkään ole ainoa homoseksuaalin vanhempi maailmassa. Asenteistaan huolimatta äitini luki kirjan. Alku ei ollut hänelle helppoa, hän kyllä sanoi jälkeenpäin murehtineensa joitakin öitä ja että asia oli hänelle järkytys. Ensimmäisenä hänen mielessään oli, että hän on tehnyt kasvatuksessaan jotakin väärää ja että olen kärsinyt huonosta isäsuhteestani ja tämä olisi nyt seurausta siitä.. vihaa äiti ei tuntenut, ensimmäisenä oli lähinnä syyllisyys ja suru. Osasin odottaa näitä tunteita ja sen takia halusin näyttää hänelle muiden vanhempien vastaavanlaiset tunteet samassa tilanteessa. Syyllisyys johtuu kuitenkin tietämättömyydestä, mikä on korjattavissa. Äitiltä meni hetken aikaa totutella ajatukseen, mutta olin sen ajan hänelle valmis antamaan. Toin asiaa aina välillä esiin, ja keskustelimme varovasti aiheesta. Äidin suhtautuminen minuun ei muuttunut. Äidin rakkautta ei pidä aliarvioida.

Tällä hetkellä äitini on hyväksynyt asian niin, että tunnen todella ylpeyttä. Äitini pitää oma-aloitteisesti yhteyttä tyttöystäväänikin ja tyttöystäväni on tervetullut kaikkiin suvun tilaisuuksiin. Ei hän välttämättä vieläkään ymmärrä, miten joku voi tuntea vetoa omaan sukupuoleensa, mutta hän katsoo, että jokainen saa olla onnellinen omalla tavallaan. Tämä on mieletön askel äidiltäni, kun katsoo hänen aiempaa suhtautumistaan.

Haluan kannustaa sinua olemaan rehellinen. Vaikka suvun hyväksyntä veisikin aikaa, se ei kuitenkaan ole rakempaa kuin kaapissa oleminen. Elämää on elettävä itseään varten.

Tsemppiä sinulle!
 
Vanhempi ketju mutta aina ajankohtainen aihe. En voi sanoa että olisin mitenkään pettynyt tai surullinen lasteni puolesta jos he tuntisivat enemmän vetoa saman sukupuolen edustajia kohtaan, mutta toivon todella ettei näitä 'homous on sairaus ja luonnotonta' -tyyppisiä kommentteja ainakaan päättävältä taholta enää kuultaisi siinä vaiheessa niin paljon.. Elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa : /

Tuttavapiirissä on homoseksuaaleja ja lähipiirissä yksi mies jonka sukulaiset ja läheiset kyllä tietävät ja hyväksyvät asian, ja jonka lapsenikin varmasti tulevat tuntemaan kera kumppaninsa, joten toivoisin ettei heille välity koskaan kuvaa että se on jotenkin outoa ja luonnotonta, jotain mitä pitää pelätä. Todellakin myös toivon että rakastuivat keneen tahansa, he uskaltavat sen avoimesti meille kertoa.

Toivottavasti ap on päässyt kaapin pimennosta ja hänet on hyväksytty omana itsenään :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa