K
"Kyynel"
Vieras
Ei tässä voi enää kuin itkeä..
Epäilen altistuneeni jo lapsuudenkodissani homeelle. Olin jatkuvassa tulehduskierteessä, antibiootteja kului. Tätä siis ensimmäiset 13 vuotta.
Seuraavaksi sama tulehdus/antibioottikierre alkoi ensimmäisen opiskelupaikan asuntolassa. Siellä kärsin 3 vuotta. Pian tämän jälkeen puhkesi atooppinen ihottuma, ja siitepölyallergia. Kämppikseni kärsi jatkuvasti päänsäryistä, nenän tukkoisuudesta josta hän syytti pölyä. Hänellä alkoi hajusteherkkyys.
Tässä vaiheessa en vielä osannut ajatella homeen mahdollisuutta.
Sitten meni joitain vuosia hyvällä onnella, terveissä rakennuksissa, joten home ei edelleenkään käynyt mielessä. Ajattelin vain, että vastustuskykyni on mystisesti parantunut.
Lähdin toista kertaa opiskelemaan. Opiskeluaikaisessa asunnossa kaikki ok. Ongelmat alkoivat siitä, kun aloin etsiä uutta asuntoa. Ensimmäisestä selvisin säikähdyksellä, vuokrasopimusta ei oltu ehditty kirjoittaa, joten ilmoitin viime hetkellä vuokranantajalle etten muuta, asunnossa on jotain vikaa, alan oireilemaan.
Mutta seuraavassa asunnossa sama juttu. Kun sain avaimet käteen ja kävin asunnossa, 15 minuutin päästä meinasin pillahtaa itkuun: Silmiä kirveli, kurkku ja korvat kipeänä, kuume nousi, ääni meinasi lähteä. Pakko oli kuitenkin muuttaa jos en taivasalle halunnut jäädä. Sitten vain etsimään heti seuraavaa.
Nyt on taas muutto edessä ja itkettää jo valmiiksi, sielläkin on jotain! Alan oireilemaan ihan samalla tavalla. Taas on vain pakko muuttaa.
Eihän tästä elämästä mitään tule! Koko elämä on yhtä itkua, murhetta, stressiä ja sairastelua. Asunnosta toiseen ja kaikkialla tuntuu olevan sama homma.
Vuokra-asunnossa on vaikea tilannetta huomata etukäteen, ja vaikka kuinka nykyisiltä asukkailta kyselisi, aina sama juttu: Ei meillä ole koskaan ollut mitään oireita.
MITÄ IHMETTÄ VOIN TEHDÄ?? Kärsiikö kukaan samasta??
Epäilen altistuneeni jo lapsuudenkodissani homeelle. Olin jatkuvassa tulehduskierteessä, antibiootteja kului. Tätä siis ensimmäiset 13 vuotta.
Seuraavaksi sama tulehdus/antibioottikierre alkoi ensimmäisen opiskelupaikan asuntolassa. Siellä kärsin 3 vuotta. Pian tämän jälkeen puhkesi atooppinen ihottuma, ja siitepölyallergia. Kämppikseni kärsi jatkuvasti päänsäryistä, nenän tukkoisuudesta josta hän syytti pölyä. Hänellä alkoi hajusteherkkyys.
Tässä vaiheessa en vielä osannut ajatella homeen mahdollisuutta.
Sitten meni joitain vuosia hyvällä onnella, terveissä rakennuksissa, joten home ei edelleenkään käynyt mielessä. Ajattelin vain, että vastustuskykyni on mystisesti parantunut.
Lähdin toista kertaa opiskelemaan. Opiskeluaikaisessa asunnossa kaikki ok. Ongelmat alkoivat siitä, kun aloin etsiä uutta asuntoa. Ensimmäisestä selvisin säikähdyksellä, vuokrasopimusta ei oltu ehditty kirjoittaa, joten ilmoitin viime hetkellä vuokranantajalle etten muuta, asunnossa on jotain vikaa, alan oireilemaan.
Mutta seuraavassa asunnossa sama juttu. Kun sain avaimet käteen ja kävin asunnossa, 15 minuutin päästä meinasin pillahtaa itkuun: Silmiä kirveli, kurkku ja korvat kipeänä, kuume nousi, ääni meinasi lähteä. Pakko oli kuitenkin muuttaa jos en taivasalle halunnut jäädä. Sitten vain etsimään heti seuraavaa.
Nyt on taas muutto edessä ja itkettää jo valmiiksi, sielläkin on jotain! Alan oireilemaan ihan samalla tavalla. Taas on vain pakko muuttaa.
Eihän tästä elämästä mitään tule! Koko elämä on yhtä itkua, murhetta, stressiä ja sairastelua. Asunnosta toiseen ja kaikkialla tuntuu olevan sama homma.
Vuokra-asunnossa on vaikea tilannetta huomata etukäteen, ja vaikka kuinka nykyisiltä asukkailta kyselisi, aina sama juttu: Ei meillä ole koskaan ollut mitään oireita.
MITÄ IHMETTÄ VOIN TEHDÄ?? Kärsiikö kukaan samasta??
