Holding terapiasta uhmiksen kanssa??

Mitä kokemuksia teillä on sylissäpidosta uhmiksen kanssa?
Meidän uhmis puree, lyö ja viskelee tavaroita tms. olen miettinyt et oliskohan tästä apua hänelle?
Ei usko millään ainakaan vanhempien kieltoa, jäähypenkistä ei mitään apua tarroista ei ymmärrä...

 

Molemmilla on ollut käytössä jonkin aikaa ja toiminut on meillä. Silloin kun menee aivan yli, ei muu auta. Ja siinä sylissähän pienen on turvaisa huutaa kiukku pois, kunhan itse jaksaa pysyä rauhaisana. :hug:

 

Miten toimit? Eikös se ole niin et pidetään sylissä katsekontakti, ja irti ei lasketa??
Voimia siinä kyllä meillä tarvitaan...

 

Ensinnäkin käytän sitä harvoin, vain kun huuto menee ihan yli ja mikään muu ei auta.
Nappaan hajareisin syliin ja lapsen käsivarret omien alla. Katsekontakti ei meillä kyllä aina toimi, mutta pidän tiiviisti sylissä, lujasti muttei rajusti. Samalla hyräilen tai vaan hoen raauhoitutaaan, mihin tyttö varsinkin usein sanoo, ole hiljaa.
Poikaa aikoinaan piti pitää melko kauankin, ennenku rauhoittui, tytön kohdalla helpompaa. Huutavat välillä päästä pois, sattuu jne, mutta tämä kysyy voimien lisäksi pitkää pinnaakin ja sitä, et itse rauhallinen.
Itse käytin tätä kolmen vuoden uhman aikoihin, myöhemmin ei ole tarvinnut.

 

Meillä tosi kova uhma! Sylissäpito vain ärsyttää ja saa raivoamaan lisää. Meillä ainakin selkeästi parhaiten on toiminut yksin jättö eli menen toiseen huoneeseen enkä kiinnitä raivoamiseen huomiota. Lopettaa sitten aika nopeasti

 

Ensinnäkin käytän sitä harvoin, vain kun huuto menee ihan yli ja mikään muu ei auta.
Nappaan hajareisin syliin ja lapsen käsivarret omien alla. Katsekontakti ei meillä kyllä aina toimi, mutta pidän tiiviisti sylissä, lujasti muttei rajusti. Samalla hyräilen tai vaan hoen raauhoitutaaan, mihin tyttö varsinkin usein sanoo, ole hiljaa.
Poikaa aikoinaan piti pitää melko kauankin, ennenku rauhoittui, tytön kohdalla helpompaa. Huutavat välillä päästä pois, sattuu jne, mutta tämä kysyy voimien lisäksi pitkää pinnaakin ja sitä, et itse rauhallinen.
Itse käytin tätä kolmen vuoden uhman aikoihin, myöhemmin ei ole tarvinnut.

Sitä minäkin aattelin et silloin kun menee todella yli!! eli ei usko puree lyö heittelee tavaroita oikein uhalla. meillä on kolme vuotias kohta ja on todella voimakas tahtoinen, tuota tyyliä minäkin olen käyttänyt, pitänyt sylissä lujasti mut ei tietenkään niin et ei satu, mut kun rimpuilee niin voihan se tuntua epämukavalta :headwall:

Missä vaiheessa lasket irti? ja entäs jos tarvii taas uudelleen?? o

 

Meillä tosi kova uhma! Sylissäpito vain ärsyttää ja saa raivoamaan lisää. Meillä ainakin selkeästi parhaiten on toiminut yksin jättö eli menen toiseen huoneeseen enkä kiinnitä raivoamiseen huomiota. Lopettaa sitten aika nopeasti

Raivoavaa alle 3v ainakaan, ei ole hyvä jättää yksin. Hänen ikätasoinen ei osaa vielä käsitellä noita tunteita itsekseen. Yksin jättäminen voi tuntua hylkäämiseltä.. Ja hassua, mutta kun lapsi huutaa ettei syliin halua, niin sitä hän juuri kaipaakin..

 

Missä vaiheessa lasket irti? ja entäs jos tarvii taas uudelleen?? o

Lasken irti, kun selkeästi näyttää rauhoittuneen. Kun alkaa rauhoittuun, usein sanon, että itke kaikki kiukku pois, niin helpottaa. vastaavat itse, että on jo parempi olo tai vastaavasti sanovat ettei ole ohi vielä, jolloin jatketaan. Tarvittaessa homma uusiksi, kaikkien riemuksi

=)

 

Lapset ovat niin erilaisia. Oikeasti. Itsekin arastelin yksin jättöä aluksi. ennestäänkin yksi lapsi, jo uhmaiän ohittanut enkä olisi voinut kuvitellakaan jättäväni yksin. Olikin enempi sylikissa, laimeampi tunteissaan, tasainen, rauhallinen yms. Mutta tämä kakkonen siis. Jos olen paikalla, yritän ottaa syliin niin vaan tempperamentti leiskuu. Ei tee tiukkaa huutaa ja melskata yli tunnin. Niinpä niin, en tiedä, onko lasta hyvä jättää yksin, mutta huuto loppuu viidessä minuutissa...Eli miten toimitaan jatkossa? Tehokkaammalla tavalla varmaan maalaisjärjen mukaan. Minusta en hylkää lastani, jos jätän raivoamaan paikalleen, en sulje mihinkään yksinäiseen paikkaan, sanon vain, että voit tulla perässä kun rauhoitut. Minusta kaikkea kannattaa kokeilla.Mikä toimii yhden lapsen kohdalla, ei toimi toisella jne. On lapset niin erilaisia! Omani ovat kaikessa kuin yö ja päivä! Oikeasti on joutunut opettelemaan tekemään kaiken eri tavalla. Siksi onkin oppinut, että kaikkea kannattaa kokeilla. Ja kun on useampi lapsi ei ihan kaikkeen ehdikään paapomaan. Vaikka toinen raivoaa, ettei halua syödä niin pakko mennä antamaan toiselle ruokaa...Ei se ole hylkäämistä vaan arjen pyörittämistä.

 

eli konsteja on moneja niin kuin on lapsiakin.
Meillä yritetään nyt tuota sylissä pitoa, tänään meni ettei tarvinnut mut huomenna varmaan taas....
ja tuo oli hyvä tietää et uusiksi vaan jos meno taas yltyy.

 

minullakin lapsia enemmän kuin yksi, jiten tiedän ettei ole aina herkkua, kun kaksi raivoaa välillä samaan aikaan.. vanhemman laitan jo jäähylle, mutta edelleen on ihan fakta ettei pienen ole hyvä yksin vihantunteiden ja aggression kanssa, hänelle ne kun ovat vielä vieraita ja pelottaviakin tunteita. Jollei sylissä voi/halua pitää, ainakin näköyhteys tulisi säilyttää. siirtää esim. pöydästä pois ja laittaa vaikka nurkkaan tai jotain, että näkee toiset kuitenkin. Meillä myös tyttö usein huutaa haluavansa olla yksin ja hetken annankin huuttaa yksin, sen jälkeen haluaakin myös sylitellä.

 

Minusta lasten kanssa olo on nimenomaan "herkkua". Siis oikeasti, en ole tippaakaan väsynyt. Yritin vain siis saada sinua näkemään, että joidenkin lasten on hyvä kenties olla hetken yksin ja sen voi tehdä niin, että ei koe hylkäämisen tunteita. Siis toki teoriat on mitä on ja ne tunnen oikein hyvin jo ammatinkin puolelta. Mutta eivät nämä teoriat lapsia kasvata...Eihän? Jos lapsi panee eteiseen maata, kun muut menee syömään niin eihän se näköyhteys säily... Mutta en minä siihen eteiseenkään jää istumaan vaan menen antamaan muille ruokaa. Mutta ei minusta pidä esiintyä mitenkään kaikkitietävänä. Yksi lapsi rauhottuu sylissä, toinen yksinään. Teoria on tosiaan vain teoriaa.

 

Mutta ei minusta pidä esiintyä mitenkään kaikkitietävänä.

Pyydän anteeksi, jos olen astunut varpaillesi..

 

Miten kauan teillä kesti uhma? ja mitä pidit itse rajana et otit kiinni ja syliin?
Minä olen käyttänyt sitä silloin kun ei tottele esim lyö puree riehuu niin et voi tulla vahinko, viskelee tavaroita toisia päin...
muutaman kerran on käynyt niin et kun olen sanonut et joko rauhoitut ja näyttääkin siltä et on, niin sama meno jatkuu.. :headwall:

jokaisella on omat kasvatuskeinonsa, ja et minun mielestä ole astunut kenenkään varpaille

 

Miten kauan teillä kesti uhma? ja mitä pidit itse rajana et otit kiinni ja syliin?
Minä olen käyttänyt sitä silloin kun ei tottele esim lyö puree riehuu niin et voi tulla vahinko, viskelee tavaroita toisia päin...
muutaman kerran on käynyt niin et kun olen sanonut et joko rauhoitut ja näyttääkin siltä et on, niin sama meno jatkuu.. :headwall:

jokaisella on omat kasvatuskeinonsa, ja et minun mielestä ole astunut kenenkään varpaille

Pojan kohdalla tuntuu välillä et jonkin asteista uhmaa jatkuvasti.. nyt hän 5,5v. Mutta tuota kovinta, jolloin holding oli käytössä, kesti ehkä vuoden. Alkoi kun oli vajaa 2,5v. Myöhemmin meillä käytössä jäähy, mutta paremmin toimii kun lelu/tv/pelit/kyläreissu tms menee kieltoon.
En muista tarkalleen, meillä ei niinkään tavarat lennelleet, mut huomasi vain kun lapsi oli "ihan pihalla".

 

Mä nappaan neidin välillä syliin ja pidän kiinni. En ole ajatellut katsekontaktia yms. Useimmiten meillä kiukutaan lattialla ja sit kun raivoaminen muuttuu hysteeriseks itkuks neiti siirtyy äidin syliin lohdutusta hakee ja niiskuttamaan. Sit ollaan taas kuin pieni enkeli. Ikää 4v. ja risat. Meillä toimii jäähypenkki -vien sinne sit niin kauan et siel pysyy (jää kyl aika helposti)

 

Meillä tää ei pysy ollenkaan jäähypenkillä, (pitäsköhän laittaa liinalla kiinni .....)
Ja tällä hetkellä ainut keino taitaa olla sylissäpito. Ei ymmärrä tai ei halua vielä ymmärtää jos sanon et jää jostain paitsi kun kiukuttaa, ja noiden tarrojenkaan päälle ei tajua!
Ikää meilläkin oli siinä 2v ja 5kk kun alkoi kunnon uhma. Jospa tulisi pian ensi kesä :headwall: :headwall:

 

Holding ote on välillä paikallaan, mutta se on ihan lapsesta ja lapsen iästä kiinni toimiiko vai ei. Meillä esimerkiksi saman lapsen kohdalla 2-3 vuoden uhmassa ei paljoakaan voinut tuota sylissä rauhoittumista harkitakaan. Raivoaminen lähti menemään heti hysterian puolelle, jos syliin yritti ottaa rauhoittumaan. Meillä jouduttiin pistämään lattialle seinää vasten istumaan ja itse istuttiin edessä, eikä laskettu lasta pois. Itku usein tuli siinä vaiheessa, kun painettiin takaisin alas istumaan, ja tilanne lauksi sillä (ja tuli syliin itsestään).

Isompana 4-5 vuoden välissä jouduttiin ottamaan syliin kunnolla muutamia kertoja. Hän heitteli tavaroita muita kohti, ja lapseen ei saanut minkäänlaista puheyhteyttä. Yleensä kun jo tavallisen raivon keskellä sai edes jotakin kontaktia. Tällöin taas sylissä räivottiin aikansa, mutta lopulta laukesi itkuksi.

Joskus taas hieman lievemmässä raivossa (ei ollut vaaraksi itselleen tai muille) tuon 4-5 vuotiaan oli hyvä olla yksi toisessa huoneessa. Ovi siis oli auki, ja sai vapaasti tulla kun oli rauhoittunut.

Eli olen kyllä möömin kanssa sitä mieltä, että niitä lapsia löytyy, jotka eivät tunne oloaan hylätyksi, vaikka toisessa huoneessa huutavat raivoaan pois. Meillä myös on tuo toiseen huoneeseen laittaminen se nopein keino saada toinen rauhoitettua.

Mutta nämä vaativat vanhemmilta todella herkkää tuntemusta, että minkä tyyppinen raivo on milloinkin menossa. Mutta kun niitä tarpeeksi usein eteen tulee, ja ne läpi käydään, niin kyllä siitä jokainen löytää oman tavan toimia. Minusta tuo kokeileminen on se avainsana lasten kanssa. Lapsissa on eroa jopa perheen sisällä, ja meillä ainakin sama lapsikin rauhoittuu eri "raivotiloissa" eri tavalla. Tsemppiä taistoon kaikille!

 

Kiitos tsempistä!
Nyt on mennyt hieman rauhallisemmin tää viikko viime la piti ottaa lapsi syliin ja viedä pois tilanteesta. oli vieraita ja meno on kamalaa. :headwall:
Silloin ei rauhoittunut sylissäkään huusi vaan kamalasti... mut mentiin sit vähän rauhoittuneena takas vieraiden luokse ja siinä se sit meni ilta. lähdettiin saunaan ja sitä tietä nukkumatin luokse.
Olen myös vienyt omaan huoneeseen, ja huomannut sen et se rauhoittaa nopeasti. Oven olen aluks jättänyt auki jos ei pysy siellä niin ollut oven lukkona hetken. ja kun hieman on rauhoittunut avannut oven.
täytyy kokeilla tuota lattialla istumista seuraavan kerran..

 

Mun pikkupippurille ei mikään kiinnipito auta. Olenkin antanut hoitajillekin ohjeet, että jos poika vetää raivarin päälle, hänestä ei saa ottaa missään tapuksessa kiinni, eikä pitää väkisin sylissä. Jos näin tekee, menee raivo hysterian puolella ja kohta lentää oksennus. Poika on pienestä pitäen ollut tiukka temperamentiltään, vuoden ikäisenä meni itse nurkkaan hakkaamaan päätään seinään (silloin kaappasin hänet pyyhkeen sisälle ja laitoin pinnasänkyyn riehumaan). Rauhoittuminen vie 5min, kunhan hän saa tehdä sen omaan tahtiin ja sen jälkeen sylitellään. Näin sylissä olosta nautitaan ja saadaan juteltua harmituksen aihe yhdessä läpi. Usein raivarin tullessa, istun itse rauhallisesti vieressä. Se on kaikkein paras keino rauhoittaa tilanne. Lapsihan katsoo hyvin tarkkaan, miten aikuinen reagoi hänen raivoonsa. Jos aikuinen menee itse mukaan tunteeseen, se vaikuttaa lapseen suoraan. Olen nähnyt paniikki-kiinnipitäjiä, joilla homma menee vähän överiksi eli tarraudutaan lapseen, kun ei itse kesketä tilannetta muuten.

Joskus kunnon niska-pers-otekin olisi parempi.

 

Raivoavaa alle 3v ainakaan, ei ole hyvä jättää yksin. Hänen ikätasoinen ei osaa vielä käsitellä noita tunteita itsekseen. Yksin jättäminen voi tuntua hylkäämiseltä.. Ja hassua, mutta kun lapsi huutaa ettei syliin halua, niin sitä hän juuri kaipaakin..

Tämä on lapsikohtaista, eikä sitä pidä yleistää jokaisen lapsen ominaisuudeksi ja kehitystasoksi.