T
tutustumispäivä
Vieras
Minulle jäi huono maku ensimmäisestä hoitopaikasta, jossa kävimme tutustumassa. Kyseessä oli ryhmäperhepäiväkoti ja paikalla oli kaksi hoitotätiä. Lapsiryhmä oli vielä vajaa. Ensimmäinen tutustuminen tapahtui ulkona. Leikimme tunnin verran vajaan 11 kuukauden ikäisen lapseni kanssa hiekkalaatikolla muiden lasten seassa. Hoitotädin kanssa juttelimme alustavasti käytännön asioista. Täti ei ottanut lapseen minkäänlaista kontaktia.
Seuraavana päivänä jatkoimme harjoittelua sisätiloissa. Pikkuiseni viihtyi hienosti lelujen ja muiden lasten parissa. Vähän ihmetytti, kun kumpikaan hoitajista ei taaskaan lähestynyt lastani lainkaan. Ei tullut juttelemaan, saatika että olisi ottanut syliin. Olin vähän hämilläni, kun hoitajat ehdottivat, että voisin lähteä tunniksi pois. Tuntui ilkeältä jättää lapsi melkeinpä ventovieraiden käsiin. Tädin olivat jutelleet vain minun kanssani huoneen toiselta laidalta, eivätkä olleet tutustuneet lapseen lainkaan. Palatessani lapsi oli itkuinen ja hoitajat sanoivat, että huomasi kyllä, että äiti on poissa. No varmasti huomasi, kun ei yhtään tuttua syliä ollut paikalla.
Olen mietiskellyt, mahtoikohan kylmältä tuntuva kohtelu lastani kohtaan johtua siitä, että hänen piti olla hoidossa vain siinä paikassa vain kolme viikkona. Siihen asti, kunnes lapsen vakituinen hoitopaikka avaisi ovensa. Onko muilla ollut näin kalseaa vastaanottoa hoitopaikoissa? Mitä hoitoalan ammattilaiset sanovat? Millainen käytäntö yleensä on uuden lapsen vastaanottamisessa?
Meillä tilanne ratkesi onneksi hyvin, kun lapsi pääsi viime tipassa perhepäivähoitajalle. Siellä vastaanotto oli aivan toista luokkaa. Hoitaja tuli heti lapsen luo juttelemaan ja otti syliin. Lapsi jäi uuteen paikkaan (ilman tutustumisjaksoa) iloisena vilkutellen. Hän ei ole kertaakaan jäänyt itkemään äidin perään, vaan kontannut innoissaan tädin syliin ja viihtynyt muutenkin tässä hoitopaikassa loistavasti. Millaisia kokemuksia muilla on erilaisista hoitopaikoista?
Seuraavana päivänä jatkoimme harjoittelua sisätiloissa. Pikkuiseni viihtyi hienosti lelujen ja muiden lasten parissa. Vähän ihmetytti, kun kumpikaan hoitajista ei taaskaan lähestynyt lastani lainkaan. Ei tullut juttelemaan, saatika että olisi ottanut syliin. Olin vähän hämilläni, kun hoitajat ehdottivat, että voisin lähteä tunniksi pois. Tuntui ilkeältä jättää lapsi melkeinpä ventovieraiden käsiin. Tädin olivat jutelleet vain minun kanssani huoneen toiselta laidalta, eivätkä olleet tutustuneet lapseen lainkaan. Palatessani lapsi oli itkuinen ja hoitajat sanoivat, että huomasi kyllä, että äiti on poissa. No varmasti huomasi, kun ei yhtään tuttua syliä ollut paikalla.
Olen mietiskellyt, mahtoikohan kylmältä tuntuva kohtelu lastani kohtaan johtua siitä, että hänen piti olla hoidossa vain siinä paikassa vain kolme viikkona. Siihen asti, kunnes lapsen vakituinen hoitopaikka avaisi ovensa. Onko muilla ollut näin kalseaa vastaanottoa hoitopaikoissa? Mitä hoitoalan ammattilaiset sanovat? Millainen käytäntö yleensä on uuden lapsen vastaanottamisessa?
Meillä tilanne ratkesi onneksi hyvin, kun lapsi pääsi viime tipassa perhepäivähoitajalle. Siellä vastaanotto oli aivan toista luokkaa. Hoitaja tuli heti lapsen luo juttelemaan ja otti syliin. Lapsi jäi uuteen paikkaan (ilman tutustumisjaksoa) iloisena vilkutellen. Hän ei ole kertaakaan jäänyt itkemään äidin perään, vaan kontannut innoissaan tädin syliin ja viihtynyt muutenkin tässä hoitopaikassa loistavasti. Millaisia kokemuksia muilla on erilaisista hoitopaikoista?