hoitoon...

[kokemuksia]

Heippa!

Kertokaa minulle huolehtijalle ja syyllisyydentuntoiselle äitille, hyviä kokemuksia siitä, kun olette vieneet lapsen 10kk ikäisenä päivähoitoon?!! En millään raskisi viedä lasta, mutta kai se on pakko jos meinaa rahallisesti pärjätä ja jos satun saamaan hyvän vakituisen työpaikan.. Mutta jos saisin valita niin olisin kyllä hieman pidempään vielä kotona.
Tuntuu jo nyt pahalta, mutta kai siihen nopeasti tottuu vai tottuuko? Ja miten lapsi, kuinka nopeasti hän tottuu? Mites tuo imetys..kuinka paljon ennen mahdollista töihinlähtöä sitä kannattaisi lopetella?
Perhepäivähoitajalle olisi tarkoitus lapsi viedä, täytyy vaan toivoa, että sattuu hyvä hoitaja. Sekin mietityttää, että millaisen paikan sattuu saamaan, kun mahdollisesta töihin lähdöstä tiedän vasta alle kuukautta ennen töiden alkamista...
Mutta kertokaa kokemuksianne ja ajatuksia muut samassa tilanteessa olevat..

 

['']

heippa!!mäkin haluan kuulla hoitoon viemisestä kokemuksia!!!

 

[ap]

Eikö kellään ole kokemuksia? Tai eikö ketään muuta ole samassa tilanteessa?

 

[samassa veneessä]

Minä olen melkein samassa tilanteessa, vauva vaan olisi töihinlähdön aikaan 11kk. Ja pohdin ihan samoja asioita kuin ap:kin... näköpiirissä oleva työpaikka olisi itselleni askel uuteen suuntaan työelämässä (toivottuun suuntaan siis mutta vauvan hoitoon vienti askarruttaa. Meilläkin hoitopaikka olisi perhepäivähoitajalla ja imetän vielä.

 

[Jolly]

Meillä myös syyskuussa hoitoon, tuolloin on lapsi 10 kk. Olen ajatellut mennä pariksi viikoksi tytön kanssa tutustumaan uuteen paikkaan ja uusiin ihmisiin. Meille tulee hoitomuodoksi ryhmäperhepäivähoito, omahoitaja on, mutta työntekijät tekevät kolmea vuoroa joten kaikki hoitavat. Minäkin imetän ja kai jatkankin, mutta ollaan nyt harjoiteltu korvikkeen juontia nokkamukista, vesi menee paremmin kuin korvike.

Kokeneemmat lohduttelevat mua, että lapsi tottuu nopeasti ja äidillä on yleensä vaikeampaa jättää lapsi hoitoon kuin lapsen sinne jäädä. Eli oman mielenrauhani takia aion siis tunkeutua hoitopaikkaan pariksi viikkoa...Eniten mua nyt ainakin pelottaa se, ettei lapseni jää hoidossa liikaa oman onnensa nojaan, kun on niin "kiltti" ja vähään tyytyväinen tapaus, tuntuu että äänekkäät ja vaativaiset lapset saavat aina ensin hoitajien huomion?

 

[Itu]

Esikoinen lähti hoitoon 11kk ja viihtyi hoitotädillään heti ensimmäisestä päivästä alkaen todella hyvin. Ennemminkin oli kitinää pois lähtiessä kuin hoitoon mennessä. Alussa omatunto vaivasi kun olen noin nuorena "hylännyt", mutta kun kaikki meni hienosti hävisi pian nuo turhat tunteet. Esikoinen oli tällä samalla hoitajalla 4v ja on edelleen (nyt 6v) todella lämmin suhde hoitajaansa. Tulee varmasti muistamaan tädin koko elämänsä ajan.

Kakkonen lähtee hoitoon syksyllä (silloin 11kk) ja odotan ihan positiivisella mielellä asiaa. Totta kai hieman jännittää miten alku menee ja millainen hoitaja on, mutta senhän näkee sitten syksyllä. Hoitajalla olemme kerran käyneet pikaisesti esittäytymässä ja ennen hoidon alkamista käymme edellisellä viikolla harjoittelemassa. Jätän lapsen ensin tunniksi hoitoon, seuraavana päivänä pariksi tunniksi. Ehtii hieman totutella tätiin ja paikkoihin. Hoitaja sanoi että kovin paljon aikaisemmin ei kannata tuoda tutustumaan, kun näin pienet ei sitä sitten muista. Useimmat kuulemma ei välttämättä harjoittele ollenkaan, käy vain vanhempien kanssa kerran tutustumassa.

 

[ap]

Kiitoksia vaan kommenteista!
Minäkin yritän saada kyllä järjestettyä tuollaisia "harjoitus- ja tutustumiskäyntejä" hoitajalle. Olisi edes hiukan helpompi jättää lapsi, kun olisi edes kerran aiemmin ollut hoitajalla vähän aikaa. Harmittaa kyllä, kun työssä joutuu olemaan sen 8 tuntia päivässä ja työmatkoihinkin menee oma osansa niin lapsi joutuu olemaan hoidossa melkein 9 tuntia päivässä.
Onko kukaan muu joutunut hommaamaan hoitopaikkaa parin viikon varoitusajalla ja saanut silti hyvän hoitajan? Vai onko sillä mitään vaikutusta edes asiaan?

 

[piipaa]

mä palasin töihin takaisin kun esikoisella oli ikää vuosi ja kuukausi ja vein hänet silloin kunnalliseen päiväkotiin. päiväkoti on tosi ihana ja kodikas eikä siellä ollut mitään kauhean isoja ryhmiä ja me päästiin tutustumaan paikkaan useampana päivänä ennen kuin koitti se varsinainen h-hetki..
alku oli aivan kamala... poika huusi tosi paljon aina kun viemme häntä ja pari ensimmäistä viikkoa hän oli itkeskellyt silloin tällöin pitkin päivääkin siellä.. mä olin jo valmis luovuttaa koko hommasta mutta ajattelin että yritän pikkusen vielä..
homma muuttui siten että poika itki kun vietiin mutta päivät meni muutaman viikon päästä jo kivasti ja siellä oli yksi hoitajatäti josta tuli pojalle tärkeä tuki ja turva.
neljä kuukautta kesti kunnes loppui ne aamuitkutkin vietäessä ja tykkäs tosi paljon olla siellä, alkukaameuksien jälkeen... siinä kyllä pääsi äidiltäkin monesti autossa itkut kun olin töihin menossa mutta sitkeesti yritin ja se palkittiin.
nytkin poika vielä muistaa päiväkodin ja tädit ja monet kaverit ja puhuu niistä hymyissä suin, ei ainakaan mitääm traumoja ole jäänyt. itse olen nyt kotosalla vielä kun kakkosella on ikää reilu vuosi ja esikoinen on käynyt pari kertaa viikossa kerhossa "pitämässä tuntumaa" niihin hoitojuttuihin ja tykkää kovin. katsotaan miten nuoremman kanssa hoitoon meno sitten luonaa kun on sen aika.. vanhemman lapsen kanssa sen oppi ainakin ettei ihan kivuttomasti se välttämättä käy mutta kun siihen tottui niin kovasti siitä oppi myös nauttimaan =)

 

[Ninni]

Selvittelin asiaa aikoinani ja tutut (ja tuttujen tutut )alalla olevat eli siis päiväkodeissa ja pph:na työskentelivät kyllä sanoivat, että jos ei ole ihan pakko, niin ei lasta vielä ryhmähoitoon alle vuoden / vuoden ikäisenä. Itselläni oli onneksi mahdollisuus jäädä hoitamaan lasta kotiin ja olen kyllä siitä iloinen, varsinkin nyt kun jälkeenpäin oikein tajuaa kuinka pieni tuo tirppana silloin olikaan. Tiedän toki, että monille tämä on valitettavasti pakon sanelema rahallinen päätös ja en TOSIAANKAAN ole kritisoimassa kenenkään päätöstä. Mutta heille, joilla olisi vielä "varaa" olla kotona niin suosittelen oman kokemukseni perusteella! Monet "haastateltavani" sanoivat jopa että muutamille kuukausilla on jo vaikutusta eli vaikka ei voisi jäädä kotiin pitkäksi aikaa niin vaikka muutama extrakuukausi äitiysloman päätteeksi on jo hyvä.

Toivottavasti kaikki pikkuiset löytävät hyvän hoitopaikan, jossa on turvallista kasvaa! Ja äideille hyvää kesää, kaikki me näiden asioiden kanssa pohditaan samalla lailla ja on varmasti meille kaikille äideille aika iso juttu.

 

[Peppiina74]

Sain lapselleni perhepäivähoitopaikan ja haluan mennä töihin. Lapseni on nyt 1v 2kk ja hän kaipaan jo virikkeitä ja toisten lasten kanssa olemista. Hän ei enää tarvitse minua kokopäiväisesti. Itse en ole mikään hiekkalaatikko-äiti joten mieluummin annan sen homman jollekin toiselle joka siitä nauttii ja itse menen "tekemään tulosta" joka minua taas inspiroi. Kaikesta tästä huolimatta rakastan lastani ylikaiken! Minulla olisi mahdollisuus olla vielä pidempään kotona mutta uskon olevani parempi äiti lapselleni kun saan myös itselleni enemmän virikkeitä.

Kävimme tutustumassa hoitopaikkaan ja muut lapset tuntuivat kovasti pitävän hoitajastaan. Hoitaja on tehnyt työtään yli 20 vuotta joten on varmasti ammattitaidoltaankin parempi kuin minä. Luotan häneen! Mukavaa kesää kaikille!

 

[vivi]

Myös minä palasin töihin heti äippäloman jälkeen. Hoidon järjestin niin että itse olin töissä lyhennettyä viikkoa (olin töissä 3-4pvä/vko) ja mieheni oli yhden päivän viikosta kotona lapsen kanssa. Tämä oli mahdollista siten että käytimme pitämättömiä lomia pois, kiitos työnantajille. Viikkoon jäi siis 2-3pvää kun poika tarvitsi hoitajaa. Hoitajina toimivat oma äitini ja yksi ystäväni joka hoitaa omaa poikaansa kotonaan. Homma sujui ihmeen hyvin, oma poikani ei kitissyt hoitajalla ja oli kuulemma aina niin aurinkoinen.

Mutta, mutta... ei ongelmitta sujunut tämäkään hoitomuoto. Meidän poika on kärsinyt valtavasta eroahdistuksesta siitä lähtien kun palasin töihin. Vasta nyt kun poika on 1v 3kk alkaa oleen merkkejä siitä että tuo ahdistus vaihe olisi menossa ohi. Sitä en tiedä olisiko tuo rankka vaihe (ainakin äidille) ollut lievempi jos olisin jäänyt vielä hetkeksi kotiin mutta oikeestaan sitä on turha miettiä sillä ratkaisut on tehty ja vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi oli tosi raskasta raahata aina tavaroita paikasta toiseen. Joten suosittelisinkin että jos lapsen hoitoon viette niin hoitopaikka ja täti olisi aina sama, se säästää sekä lasta että äitiä =) Nyt kesän ajan olemme vuorotellen miehen kanssa kotona lapsen kanssa ja 1.8 poika menee kokopäiväisesti tarhaan. Kävimme siellä jo kerran tutustumassa mutta koska tuo tarha on heinäkuun ajan kiinni emme pääse tekemään sinne enempää tutustumiskäyntejä. Tädin tarhassa olivat onnellisia siitä että poika oli ollut hoidossa jo aikasemminkin niin ei tarvitse sitä enää "opetella". Ja uskon että pojallekin on helpompi jäädä tarhaan kun sitä on jo harjoteltu aikasemmin. Ja näytti tuo poika nauttivan tarhasta kun siellä käytiin, lelut ja muut lapset kiinnosti paljon enemmän kun oma äiti =)

Oma "kehäpäätelmäni" on että jos vaan mitenkään pystyy oleen kotona lapsen kanssa niin hyvä ikä hoitoon viemiselle olisi siinä 1-1.5v ikäsenä. Mutta kukin tavallaan, itse olen myös sellanen ihminen että en jaksaisi olla kotona 3 vuotta mutta jos pikkukakkonen meille joskus suodaan niin mietin sitä vaihtoehtoa että olisin ainakin tuon ensimmäisen vuoden kotona. Sen näkee sitten joskus miten todella käy....

Aurinkoisia hoitopäiviä kaikille!

 

[Sanni]

Meillä meni lapsi päiväkotiin hoitoon 10 kk iässä. Perhepäivähoitopaikkoja ei valitettavasti ole aina mahdollista saada eli se ei ole mikään itsestäänselvyys! Hyvin meni muuten, mutta sairastelukierre jatkui monta kuukautta. Isossa porukassa pöpöt tarttuu. Lapsi oli tosi väsynyt aina hoidon jälkeen, kun ei osannut nukkua vieraassa paikassa. Äitillä huono omatunto ja syyllisyys. Nyt helpompaa, kun tottunut jo hommaan. Lapsi nyt 1,5 v. Alku siis monelle hankalaa, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu.