Hoitoihin 2012

Eli pino meille lapsettomuushoidot vuonna 2012 aloittaville.

Itselläni ensimmäinen lääkärikäynti tammikuun alussa.
Lähetteen takia käyty lääkärissä 10/11

Onko muita hoitoihin suuntaavia?

 

Vakaa aikomus olis heti ens kuussa alkaa gyneltä pyytämään lähetettä julkiselle puolelle, noi yksityiset ku on noissa "järeämmissä" hoidoissa sen verran kalliimpia ettei tili anna myöden:ashamed: Miten kauan teillä Ambrosia on yritystä takana? Me ollaan jo vähän yli kahden vuoden ajan yritetty, ilman ainuttakaan plussaa. Ei ole auttanu clomit eikä pregnylit...Ja tosiaan kummastakaan ei ole vikaa löydetty eli selittämättömiä ollaan. Joten ei kai se auta ku turvautua tohtoreihin että sen nyytin itelleen saisi:| Vaikka eihän se varmaa ole sittenkään.

Vaikka kyllä se itelle antaa jonkin verran enemmän uskoa asiaan ku sen lähetteen sinne hoitoihin saisi Tässä jo pidemmän aikaa se toivo ku on ollu oikeestaan ihan täysin nollissa...

Mutta tosi kiva ku perustit tälläsen ketjun, on sitte muitakin samassa tilanteessa! Kun monissa muissa hoitopinoissa on osalliset jo konkareita.

 

Hei vaan, sopiiko liittyä mukaan? Meillä myös eka aika julkiselle tammikuun puolessa välissä. Mulla on PCO ja takana 4 kiertoja clomeja yksityisellä, ilman plussaa. Yks luomuplussa takana (ennen clomien alotusta), joka meni harmillisesti kesken 9+2 Tuntuu et se oli joku superihme, koska nyt ei plussaa ole näkynyt melkein vuoteen! Mut esikoista siis yritetään, aloitettiin 06/10. Minä 26v ja mies 34v. Tällä hetkellä odotellaan miehen spermanäytevastausta ja mun verikokeita. FSH ja LH oli mulla viitearvoissa, mut niiden suhde viittas vahvasti PCO:hon. Prolaktiini ja kilpparit oli normaalit. Testo vähän koholla. Nyt vielä odotetaan paastosokeria ja insuliinia et olisko mulle metformiinista hyötyä.

 

Manuliina meillä takana 11YK:tä, mutta kierrot nyt heittelee vähän miten sattuu.. terot siis tasaamassa kiertoa, ja on tässä yhdet yllärimenkatkin ollu.
Clomeja ei ole vielä meillä käytössä, mutta katsotaan tammikuussa kuin käy.

Me mentiin myös julkiselle puolelle, koska ei ole niin "kiire" että vielä yksityiselle lähdettäisiin. Ja toki halvempi hinta on yksi syy.

Katie85 toki tervetuloa!


Mulla: ultrattu pco-tyyppiset munasarjat, mutta mitään kokeita ei oo otettu. Painoa sain 10% pois ja siitä jonkin aikaa eteenpäin rakkulat oli vähentynyt hienosti. Julkipuolen omalääkäri laitto tarvittavat alkulabrat, ja niistä ei ole mitään perään soiteltu, joten vissiin oletettavissa arvoissa mennään.
Siemennestettä mies ei ole vielä antanut, eikä sitä ole edes pyydetty.

Nämä varmaan kaikki sitten tammikuun ajalla selviäviä asioita.

Miehellä entuudestaan on lapsi, joten kykyä pitäisi olla
Meillä iät 26 & 33

Ja katselin itsekin noita pinoja mitä täällä on, niin kaikilla tuntuu olevan jo niin pelottavan iso kokemus asiasta, että tuntuisi tyhmältä lähteä sinne huutelemaan "hei olen juuri käynyt lääkärissä miten edetä", kun toisilla hoitoja takana jo useampi kuukaus, ellei peräti vuosi!

 

Heippa hei!

Manuliina ainakin näyttäisi olevan tuttu tuolta vauvakuume puolelta, jossa muinoin pyörin!

Täälläkin olisi yksi, jonka hoidot alkavat ensi vuonna...
Kopsaan tähän laiskuuttani taustatietoni toisesta ketjusta

Ollaan kolmekymppinen pariskunta. Minulla on edellisestä suhteesta syntynyt luomulapsi(06). Miehellä taustalla syöpähoidot, joiden vuoksi meidän diagnoosi on azoospermia, eli ei lainkaan siittiöitä. Diagnoosi saatiin alkusyksystä ja oli kyllä aivan mahdottoman kova isku. Tuolla diagnoosillahan ei luomulapsi ole mitenkään mahdollinen. Lapsen yritys aloitettiin kesällä 2010.

Mieheltä otettiin ennen hoitoja talteen spermaa, joka on onneksi hyvälaatuista. Tätä talletustan lähdetään sitten käyttämään. Spermaa on kuitenkin hyvin rajallinen määrä (vain kymmenen ampullia) ja lääkäri ihmettelikin kovin, miksi aikoinaan ei ole talletettu enempää... No mitään ei sille asialle enää voi ja näillä mennään.

Ollaan hoidossa julkisella puolella. Ja mun mielestä meidän asia on kyllä edenny tosi hyvin ja nopeasti. Diagnoosi tuli alkusyksystä ja tammikuun alussa päästään tod. näk. aloittamaan itse hoidot. Olin varautunut odottamaan jo ensi käyntiä polille paljon pidempään.

Mut on nyt tutkittu ja olen kaikin puolin kunnossa. Meillä on siis täysin miehestä johtuva lapsettomuus. Huono puoli tässä on se, että joudutaan heti aloittamaan raskailla hoidoilla. Edes inssiä ei lääkärin mielestä kannata yrittää vaan siirtyä suoraan ivf.ään. Tähän siis syynä tuo sperman vähäinen määrä. Itse ollaan sillä kannalla, että yksi inssi ainakin tehtäisiin ensin...

Joulukuussa on meillä hoidon suunnittelukäynti ja tammikuun alussa varmaan päästään heti ensimmäiseen hoitoon...

Hiukan jännittää mitä ensi vuosi tuo tullessaan... Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman paljon plussia

 

saanko liittyä mukaan.. ? Meillä on pian kaks vuotias lapsi mutta pikkukakkonen on ollut tervetullut jo siitä asti kun esikoinen täytti 6kk. yksi km oli ja nyt menossa sen jälkeen yritys kerta 13. soitin viimeviikolla polille ja tänään tuli soitto takaisin että ennen joulua on ensimmäinen aika. pelkään niin että saan kuulla kunniani painostani jota yritän siis tiputtaa..

 

kultakimpale2 sait kuitenkin tosi nopeasti ajan lääkärille!
Meille tuli myös ajasta tieto ja tutkivan lääkärin juttusille mennään tammikuun puolessa välissä.
Tosin sama homma täällä, painoa vois saada pois!
Onhan sitä kertynytkin, mutta en oo koskaan muuten sitä kovinkaan pahaksi ongelmaksi kokenut.
Jaksan kuitenkin lenkkeillä ja juostakin, eikä jalat siitä mene pahaksi, ja kunto on kohtalaisen hyvä. Ja sekös se ketuttaa jos lääkärit alkavat vaatimaan taas painon pudotusta

Ensimmäinen känyti hoitavan lääkärin luonta. Käydäänkö siellä läpi verikokeet ja määrätäänkö lisää vai tutkitaanko jo kenties jotain? Mites naisilla esim munatorvien aukiolo tutkimus? Mite siihen tartteis varautua??
Pitää varmaan tonne osastolle soittaa ja kysyä että mitä tuolla ekalla käynnillä tehdään, ym Vähän tietäis varautua!

 

Ambrosia - Ekalla käynnillä enimmäkseen jutellaan, elämäntavoista ym. Sut ultrataan ja todennäköisesti saat lähetteen verikokeisiin (prolaktiini, kilpirauhasarvot, fsh, lh, tarvittaessa sokeri ja/tai insuliini jne). Miehelle tulee lähete simppanäytteeseen. Aukkari tehdään vasta noiden vastausten jälkeen yleensä.

 

Ambrosia meillä verikokeet ja simppatestit tehtiin jo ennen kuin saatiin lähete lapsettomuuspolille, eli siis terveyskeskuksessa.

Kaikki tulokset olivat jo tiedossa, kun ekaa kertaa lapsettomuuslääkäri tavattiin. Ekalla kerralla juteltiin ja lääkäri kävi aika tarkkaan läpi inssi- ja ivf-hoitojen kaavat. Tuolloin oli siis jo tiedossa, että nuo ovat meidän hoitomuodot. Eka käynti kesti tunnin ja mitään tutkimuksia ei tehty, tosin aukiolotutkimus olisi saatettu tehdä jo tuolloin, jos kierto olisi ollut oikeassa vaiheessa (tutkimus on tehtävä kuukautisten loputtua ennen 13. kiertopäivää)

Aukiolotutkimukseen sain ajan alle kahden viikon päähän, mutta jouduin sitä sitten hiukan siirtämään, kun kierto venyi.
Aukiolotutkimukseen varauduin sen verran, että otin kotona ennen tutkimusta särkylääkkeen. Tutkimus ei juurikaan sattunut, oli tietysti hiukan epämukava, mutta ei kovin kivulias. Tutkimus kesti mulla muutaman minuutin.

Mua ei ole vielä ultrattu kertaakaan (paitsi tietysti aukkarin yhteydessä).

Eli siis käytännöt varmaan hiukan vaihtelee.

 

Kiitos vastauksista Katie85 ja Amalia Armas!
Varmasti vaikuttaa moni tekijä mitä ekalla kerralla tehdään, jos mitään tehdään.
Multa kanssa otettiin noi verikokeet (prolaktiini, kilpparit ym) ja insuliinitesteissä olin keväällä ja nää paperit on tilattu mehiläisestä

 

Mahtuuko mukaan

Meillä olisi siis näillä näkymin tulossa ivf-hoito tuossa alkuvuodesta. Olemme Helsingin naistenklinikalla ivf-jonossa ja saisin jo nyt joulukuussa yrittää päästä hoitoihin mutta se lääkäri joka minulle soitti niin oli kyllä vahvasti sitä mieltä että ei sinne pääse (yllätys). No kuitenkin aijon yrittää!

Meillä on siis jo yksi kaksi vuotias ivf-lapsi ja nyt siis olemme lähdössä yrittämään sitä kaveria. Olemme jo alkuvuodesta käyneet yksityisellä hoidoissa mutta siitä ei siis tullut tulosta ja nyt mentiin ihan rahan takia tuonne julkiselle puolelle. Saapa nähdä kuinka kauan siellä roikutaan kun se meno tuolla julkisella on mitä on :/ .

Minulla siis todettu PCOS ja en siis ovuloi. Myös tuon PCO:n lisukkeena tuli sokeriaineenvaihduntahäiriö joten minulla on siis diabetes . No näillä mennään mitä on tullut ja toivon mukaan ne eivät tule enempää häiritsemään tuota lapsen saanti yritystä...

Mutta tällänen tapaus täällä... On kiva päästä seuraamaan miten muilla kanssasisarilla menee ja miten hoidot luonnistuvat

-Sannamary-

 

Mäkin voisin liittyä tähän keskusteluun, koska tämä vaikuttaa kaikista tarjolla olevista keskusteluista omimmalta Me ollaan oltu julkisen puolen lapsettomuushoidossa tosin jo loppuvuodesta 2010, mutta asiat näyttäis etenevän melko hitaalla tahdilla..

Lyhykäisyydessään tilanne on se, että mulla todettiin syskysllä -09 endometrioosi, jonka vuoksi kävin tähystysleikkauksessa. Piuhat oli tuolloin auki ja esikoista alettiin yrittämään huhtikuusta 2010. Puolen vuoden yrittämisen jälkeen meitä neuvottiin ottamaan yhteyttä lapsettomuuspolille, jossa ehdotettiin heti ivf:ää. No sitten muutettiinkin toiselle paikkakunnalle, jossa mulle tehtiin mitä lie kokeita, joiden mukaan en siinä kierrossa ovuloinu. Miehellä kaikki suht ok. Sain sitten cvlomifen-lääkityksen, jota söin neljä kiertoa tuloksetta ja kesä pidettiin taukoa. Kesän jälkeen mentiin lapsettomuuslääkärin juttusille (joka onneksi oli eri kuin tuo aiempi) ja yllättäen lääkäri ehdotti uutta leikkausta. Leikkaus on nyt takana ja piuhat delleen auki, mutta ne on niin rutussa, ettei niillä oikein mitään tee. Lääkäri ehdottikin, et siirrytään suoraan ivf:ään, koska muista hoitomuodoista tuskin on apua ja luomusti raskauden todennäköisyys on tosi vähäinen (vaikkakin olemassa).

Oon lukenu tosta ivf:stä, mutta kun tuntuu, ettei mikään mee ymmärryksen Ens kuussa olis jo eka piikki pistettävä ja ens vuoden puolella sitten hoidot jatkuu.. En edes tiedä, mitä ihmeen hormoneja ne meinaa muhun tuikkia, mutta sen verran tajusin, että pisemmän hoitokaavan mukaan mennään..

Tsemppiä kaikille jännäilyyn!

 

Mahtuuko vielä yksi hoitoja alotteleva mukaan? Mä olen ihan uus tuttavuus täällä palstalla. Mukava seurailla miten muilla samassa tilanteessa olevilla menee.

Meillä yritystä takana kohta 3 vuotta. Viime keväänä mentiin ensimmäisen kerran lääkäriin selvittelemään, mistä lapsettomuus johtuu. Verikokeet ym. molemmilla ok. Mies kävi myös siemennesteanalyysissa, joka sekin oli kunnossa. Elokuussa ultrassa minulta löytyi endometrioosi. Toisaalta helpottava tieto, että kaikelle epämääräiselle kivulle löytyi jokin selitys.

Syyskuussa tehtiin aukiolotutkimus ja röörit oli ilmeisesti sen verran tukossa, et lääkärin mukaan tässä tilanteessa parasta aloittaa heti ivf- hoito. Tällä viikolla mennään vielä keskustelemaan hoidosta tarkemmin. Reseptit lääkkeisiin ollaan kuitenkin jo saatu ja nenäsuihkeen käyttö on tarkoitus aloittaa joulun aikaan.

Kovasti alkaa jo jännittämään kaikki tuleva. Tsemppiä kaikille!!

 

En malta olla kirjoittamatta, sillä päässä pyörii monenlaisia ihmetyksen aiheita..

Mahtaako kukaan tietää, mitä eroa on tuolla valoa:n mainitsemalla nenäsumutteella ja sitten niillä pistoksilla..?!

Itseä hieman ahdistaa tää tilanne siinä mielessä, että viime keväänä kun niitä clomeja söin, ei mielessä pyörinyt mikään muu kun raskautuminen ja elämä kulki sellasissa 28 päivän jaksoissa. Kesän ajan sain onneksi ajatuksilta rauhan ku ei mitään hoitoja ollut päällä, mutta nyt ajatukset alkaa taas pyöriä kehää.. : / Oon kaiken lisäks niin mahdottoman malttamaton, että haluaisin kaiken tapahtuvan NYT. Niin kuin tosin varmaan moni muukin. Ehkä se johtuu siitä, ettei tiedä mitä tuleman pitää ja pelottaa sekin, kuinkahan raskas prosessi tää mahtaa olla. Mutta missään vaiheessa en oo kyllä ajatellu, ettenkö haluais tätäkin kokeilla jos tämä kerta se ainut vaihtoehto on..

 

Hei kaikki! Pakko ilmoitella itsestäni ja kiitos Ambrosia kun huhuilit meitä samassa tilanteessa olevia mukaan!

Elikkäs olen kolmekymppinen, PCO:sta kärsivä, vauvakuumeinen nainen. Ollaan puolisoni kanssa aloitettu yritys 11/10. Vuoden päivät tässä on siis vierähtänyt. Olen syönyt Metformiinia ja Teroluteja koko tämän ajan. Metformiini ei ole vaikuttanut muutakuin närästyksenä ja Terolut on tuonut apua ylipitkiin kiertoihin (ja aiheuttanut hirvittäviä mielialavaihteluita). Oma mielipiteeni on, etten kertakaikkiaan vain ovuloi ja siihen ei pelkät terot tai metut auta. Ylipainoa on kymmenisen kiloa, niiden pudottelu tuntuu hurrrjan vaikealta!

Nyt marraskuussa meillä oli vihdoin ensikäynti Naistenklinikalla -eli julkisella puolella mennään rahatilanteen vuoksi. Siellä lyhyt keskustelu, verikokeista hepatiitit ym. Aiemmin minulla onkin jo tutkittu hormoniarvoja, jotka ei ilmeisesti mitenkään ihan kohtuuttomasta pielessä. Mieheltä on otettu kans simppatesti ja hänen puolelta kaikki kunnossa.

Kiertoni huitelee taas 45 päivän tienoilla, teroja popsin ja toivon, että täti tulisi ennen joulun lomia. Jos näin onnekkaasti käy, pääsen aukiolotutkimukseen (joka otetaan kierron 5-10 pvä). Jos ei sen suurempia tukkeumia, samalla käynnillä suunnitellaan myös jatkoa, joka lienee tarkoittanee niitä klomeja.

Ainiin, esikoista yrittelemme.

Huoh, on tämä kyllä sellaista odottelun odottelua. Välillä menee arjen harmaassa putkessa, välillä on vaikea käydä edes uimahallissa ja katsoa (ja kuunnella) kaikkia perheellisiä..

Tsemppiä meille kaikille!

 

meema kirjoitti ihan mun sormin.. musta tuntuu myös että tää epätietosuus ja odotus on ihan hemmetin "syövää". Väkisinkin pyörii mielessä päivittäin ja jos yhtään lankeaa miettimään, niin iskee epätietosuus ja ahdistus ja siinä taas mennään.

Itsellä tuntu pää hajoavan keväällä ja kesällä. Tunsi että jotain on pielessä ja siihen päälle asunnon myynti + muutto toiselle paikkakunnalle ja vielä omien häiden järjestely.
Nyt onneks on muutot muutettu ja häät juhlittu joen enää ei ole kuin työt ja tämä prjokti. Nyt pitää yrittää vaan itse miettiä muita asioita kun lasta tai raskautumista. Tuntuu vaan mahdottomalta.
Muuten nyt on ollut ihan hyvä fiilis kun käytiin lääkärilä ja saatiin lähete, mutta kyllähän se hittovie pelottaa että mitä jos hoidot venyy ja koska sitten on se viimeinen niitti?

Ja kuitenkin, kyseessä on mulla vasta ensimmäinen vaihe terolutien jälkeen, eli todennäköisesti syön niitä clomeja ja toivon niin paljon että ne riitttäis.

toiveajatus mulla metut ja tiukka vähäkalorinen parin viikon "kuuri" pudotti painoa 10kg aikoinaan. Tosin mulla sitä oli enemmän kuin tuo 10kg.. sillä pudotuksella tosin pco-rakkulatilanne parani todella paljon!

Täällä myös kierto venymässä. Nyt mennään kp31.. tänään kolmas teropäivä.
Testasin -1teropäivänä ja tulos nega. Eilen testasin prisman liuskalla ja tulihan siihen se toinenkin viiva. Ei testiajalla mutta kuitenkin. Eikä se kovin punainenkaan ollut, joten lienee pelkkä viivan paikka?
Illalla apteekin oma testi taas ei näyttänyt mitään. Vissiinkään.
No, tilailinpas taas jälleen kerran ovistestien kaveriksi r-testejä, joten katsellaan loppuviikosta uudelleen.

Ihme kyllä en oo hilautunu minnekään pilvilinnoihin - vielä ainakaan. Mikä tilanne on tunninpäästä - ei tiedä...

 

hei, minäkin voisin liittyä joukkoon.Kopsasin tuolta toisesta ketjusta laiskuuttani hiukan taustatietoja itsestäni
Elikkä meillä on ennestään yksi lapsi, ja nyt viimeiset kolme vuotta ollaan toista yritetty. Viime vuonna oltiin oysissa hoidoissa ja meille tehtiin yhteensä kolme inssiä. Eka inssi tuotti plussan, mutta meni varhain kesken ja kolmannesta insistä tulin jälleen raskaaksi, mutta todettiin rv7 kohdunulkoiseksi ja minut piti hätäoperoida. Sen jälkeen pienen huilitauon jälkeen oltiin tekemässä drillingiä, koska minulla on pcos, mutta peruuntui, koska toinen lääkäri oli asiasta eri mieltä, neljättä inssi myös suunniteltiin, mutta lääkkeet eivät tehonneet, joten sekin jäi tekemättä, tehtiin vielä kuitenkin aukiolotutukimus, jonka jälkeen olin niin täynnä kaikkea lääkäreihin ja lapsettomuushoitoihin liittyvää, että päätettiin jättää homma sikseen.

Nyt kuitenkin 6kk tauon jälkeen ollaan tultu siihen tulokseen, että ehkä voisimme sittenkin vielä lähteä kokeilemaan ivf:ää, joten olen nyt menossa joulukuun loppu puolella keskustelemaan hedelmöityspolille, laitetaanko meidät jonoon vai mitä he tällä kertaa keksivät meille.

Ensimmäinen lapsemme on saanut alkunsa ihan luomusti ja ennen sitä raskautta olen saanut myös yhden luomu keskenmenon, joten raskauksi takana neljä, joista vain yksi lapsi saldona. Ikäkin alkaa meillä jo painamaan päälle, joten jos toinen lapsi halutaan, niin ilmeisesti ivf olisi nyt sitten aiheellinen, ja jonojen takia se menisi nyt sitten ensi vuoden puolelle.

Minullakin on ollut metut käytössä jo useamman vuoden, mutta en ole kyllä niiden avulla päässyt laihtumaan.Yritys on ollut kyllä kova, mutta ei niin sitten ei. Makean himoa ne kyllä on hillinneet, jos jotain hyötyä niistä hakee.

 

Hei kaikille!!

Saankos liittyä tähän ketjuun?? Tuntui omimmalta tämä ketju..

Hieman omaa taustaa..
Eli yritystä takana -08, jossa ollu välillä taukoa erilaisista syistä..
Syy minussa, en oikei ovuloi ja mulle on tehty laparoskopia jossa toinen munanjohdin todettiin tukkoutuneeksi ja se poistettiin, -10.
-10 keväällä yx inssi clomien avustuksella, ja siihen lisäksi 2 kiertoa clomeilla spontaania yritystä.
-10 1. suunnittelukäynti IVF:ään, ja hoitoon pääsy evättiin minun ylipainon takia.
-11 kesäkuussa 2. käynti ja sama juttu!!

Olen alitajuisesti työntänyt asiaa pois päästäni, en ole käsitellyt tätä kunnolla. On helpompi elää toivossa et joskus hoitoihin, kuin se että kaikki olis käyty läpi ja tulos olis.. huono ( jos noin voi sanoa).

Anyway, nyt tästä kaikesta sisuuntuneena, asiaa n. 1,5 vuotta päässä silloin tällaöin pyöriteltyäni, päätin, että aion laihduttaa ne hemmetin kilot pois!!!
Mä haluan sinne hemmetin hoitoihin!!! Tuli sieltä toivottu tulos tai, aion kaiken tän nyt kohdata!! Olen saanu pudotettua nyt näin alkuun 3,5kg-5,2kg (n. määrä sen takia koska vaaka näyttää hieman ri lukuja vissii kierron kulun mukaan).

Hoitoihin on matkaa tällä hetkellä n.6,4kg. Se on kyllä minimi, eli mitä enemmän sen parempi. Mutta, alussa ollaan!! =)
Tavoite mulla on että helmikuussa ollaan hoidossa.

Näppärästi hommaa vaikeuttamaan 2vkon lomamatka lämpimään sekä joulu.

Ei voi mitään, näillä mennään ja otan vastaan kaiken luottaen että "ei kenellekään anneta enempää mitä jaksaa kantaa".

Tämä ketju tuntui omimmalta, ja silmääni osui myös että joku muukin palstalla puhui painosta.

Tsemppiä meille kaikille, omiin vaiheisiimme =)

 

Heippa!

Olen myös tuolla hoitoihin 2011 ja nyt on aika siirtyä tänne koska seuraavat hoidot minulla alkaa 25 tammikuuta ja se on sitten Ivf keskustelua.

Eli kaksi vuotta yritetty lasta tuloksena kaksi raskautta jotka on keskeytynyt jo varhain. Kummassakaan meissä ei ole mitään vikaa, miehen simpat erinomaisessa kunnossa ja minä ovuloin ihan normaalisti, eikä mitään vikoja löydy, myös kummatkin munasarjat on kunnossa, ei tukoksia. Emme vaan tule raskaaksi.

Aloitin Clomikuurin elokuussa ja inssit aloitettiin kans. Piti tehdä 4kpl inssejä mutta jäikin nyt sit kahteen kertaan. Tällä viikolla olisi pitänyt viimeinen inssi tehdä mutta sekin menee nyt ohi kun ovulaatio sattuu perjantaille.

Tämä joulu nyt sekoittaa kaiken joten tammikuuhun menee sitten se seuraava käynti. Hoidot siitä sitten alkaa maaliskuussa. Käymme julkisella kosa yksityiseen maksaa niin paljon ettei vaan ole varaa.

Näin siis täällä.

 

Heippa kaikki uudet ja vanhat!

Mietin, että pitäskö tälle palastalle tehdä jonkun näköinen listaus (niinkuin joillakin muillakin on), josta näkisi ketä on mukana, mikä diagnoosi, hoidon tila yms yms ja sitt tietysti myöhemmin plussanneet yms yms... Pysyis hiukan helpommin perässä, että mitä kenellekin kuuluu. Jos joku on innokas ja näppärä niin semmosen vois siis väsätä

Tässä edelleenkin odotellaan... Kahden viikon päästä on Naistenklinkalle suunnitteluaika. Me asutaan siis Keski-Suomessa ja ollaan täällä hoidoissa, mutta, koska miehen simpat on tallennettu Helsinkiin niin itse toimenpiteet nähtiin järkeväksi tehdä Helsingissä.
Mulla on myös taustalla eräs sairaus (ei vaikuta hedelmällisyyteen), jonka vuoksi hoidot voidaan tehdä vain isossa sairaalassa... joten oltas varmaan anyway jouduttu Helsinkiin ivf.ään. Inssi tosin ois voitu tehdä kotikunnassakin.

Nyt on harmiksi tulleet epäsäännölliset menkat. Vuosien ajan mun kiertoni on ollut säännöllinen 22 - 24 päivää, mutta nyt yhtäkkiä kierto on mennyt aivan sekaisin.
Toissa kierto oli yli 30 päivää ja nyt viime kierto jäi vaan 18 päiväiseksi... Tänään alkoi uusi... Kiva kiva...mistähän tämäkin nyt johtuu ja mitenköhän mahtaa vaikuttaa hoitoihin. Argh.

 

Moikka! Myös mä voisin liittyä tähän ketjuun. Vauvahaaveita meillä -08 lähtien. Mulle tehty 3 kertaa laparoskopia munasarjakystien takia, ja clomit ja femarit on jo kokeiltu. Viime viikolla oli eka suunnittelukäynti ja helmikuussa olisi tarkoitus aloittaa 1. IVF. Innolla odotan alkavaa hoitoa, luomuilut on jotenkin jo niin nähty... Mukava että on tällainen ketju missä muita samassa tilanteessa olevia, niin voipi täällä turista, kun mulla ei ainakaan ole muita kuin mies kenen kanssa näistä asioista puhua eikä sitäkään viitti aina rasittaa ... Onnea kaikille hoitoja aloitteleville!

 

Mukavaa, että ketjuun tulee lisää väkeä! Saa sitten laajemman näkökulman näihin asioihin ku tuntuu, että omat ajatukset on niin jämähtäny tähän yhteen ja samaan..

Tuo Amalia Armaan ehdottama lista olis tosi hieno juttu! Ite en kyllä oo mikään tietokonevelho, että jos joku muu sen osaisi ja jaksaisi tehdä, niin olis tosi mukavaa

Mun pitäis soittaa sinne lapsettomuuspolille, että mkä päivä se mun eka pistos oikein on.. Ku lääkäri oli merkinnyt päivämäärän, mutta se on mun mielestä väärä jos eka pistos pitäisi kerta laittaa kierron 21. päivä. Tai sitten oon ymmärtänyt jotain tosi väärin Haluisin mutenkin keskustella tästä koko prosessista, että mitä kaikkea siihen kuuluu ku ei se mut leikannut lääkäri juuri mitään selittäny..

Tajusin tossa eilen ku luin jostakin, että nuoret terveet naiset tulevat raskaaksi noin vuoden sisään siitä kun jättävät ehkäsyn pois, että tosiaan, mähän en ole terve.. Vaikka diagnoosi endometrioosista on olluki jo kauan (ja kuten valoakin totesi, oli helpottavaa saada nimi epämääräisille kivuille), en oo kuitenkaan ennen tajunnut, että oon sairas. Mutenki on jotenki niin kovin ristiriitainen olo, etä toisaalta on iloinen siitä, että nyt lääkäri ehdotti sitä ivf:ää ja sanoi, että sillä kaikista todennäköisimmin raskautuu, koska nyt ei tarvii pohtia mitä hoitoja kokeillaan ja onko niistä hyötyä. Toisaalta on hurjaa ajatella, että se on aika rankkana hoitomuotona ehkä ainut mikä meillä toimii.. En oo varmaan vielä itekään ymmärtänyt mitä kaikkea se voi tarkoittaa. Vaikka oon kyllä hoitojen alusta asti yrittäny henkisesti valmistautua siihen, että voi käydä niinkin, ettei saada lapsia ollenkaan, mutta ei sitä silti halua uskoa. Ja eihän tässä nyt vielä pidä kirvestä kaivoon heittää ku ei juuri mitään hoitoja ole vielä edes takana

Mustakin on kiva, että voi täällä puhua ihmisten kanssa, jotka on samassa tilanteessa. Mulla on nimittäin vähän sama tilanne, mitä linnuton puu kuvaili: vaikka onkin ystäviä, jotka kuuntelee en jotenki pysty kertoo kaikkea sitä, mitä sisällä tapahtuu ja pelkään, että ne kyllästyy mun juttuihin. Lisäks joillakin kavereilla on lapsia, niin se tuntuu niin hassulta itkeä omaa tyhjää syliään sellaiselle, jolla se on täynnä. Miehen kanssa silloin tällöin jutellaan (lue: minä puhun ja mies nyökkäilee ja mumisee jotakin), mutta tuntuu, ettei mies ymmärrä koko tätä tilannetta.. Ja pelkään, että sekin joku päivä ilmoittaa, ettei hän jaksa mun murheita. Mietityttääkin jo valmiiks, mitä tää prosessi ja mahdollinen lapsettomuus tekee parisuhteelle?! Meillä mies haluiaisi kovasti lapsia ja tuntuu järjettömän pahalle, että mä en niitä hänelle pysty tekemään.. Tätä en myöskään oo osannu sanoo miehelleni, koska muuten tulee itku ja yritän välttää sitä viimeiseen asti..

 

Meema, sinulla ilmeisesti sama tilanne, kuin minulla. IVF- hoidot aluillaan? Pohdit edellisessä viestissä sumutteen ja pistosten eroa. Vielä en osaa ihan varmuudella sanoa, puhunko ihan soopaa, mutta näin olen asian ymmärtäny. Eli, sumutteen tarkotus on lakkauttaa oma hormonitoiminta munasarjoista. Haittavaikutuksena voi olla esim. vaihdevuosioireita, mielialamuutoksia ym. Nenäsumutteita käytetään n. 2 viikkoa ja sen jälkeen on eka ultraäänitutkimus. Jos sumuttelu on tehny tehtävänsä, aloitetaan piikitys. Sen tarkotuksena on kasvattaa munarakkuloita munasarjoihin. Pistoshoito jatkuu n. vajaa 2 viikkoa ja sen vaikutusta seurataan ultraäänitutkimuksilla. Kun munarakkulat ovat sopivan kokoisia, annetaan irrotuspiikki joka irrottaa munasolut. Reilun vuorokauden päästä irrotuspiikistä tehdään punktio, missä munasolut kerätään pois. Näin mä olen sen käsittäny. Tänään käytiin just OYS:ssa keskustelemassa hoidon aloituksesta ja tarkotus olis alottaa sumuttelut 20.12. Niin lähellä ollaan jo..

Toiveet on korkealla, mutta myös suuri pelko siitä, ettei hoito toimi meidän kohdalla. Me ollaan otettu alusta asti avoin linja hoitojen suhteen. Ollaan keskusteltu asiasta läheisten kanssa, sekä myös työpaikalla muutamat työkaverit tietää tilanteen. Itseäni ainakin helpottaa, että jos on huono päivä, niin läheiset tietää missä mennään ja voi puhua asiasta. Meema, voin omasta kokemuksesta sanoa, että kun riittävän pitkään pidättelin itkua vaikean asian suhteen, niin paha tunne sisällä kasvoi kasvamistaan. Kun vihdoin uskalsin avata kyynelkanavat, huomasin ettei se huono vaihtoehto ollutkaan. Seuraavan kerran miehesi kanssa keskustellessasi, anna itkun tulla. Ehkä se viestittää miehellesikin, että asia on sinulle todella tärkeä. Mä olen vähä väliä itkeä tihruttanu kun olen asiasta jonkun kanssa puhunu. Sitten huomaa, että taas helpotti vähäksi aikaa.

 

Kannatetaan Amalia Armaan ehdottamaa tiivistelmää meistä palstailijoista. Jos jollain on aikaa/taitoa sellainen väsätä, olisi tosi kiva!

Mää kanssa kannan korteni kekoon tuon jaksamisen suhteen (jota Valoa, meema ja linnuton puukin on jo pohtinut). Välillä tosiaan tuntuu aika raskaalta. Olen kertonut joillekin ystävilleni, mutta rehellisyyden nimissä, eipä lapsellisten kanssa tule kovin syvällisiä tastä puhuttua. Kuten meema sanoi, oma tyhjä syli on kovin kalpea heidän täysien rinnalla ja tsemppaukset "kyllä se siitä" saa lähinnä raivostumaan. Tai kommentit, että "ymmärrän tilanteesi, kolmen kuukauden odottelun odottelu oli jo piinaavaa". Sano tuohon sitten jotain.

Perheenjäsenistä sisko on ollut paras tuki. Ja toki aviomieheni, mutta jokaista myrskyä en ole hänenkään niskaan kaatanut, sillä elämme aika kiireistä elämänvaihetta ja tuntuisi epäreilulta jos hänen pitäisi kaiken työtaakan alla alkaa kantaa vielä erityistä huolta minun jaksamisestani. (älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, puhumme kyllä kaikista tunteistamme).

Äidilleni sain kerrottua eilen. Olin pitkään vakuuttunut, että saastän hänet huolelta ja ennen kaikkea ITSENI äidin huolelta, mutta tulin toisiin aatoksiin. Tai tuli vain pakottava tarve kertoa.

Mulla on tällä hetkellä aika tukala olo. Kiertopäivä huitelee lähellä viittäkymmentä eikä Terolutit ole ainakaan vielä tuonut toivottua vierasta. Joka paikka on pinkeä, turvonnut. Tuntuu, etä pian kasvaa kupla otsaan joka puhkeaa jos ei toinen pää ala pian vuotamaan!! Ja Teroista vielä: onko muilla tullut mielialavaihteluita? Mää olen ihan käsittämättömän itkuherkkä ja kiukkuinen vuoronperään. Ja jos jompikumpi tunne laantuu, sen jättämän aukon valtaa masennuksen tunne. Ja todellakin, nämä tuntemukset tulevat aina Terojen mukana, kiusallista. Mitä se sitten onkaan rankempian hormoneiden kohdalla....

Mun tilanne on tosiaan se, että nyt kovasti odotan vuodon alkamista, jotta pääsisin vielä ennen joulun lomia munatorvien aukiolotutkimukseen. Ja jos ne pelittävät samalla suunnitellaan tulevaa hoitoa. Metujakin olen syönyt jo vuoden, joten lienee ne Clomit seuraavana. Mulla on vain todettu geenivirhe, joka altistaa tukoksille, joten jää lääkärien arvioitavaksi aloitanko verenohennuspiikityksen siinä samalla.

Valoa, mikä tilanne Oysissa on hoitoihin pääsyssä? Me asumma vielä toistaiseksi pääkaupunkiseudulla, mutta ennen pitkää (eli viimeistään ennen joulua 2012) muutamme pohjoiseen, Oulun seudulle. Mietin vain, kuinka käy täällä aloitettujen hoitojen!

Mutta sellaisia mietteitä, mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Me ollaan oltu näiden hoitojen suhteen varsin avoimia... Tai siis mä oon ollut.
Koko mun perheeni ja suurin osa ystävistäni tietää missä mennään. Mies ei ole kertonut omalle perheelleen, tosin asuvat sen verran kaukana, ettei olla heidän kanssaan joka päiväisesti tekemisissä. Luultavasti mies ei halua kertoa myöskään sen takia, että tämä on hänelle aika kova paikka. Onhan meidän lapsettomuutemme syy hänessä.

Mutta itse haluaisin avointa linjaa ihan senkin takia, että meiltä on kovasti vauvauutisia odotettu. Lisäksi mulle on tärkeää, että voin puhua näistäkin asioista läheisteni kanssa. Lähipiirissäni tosi kellään ei lapsettomuusongelmaa ole, pikemminkin vähän päinvastoin, niin ihan semmoista tukea en ole saanut, kuin olisin toivonut. Mutta ymmärrän kyllä, että asiaan voi olla vaikea suhtautua.

Tänään muuten tuli ihan sattumalta tuttavien kesken puheeksi kaksi tuttua pariskuntaa, jotka ovat lähivuosina saaneet hoidoilla kolmoset. Jaiks.