hoitoalalla oleville kysymys-muistatteko sen ekan kerran kun potilas kuoli sun työvuorolla ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja endie2
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Muistan. Ensimmäisellä harjoittelujaksolla olin tk:n vuodeosastolla, jossa kuoli vanha saattohoidossa oleva rouva. Syöpä hänellä oli perussairautena. Jotkut kuolemat jäävät paremmin mieleen kuin toiset, ahdistavimmat ainakin esim. copd-kuolema.
 
Nyt lähihoitajaksi opiskellessa toisessa harjoittelussa (Hoito ja huolenpito jakso) kuoli iäkäs mummo. Voimat oli erittäin lopussa viimeiset viikot ja ei pystynyt enään syömään. Koitettiin antaa liemiruokaa ja mustikkasoppaa. Olin mukana vainajanlaitossa, Ei aiheuttanut traumoja, oli jollain tapaa ehkä jopa odotettukin lähtö.
t: 17v hoitsupoika
 
Muistan. Tk: n vuodeosastolla oli vanha rouva ja odotettu kuolema. Tosi levoton lopussa ja rankan näköinen kuolema. Silloin vastavalmistuneena hoitajana jotenki pelotti ja järkyttikin tämä eka.
Myöhemmin sairaalassa kuolemia on tullut paljon ja aina olen pyrkinyt vierellä olemaan, jos suinkin on ollut mahdollista. Mieleenpainuvimpia ovat olleet nuoret aikuiset jotka ovat kuolleet. Niissä perheen tukeminen korostuu. Yleensä kuolemat ovat olleet tosi kauniita ja rauhallisia. Kuolevan toiveita on pyritty toteuttamaan mahdollisimman hyvin.
Nykyisessä työssäni kuolemat ovat yleensä yllättäviä, ennalta-arvaamattomia. Elvytyksen tai muun hoidon tehoamatta. Niissä itseä auttaa se, että tietää kuitenkin tehneensä kaikkensa.
 
Tavallaan. Opiskeluaikaan olin elinluovutussalissa, jossa siis luovuttaja todettiin kuolleeksi, ja työelämässä on tullut vastaan yksi kohtukuolema, joka tosin oli tapahtunut jo pari päivää aiemmin kuten myöhemmin selvisi. Sellaista osastolla sairastanut ihminen menehtyi -kuolemaa ei ole omaan työvuoroon osunut.
 
Itse asiassa en ole varma, kun siitä on jo tovi, kun olen valmistunut... No opiskeluaikana olin mummuni kuolinvuoteella valvomassa puoli vuorokautta muiden kanssa. Mutta valmistuttuani eka kuolemantapaus taisi olla yksi keuhkopöhö (vanhus), jota emme ehtineet saada edes cpappiin, kun "tukehtui" pöhövaahtoon. Olin silloin lanssissa töissä. Enkä meinannut millään käsittää, kuinka paljon sitä vaahtoa voikaan tulla... Mummun etunimeä en enää muista, mutta muistan sukunimen ja sen talonkin, mistä hänet haettiin.
 

Yhteistyössä