Hoitajat! Mitä turhaa valitusta kuulee vanhemmilta?

Olisko äiti ollit vähän mustis lapsestaan ja siitä että lapsi piti sinusta? Ehkä jopa niin, ettei itse sitä tunnistanut ... Ja siksi näki sinut jotenkin kielteisesti, ehkei edes oikein iste ymmärtänyt loppujen lpuksi miksi näin..?

En tiedä, ei koskaan tullut mieleen tuollainen skenaario. Se kyllä, että tuo äiti ei vaan jostain syystä pitänyt minun naamakerrasta. Tai se että oli vain yliherkkä lapsensa suhteen.. näki vikaa siellä, missä sitä ei oikeasti ollut.

Valittajia nyt löytyy molemmista, vanhemmista ja hoitajista. Ja usein me hoitajat ollaan itsekkin vanhempia, joten ympäri käydään ja yhteen tullaan. Itsekkin olen tarkka esim. oman lapsen pukemisesta, ja annan asiasta aika helposti palautetta päiväkotiin.

 

Kuuleehan niitä, ja niille vanhemmille nauretaan kahvihuoneessa räkäsesti, pomokin saa hyvät naurut monesti.

 

[QUOTE="vieras";28592483]Todellakin varmaan jokaisessa työssä kuulee jos jonkinlastsa valitusta. Itse olen ajatellut, että se kuuluu asian, koska teen töitä ihmisten kanssa, jotka ovat erilaisia ja tottuneet erilaisiin asioihin.

Minun ammattitaitoani on selittää valittavalle ja joskus hermostuneellekin asiakkaalle, miksi juuri nyt ei tehdä/sanota/toimita kuten hän haluaa. Kun saan asiakkaan hyväksymään asian ja jopa lähtemään tilanteesta ihan iloisena olen omasta mielestäni silloin onnistunut työssäni hyvin. Vielä paremmin olen onnistunut, kun huomaan valituksen perustella toiminnassani jonkin kehityskohteen ja voin tehdä asioita vielä paremmin! Negatiivinen palaute on tie kohti paremmuutta!

Aivan käsittämätöntä tämä hoitajien purkautuminen siitä, että kun valitetaan tai muuten kritisoidaan toimintaa. Se valitus ja kritiikki kuuluu kaikkien työhön, myös lastenhoitajien ja sen avullahan voi miettiä, joskos toimintaa saadaan parannettua. Eihän sitä välttämättä saa, mutta sitten saa hyvää oppia siitä, miten eritavalla ajattelevien erilaisten ihmisten kanssa voi toimia ilman, että kenenkään tarvii suuttua ja hermostua. Se on sitä ihmisten välistä yhteistyötä ja kommunikaatioita. Sitä, mitä niille lapsillekin päivittäin opetetaan. Toivottavasti.[/QUOTE]

on oikea asenne. Hyvä!

 

Tottakai joka työssä kuulee valituksia, mutta lastenhoitotyö on jo valmiiksi erittäin haastavaa ja raskasta, kuten varmasti nämä laiskat vanhemmat tietävät.

 

[QUOTE="vieras";28594380]Kysymys ei ole resursoinnista, liian täysistä lapsiryhmistä, tai päivähoidon ongelmista.
Ei missään nimessä. Kysymys on puhtaasti vanhemmista ketkä ulkoistavat vauvansa hoidon yhteiskunnalle.
Siihen ei missään nimessä pidä mennä että vielä lisää aletaan tukea sitä, muuttamalla rakenteita ja panostamalla pienryhmiin, jotta loput täysjärkisetkin vanhemmat harkitsevat pienokaistensa tuomista päiväkotiin. Ongelma kun ei ole päiväkodissa - vaan aivan puhtaasti pienestä lapsesta, hänen tarpeistaan ja edustaan.[/QUOTE]

No sä et voi sille mitään että päivähoito-oikeus alkaa kun vanhempainvapaa loppuu. Joten sun homma on tehdä työsi hyvin, eikä ruikuttaa siitä että palkkansa eteen joutuu jotain tekemään. Olishan se kaikilla kiva kun ei olisi häiritseviä asiakkaita häiritsemässä työpaikalla lorvehtimista...

Ajattele, monissa maissa viedään lapset hoitoon jo parin kuukauden ikäisenä. Miten ihmeessä nämä kansakunnat voivat olla sivistyneitä, tai edes kohtuullisen täyspäisiä? Ehkä heillä on paremmathoitajat kuin meillä?

 

No sä et voi sille mitään että päivähoito-oikeus alkaa kun vanhempainvapaa loppuu. Joten sun homma on tehdä työsi hyvin, eikä ruikuttaa siitä että palkkansa eteen joutuu jotain tekemään. Olishan se kaikilla kiva kun ei olisi häiritseviä asiakkaita häiritsemässä työpaikalla lorvehtimista...

Ajattele, monissa maissa viedään lapset hoitoon jo parin kuukauden ikäisenä. Miten ihmeessä nämä kansakunnat voivat olla sivistyneitä, tai edes kohtuullisen täyspäisiä? Ehkä heillä on paremmathoitajat kuin meillä?

No tuota, niinhän heillä alkaa koulukin paljon aikaisemmin - ja tästä syystä eivät varmastikaan yllä meidän pisa-tuloksiin läheskään. Kaikella on seurauksensa.
Ei meidän pidä heihin verrata itseämme, me ollaan hyvinvointi - ja sivistysvaltio ja tarkoitus on varmaan pysyä jatkossakin.
Hoitajat voivat olla vaikka miten super hyviä, tehokkaita yms, mutta tosiasiat lapsen kehityksestä/tarpeista ja valmiudesta kohdata pk-arki ja se ympäristö ovat silti mitä ovat. TOKI hoitajat tekevät parhaansa ja työnsä täysillä, mutta valitettavasti reaaliteettejä eli sitä lapsen haavoittuvuutta tuohon ympäristöön me ei voida muuttaa.
Vauva on vauva, taapero on taapero vain sen verran - ja se, että lapsi saa silloin tarvitsemaansa hoivan, ensisijaisen hoitajan hoitajaksi sekä rauhallisen ympäristön on ÄÄRIMMÄISEN tärkeää.

 

tuodaan liian pieniä vaatteita lapselle, ja sitten naristaan, kun ne näyttää lapsen päällä epämukavilta

 

Olen valittanut siitä, kun pojan kanssa samassa vaatelokerossa tytöllä oli liikaa tavaraa. Tavaraa siis oli, 2 reppua (ei edes retkipäivä ollut kyseessä) 4 pehmolelua, kahdet eri ulkoiluvaatteet ja vielä kurikset päälle... Pyysin hoitajaakin katsomaan ja hänkin totesi, että tavaraa on todellakin liian paljon. Sen kerran huomautin ja valitin, sama jatkui koko kevään. Syksyllä pyydän vaihtamaan "lokerokaveria" jos sama touhu jatkuu. Paljonko oikeasti lokeroon tarvitaan tavaraa...?

 

Olen valittanut siitä, kun pojan kanssa samassa vaatelokerossa tytöllä oli liikaa tavaraa. Tavaraa siis oli, 2 reppua (ei edes retkipäivä ollut kyseessä) 4 pehmolelua, kahdet eri ulkoiluvaatteet ja vielä kurikset päälle... Pyysin hoitajaakin katsomaan ja hänkin totesi, että tavaraa on todellakin liian paljon. Sen kerran huomautin ja valitin, sama jatkui koko kevään. Syksyllä pyydän vaihtamaan "lokerokaveria" jos sama touhu jatkuu. Paljonko oikeasti lokeroon tarvitaan tavaraa...?

Juu no tuo on rasittavaa.. Mikset sano ihan suoraan sille perheelle siitä?

 

Olen valittanut siitä, kun pojan kanssa samassa vaatelokerossa tytöllä oli liikaa tavaraa. Tavaraa siis oli, 2 reppua (ei edes retkipäivä ollut kyseessä) 4 pehmolelua, kahdet eri ulkoiluvaatteet ja vielä kurikset päälle... Pyysin hoitajaakin katsomaan ja hänkin totesi, että tavaraa on todellakin liian paljon. Sen kerran huomautin ja valitin, sama jatkui koko kevään. Syksyllä pyydän vaihtamaan "lokerokaveria" jos sama touhu jatkuu. Paljonko oikeasti lokeroon tarvitaan tavaraa...?

Ai kamala. Kaks eri reppua eikä ollut edes retkipäivä....ja kahdet eri ulkoiluvaatteet ja KURIKSETKIN vielä! EI herranjumala!

 

Ai kamala. Kaks eri reppua eikä ollut edes retkipäivä....ja kahdet eri ulkoiluvaatteet ja KURIKSETKIN vielä! EI herranjumala!

No on tuo vähän ikävää jos oman lapsen vaatteet ei sitten mahdu sinne lokeroon. Tosin itse olisin varmaan ottanut asian puheeksi suoraan sen lokerokaverin vanhempien kanssa, eihän hoitajat tuolle mitään mahda.

 

Ai kamala. Kaks eri reppua eikä ollut edes retkipäivä....ja kahdet eri ulkoiluvaatteet ja KURIKSETKIN vielä! EI herranjumala!

Niin, kyllä meidän Nicojesselle täytyy tarvittaessa ylimääräinen lokero tai parikin järjestyä. Meidän vesselillä kun nyt vaan tuppaa olemaan sitä tavaraa aika paljon.

 

[QUOTE="vieras";28593568]Olen lastenhoitaja ja toiminut kahdessa eri yksityisessä päiväkodissa. Se mikä henkilöstöä ottaa päähän ja pistää vihaksi on vanhemmat ketkä tuovat käytännössä VAUVAIKÄISIÄ lapsiansa hoitoon. He eivät saa mitään irti päivähoidosta vaan ainoastaan kärsivät siitä.
Se on hoitajana raskasta katsoa ja vieläpä monet tekevät todella pitkää päivää tai hakevat muuten vain viimeisenä, vaikka aivan hyvin pystyisi hakea aiemmin.
Joskus tekisi mieli hieman "herätellä" vanhempaa, että tajuatko yhtään miten itsekäs valinta on tuoda tuo vaippaikäinen tänne joka pv 7-17?! Me ei arvosteta tuollaisia vanhempia PÄTKÄN VERTAA.[/QUOTE]


Kuulostat ensimmäisen lapseni hoitajalta. Sain esikoisen 5 vuotta sitten, ja vieläkin kylmää tämän tasoiset päiväkodin hoitajat.

Rakastan lastani yli kaiken. Kaikkien vanhempien elämäntilanne ei salli sitä, että saa olla kotona hoitamassa vauvaansa. Esimmerkkinä kuitenkin se, kuinka Suomessa on hyvin vielä asiat. Irlannissa äitiysloma kestää 3 kk ja vauva viedään päiväkotiin, koska äiti joutuu mennä takaisin töihin. Espanjassa päiväkodissa olivat 3 kk ikäiset vauvat yli 10 h päivässä.

Jouduin viedä vauvani hoitoon juuri sinunlaisellesi hoitajalle, siitä syystä, että uusi perheemme joutui välittömään taloudelliseen ahdinkoon, josta emme olisi selvinneet ilman työpaikkaani. Yllättävä ja välitön taloudellinen ahdinko tarkoittaa sitä, että vaikka äiti haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan, on pakko mennä töihin. Ja päiväkotipaikan sain kahdessa viikossa vasta 10-kuiselle lapselleni.

Tunsin, kuinka olin inhottu vanhempi. Lapseni on aina saanut kotona valtavan määrän rakkautta ja huolenpitoa. Mutta olin aina se paska äiti, josta nämä pihalla seisovat hoitajat puhuivat. Lapseni makasi loskakelissä syvässä vesilammikossa häntä hakiessani, vesi meni sisälle kaula-aukosta, mutta hoitajilla oli keskenään paljon asiaa ja hups kun vahinkoja sattuu. Lapseni oli myös jumissa pöydän ja tuolin välissä ulkona, hoitajilla oli kiire jutella keskenään, eikä lastani löydetty heti. En tiedä, oliko mahdollisesti ollut tässä asennossa kauankin.

Lapseni jätettiin ilman tuomaani villa-aluspukua yli 15 asteen pakkasessa. Useista pyynnöistä huolimatta hänelle ei koskaan puettu tarpeeksi vaatetta siihen nähden, että kyseessä oli vauva. Hän oli aina viluinen ja ajattelivat, että pelkkä toppapuku riittää sisävaatteiden lisäksi pulkassa istumiseen ja kököttämiseen pihalla. Mielestäni vauva ei vielä hikoile liikkuessaan, mutta pyynnöistäni ei välitetty.

Minun olisi pitänyt palaveerata aamulla lapseeni liittyvistä asioista, mies haki lapsen töiden jälkeen, mutta koskaan isälle ei kerrottu mitään. Nyt ymmärrän, että siksi, koska olin heidän mielestään huono vanhempi. Hoitajat vaihtuivat, eikä tieto kulkenut isälle asti. Aamuisin hoitajilla oli niin kiire, että eivät ehtineet jutella kanssani, sillä toin lapsen valmiiksi puettuna väärään aikaan päiväkotiin. Lapseni olisi pitänyt tuoda puoli tuntia aikaisemmin, riisua, ja pukea sitten uudestaan. Jotta he ehtisivät vaihtaa pari sanaa kanssani.

Pahinta oli, kun jouduin jättää lapseni muiden vauvojen kanssa nurkkaan istumaan. Kukaan ei vaivautunut ottamaan lastani syliin, vaan pukivat muita lapsia ulos. Toin siis lapsen taas väärään aikaan päiväkotiin. Ymmärrän kiireen, mutta seuraava kommentti jäi minulle ikuisiksi ajoiksi surettamaan: "Laita se sinne nurkkaan vaan, se on tyytynyt kohtaloonsa". Tämän jälkeen soitin johtajalle, sillä en voinut ymmärtää tämän työntekijän asennetta, joka kohdalleni osui.

Olen esikoisen äitinä ollut ihmeissäni siitä, kuinka vähän päiväkodissa ehditään lasten vanhemmille välittää tietoa lapsista tällaisena aikana, jona informaatioyhteiskuntaa pidetään. Olisi iso kehittämisen paikka. Minä vanhempana en voinut tietää päiväkodin sääntöjä, sillä hoitajatkaan eivät vaivautuneet itseään minulle esittelemään. Minun olisi vain pitänyt ehtiä aamuisin tuomaan lapsi päiväkotiin lähes tunti ennen töihin menoani.

Kun vaihdoin päiväkotia, jostain kumman syystä myös yhteishenki tuntui erilaiselta. Päiväkoti oli pienempi, hoitajat sympaattisia. Heistä näki, kuinka he nauttivat työstään ja KOSKAAN mulle ei tullut sitä samaa oloa, kuinka kurkkua kuristi lähteä töihin.

En ole katunut sitä, että vein lapseni hoitoon, sillä hänestä on kasvanut älykäs, toiset huomioon ottava, sosiaalisesti taitava, itsevarma, taiteellinen, sanavalmis, elämässään toivottavasti hyvin pärjäävä nuori tyttö.

Ennakkoluuloilla minua kohtaan hoitaja sai aikaan pelkästään itkua, huonon äitiyden kokemuksen, epävarmuuden, ahdistuksen, mutta voin sanoa, että kaikesta huolimatta olen lapselleni maailman paras äiti. Ikinä en antanut kotitöiden suuremmin vaivata, vaan nautin, rakastin ja olin lapseni kanssa töiden jälkeen koko sen ajan, kun se minulle oli mahdollsta. Syytän suurelta osin itseäni siitä, kuinka iloinen ja positiivinen lapsestani on tullut, kun äiti jaksaa leikkiä ja kuunnella ja pitää sylissä. Tämä myös siksi, että huono omatunto ajaa olemaan hyvä äiti.

 

Kuulostat ensimmäisen lapseni hoitajalta. Sain esikoisen 5 vuotta sitten, ja vieläkin kylmää tämän tasoiset päiväkodin hoitajat.

Rakastan lastani yli kaiken. Kaikkien vanhempien elämäntilanne ei salli sitä, että saa olla kotona hoitamassa vauvaansa. Esimmerkkinä kuitenkin se, kuinka Suomessa on hyvin vielä asiat. Irlannissa äitiysloma kestää 3 kk ja vauva viedään päiväkotiin, koska äiti joutuu mennä takaisin töihin. Espanjassa päiväkodissa olivat 3 kk ikäiset vauvat yli 10 h päivässä.

Jouduin viedä vauvani hoitoon juuri sinunlaisellesi hoitajalle, siitä syystä, että uusi perheemme joutui välittömään taloudelliseen ahdinkoon, josta emme olisi selvinneet ilman työpaikkaani. Yllättävä ja välitön taloudellinen ahdinko tarkoittaa sitä, että vaikka äiti haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan, on pakko mennä töihin. Ja päiväkotipaikan sain kahdessa viikossa vasta 10-kuiselle lapselleni.

Tunsin, kuinka olin inhottu vanhempi. Lapseni on aina saanut kotona valtavan määrän rakkautta ja huolenpitoa. Mutta olin aina se paska äiti, josta nämä pihalla seisovat hoitajat puhuivat. Lapseni makasi loskakelissä syvässä vesilammikossa häntä hakiessani, vesi meni sisälle kaula-aukosta, mutta hoitajilla oli keskenään paljon asiaa ja hups kun vahinkoja sattuu. Lapseni oli myös jumissa pöydän ja tuolin välissä ulkona, hoitajilla oli kiire jutella keskenään, eikä lastani löydetty heti. En tiedä, oliko mahdollisesti ollut tässä asennossa kauankin.

Lapseni jätettiin ilman tuomaani villa-aluspukua yli 15 asteen pakkasessa. Useista pyynnöistä huolimatta hänelle ei koskaan puettu tarpeeksi vaatetta siihen nähden, että kyseessä oli vauva. Hän oli aina viluinen ja ajattelivat, että pelkkä toppapuku riittää sisävaatteiden lisäksi pulkassa istumiseen ja kököttämiseen pihalla. Mielestäni vauva ei vielä hikoile liikkuessaan, mutta pyynnöistäni ei välitetty.

Minun olisi pitänyt palaveerata aamulla lapseeni liittyvistä asioista, mies haki lapsen töiden jälkeen, mutta koskaan isälle ei kerrottu mitään. Nyt ymmärrän, että siksi, koska olin heidän mielestään huono vanhempi. Hoitajat vaihtuivat, eikä tieto kulkenut isälle asti. Aamuisin hoitajilla oli niin kiire, että eivät ehtineet jutella kanssani, sillä toin lapsen valmiiksi puettuna väärään aikaan päiväkotiin. Lapseni olisi pitänyt tuoda puoli tuntia aikaisemmin, riisua, ja pukea sitten uudestaan. Jotta he ehtisivät vaihtaa pari sanaa kanssani.

Pahinta oli, kun jouduin jättää lapseni muiden vauvojen kanssa nurkkaan istumaan. Kukaan ei vaivautunut ottamaan lastani syliin, vaan pukivat muita lapsia ulos. Toin siis lapsen taas väärään aikaan päiväkotiin. Ymmärrän kiireen, mutta seuraava kommentti jäi minulle ikuisiksi ajoiksi surettamaan: "Laita se sinne nurkkaan vaan, se on tyytynyt kohtaloonsa". Tämän jälkeen soitin johtajalle, sillä en voinut ymmärtää tämän työntekijän asennetta, joka kohdalleni osui.

Olen esikoisen äitinä ollut ihmeissäni siitä, kuinka vähän päiväkodissa ehditään lasten vanhemmille välittää tietoa lapsista tällaisena aikana, jona informaatioyhteiskuntaa pidetään. Olisi iso kehittämisen paikka. Minä vanhempana en voinut tietää päiväkodin sääntöjä, sillä hoitajatkaan eivät vaivautuneet itseään minulle esittelemään. Minun olisi vain pitänyt ehtiä aamuisin tuomaan lapsi päiväkotiin lähes tunti ennen töihin menoani.

Kun vaihdoin päiväkotia, jostain kumman syystä myös yhteishenki tuntui erilaiselta. Päiväkoti oli pienempi, hoitajat sympaattisia. Heistä näki, kuinka he nauttivat työstään ja KOSKAAN mulle ei tullut sitä samaa oloa, kuinka kurkkua kuristi lähteä töihin.

En ole katunut sitä, että vein lapseni hoitoon, sillä hänestä on kasvanut älykäs, toiset huomioon ottava, sosiaalisesti taitava, itsevarma, taiteellinen, sanavalmis, elämässään toivottavasti hyvin pärjäävä nuori tyttö.

Ennakkoluuloilla minua kohtaan hoitaja sai aikaan pelkästään itkua, huonon äitiyden kokemuksen, epävarmuuden, ahdistuksen, mutta voin sanoa, että kaikesta huolimatta olen lapselleni maailman paras äiti. Ikinä en antanut kotitöiden suuremmin vaivata, vaan nautin, rakastin ja olin lapseni kanssa töiden jälkeen koko sen ajan, kun se minulle oli mahdollsta. Syytän suurelta osin itseäni siitä, kuinka iloinen ja positiivinen lapsestani on tullut, kun äiti jaksaa leikkiä ja kuunnella ja pitää sylissä. Tämä myös siksi, että huono omatunto ajaa olemaan hyvä äiti.

Hieno kirjoitus, kiitos!
Oma esikoiseni aloitti pph:lla hieman alle yksivuotiaana. Olen monesti ollut kiitollinen siitä ihanasta hoitotädisä jonka hän sai. Myöhemmin olen tullut huomaamaan, että muunlaisiakin on. Muiden lapsien kohdalla on ollut tämä "täydellinen täti" osviittana hoidon tasolle.

 

No mä olen tälä hetkellä päikyssä töissä ja hirveen vähän tulee valitusta...mut oman lapsen vanhempainillasta muistan erään äipän joka kitisi jostain...ai niin, siitä, et hänen lapsensa oli hankala kulkee rappusia tokaan kerrokseen ja joskus oli joku vaatekin hävinnyt, et HÄNEN LAPSENSA EI TARVITSE SIETÄÄ TÄLLAISTA...noo, se rouva tais olla pretty mental and stuff...

 

Yleisin valituksen aihe on vaihtuneet kengät tai vaatteet, joita ei ole nimikoitu. Jos vanhempi ei muista oliko pojan kadonneet Kuomat mustat vai tummansiniset, on aika vaikea etsiskellä oikeita kenkiä kun 21 lapsen ryhmässä todella monilla voi olla juuri samanlaiset kengät, vielä samaa kokoa. Tai H&M:n sormikkaita löytyy kaikilta tytöiltä juuri ne pinkit versiot, ei pelkästään omasta ryhmästä vaan koko päiväkodin lapsilta.

Kyllä.

Ja moni valittaa, jopa raivoaa siitä, että päiväkodissa on hävinnyt taas vaatteita, vaikka ne vaatteet on todistetusti olleet kadoksissa siellä kotona. Niillä "kadonneilla" vaatteilla kun tullaan hoitoon jonkin ajan päästä. Eikä minkäänlaista pahoittelua kuulu raivoajien suusta.

Raivostunutta käytöstä olen nähnyt sen takia, että jokin itseasiassa tarpeeton vaatekappale on jäänyt pukematta. Lapsi on monta kertaa sen itse piilottanut, että on nopeampaa pukea.

Raivostumista olen nähnyt myös silloin kun vanhemmat kuvittelevat että pk:ssa kymmenen minuuttia liian pitkään nukkunut lapsi valvoo illalla.

Kimppuuni on lähes hyökätty, kun vanhempi luuli että toinen lapsi on rikkonut yhden hänen lapselleen kuuluvan esineen. Lapsi oli valehdellut, mutta kun eihän kenenkään lapsi valehtele. Myös toisenlaisista asioista lapsi on valehdellut kotona, ja päiväkotiin ollaan tultu suvun voimin räyhäämään.

En ole ollut kovin monta vuotta alalla, mutta olen nyt saanut tarpeekseni. Älköön vanhemmat ihmetelkö, miksi päiväkoteihin ei löydy työntekijöitä.

 

Kuulostat ensimmäisen lapseni hoitajalta. Sain esikoisen 5 vuotta sitten, ja vieläkin kylmää tämän tasoiset päiväkodin hoitajat.

Rakastan lastani yli kaiken. Kaikkien vanhempien elämäntilanne ei salli sitä, että saa olla kotona hoitamassa vauvaansa. Esimmerkkinä kuitenkin se, kuinka Suomessa on hyvin vielä asiat. Irlannissa äitiysloma kestää 3 kk ja vauva viedään päiväkotiin, koska äiti joutuu mennä takaisin töihin. Espanjassa päiväkodissa olivat 3 kk ikäiset vauvat yli 10 h päivässä.

Jouduin viedä vauvani hoitoon juuri sinunlaisellesi hoitajalle, siitä syystä, että uusi perheemme joutui välittömään taloudelliseen ahdinkoon, josta emme olisi selvinneet ilman työpaikkaani. Yllättävä ja välitön taloudellinen ahdinko tarkoittaa sitä, että vaikka äiti haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan, on pakko mennä töihin. Ja päiväkotipaikan sain kahdessa viikossa vasta 10-kuiselle lapselleni.

Tunsin, kuinka olin inhottu vanhempi. Lapseni on aina saanut kotona valtavan määrän rakkautta ja huolenpitoa. Mutta olin aina se paska äiti, josta nämä pihalla seisovat hoitajat puhuivat. Lapseni makasi loskakelissä syvässä vesilammikossa häntä hakiessani, vesi meni sisälle kaula-aukosta, mutta hoitajilla oli keskenään paljon asiaa ja hups kun vahinkoja sattuu. Lapseni oli myös jumissa pöydän ja tuolin välissä ulkona, hoitajilla oli kiire jutella keskenään, eikä lastani löydetty heti. En tiedä, oliko mahdollisesti ollut tässä asennossa kauankin.

Lapseni jätettiin ilman tuomaani villa-aluspukua yli 15 asteen pakkasessa. Useista pyynnöistä huolimatta hänelle ei koskaan puettu tarpeeksi vaatetta siihen nähden, että kyseessä oli vauva. Hän oli aina viluinen ja ajattelivat, että pelkkä toppapuku riittää sisävaatteiden lisäksi pulkassa istumiseen ja kököttämiseen pihalla. Mielestäni vauva ei vielä hikoile liikkuessaan, mutta pyynnöistäni ei välitetty.

Minun olisi pitänyt palaveerata aamulla lapseeni liittyvistä asioista, mies haki lapsen töiden jälkeen, mutta koskaan isälle ei kerrottu mitään. Nyt ymmärrän, että siksi, koska olin heidän mielestään huono vanhempi. Hoitajat vaihtuivat, eikä tieto kulkenut isälle asti. Aamuisin hoitajilla oli niin kiire, että eivät ehtineet jutella kanssani, sillä toin lapsen valmiiksi puettuna väärään aikaan päiväkotiin. Lapseni olisi pitänyt tuoda puoli tuntia aikaisemmin, riisua, ja pukea sitten uudestaan. Jotta he ehtisivät vaihtaa pari sanaa kanssani.

Pahinta oli, kun jouduin jättää lapseni muiden vauvojen kanssa nurkkaan istumaan. Kukaan ei vaivautunut ottamaan lastani syliin, vaan pukivat muita lapsia ulos. Toin siis lapsen taas väärään aikaan päiväkotiin. Ymmärrän kiireen, mutta seuraava kommentti jäi minulle ikuisiksi ajoiksi surettamaan: "Laita se sinne nurkkaan vaan, se on tyytynyt kohtaloonsa". Tämän jälkeen soitin johtajalle, sillä en voinut ymmärtää tämän työntekijän asennetta, joka kohdalleni osui.

Olen esikoisen äitinä ollut ihmeissäni siitä, kuinka vähän päiväkodissa ehditään lasten vanhemmille välittää tietoa lapsista tällaisena aikana, jona informaatioyhteiskuntaa pidetään. Olisi iso kehittämisen paikka. Minä vanhempana en voinut tietää päiväkodin sääntöjä, sillä hoitajatkaan eivät vaivautuneet itseään minulle esittelemään. Minun olisi vain pitänyt ehtiä aamuisin tuomaan lapsi päiväkotiin lähes tunti ennen töihin menoani.

Kun vaihdoin päiväkotia, jostain kumman syystä myös yhteishenki tuntui erilaiselta. Päiväkoti oli pienempi, hoitajat sympaattisia. Heistä näki, kuinka he nauttivat työstään ja KOSKAAN mulle ei tullut sitä samaa oloa, kuinka kurkkua kuristi lähteä töihin.

En ole katunut sitä, että vein lapseni hoitoon, sillä hänestä on kasvanut älykäs, toiset huomioon ottava, sosiaalisesti taitava, itsevarma, taiteellinen, sanavalmis, elämässään toivottavasti hyvin pärjäävä nuori tyttö.

Ennakkoluuloilla minua kohtaan hoitaja sai aikaan pelkästään itkua, huonon äitiyden kokemuksen, epävarmuuden, ahdistuksen, mutta voin sanoa, että kaikesta huolimatta olen lapselleni maailman paras äiti. Ikinä en antanut kotitöiden suuremmin vaivata, vaan nautin, rakastin ja olin lapseni kanssa töiden jälkeen koko sen ajan, kun se minulle oli mahdollsta. Syytän suurelta osin itseäni siitä, kuinka iloinen ja positiivinen lapsestani on tullut, kun äiti jaksaa leikkiä ja kuunnella ja pitää sylissä. Tämä myös siksi, että huono omatunto ajaa olemaan hyvä äiti.

Mua alko itkettään ja kuristaan kurkusta... mä en vaan voi käsittää, että miksi tollaset ihmiset edes hakeutuu hoitamaan lapsia. Toiseksi, jos ne kerran pitää sua niin huonona äitinä, niin eikö niiden olisi pitänyt ottaa lapsesi erityisen hyvin huomioon?
En siis sano, että mielestäni olisit huono äiti, vaan ihmettelen hoitajien asennetta, että jättävät noin pienen tyttösen huomiotta.
Oma lapseni oli vähän yli vuoden jättäessäni hänet hoitoon ja sielä hän oli kaikkien hoitajien lellikki ja keskipiste, pienin kun oli.

 

Turhaa valitusta on se mitä saa kun vanhempien toimesta lapsen systeemit eivät toimi. Minkäs me sille voimme että jos ei tuoda riittävästi vaatteita, se lapsi palelee ja kastuu sateella kun ei huolehdita sopivasta vaatetuksesta. Me emme voi muuttua vaatteiksi. Onneksi suuri osa vanhemmista on järkeviä ja ok tyyppejä. Sekaan aina mahtuu niitä muitakin.

 

Kyllä.

Ja moni valittaa, jopa raivoaa siitä, että päiväkodissa on hävinnyt taas vaatteita, vaikka ne vaatteet on todistetusti olleet kadoksissa siellä kotona. Niillä "kadonneilla" vaatteilla kun tullaan hoitoon jonkin ajan päästä. Eikä minkäänlaista pahoittelua kuulu raivoajien suusta.

Raivostunutta käytöstä olen nähnyt sen takia, että jokin itseasiassa tarpeeton vaatekappale on jäänyt pukematta. Lapsi on monta kertaa sen itse piilottanut, että on nopeampaa pukea.

Raivostumista olen nähnyt myös silloin kun vanhemmat kuvittelevat että pk:ssa kymmenen minuuttia liian pitkään nukkunut lapsi valvoo illalla.

Kimppuuni on lähes hyökätty, kun vanhempi luuli että toinen lapsi on rikkonut yhden hänen lapselleen kuuluvan esineen. Lapsi oli valehdellut, mutta kun eihän kenenkään lapsi valehtele. Myös toisenlaisista asioista lapsi on valehdellut kotona, ja päiväkotiin ollaan tultu suvun voimin räyhäämään.

En ole ollut kovin monta vuotta alalla, mutta olen nyt saanut tarpeekseni. Älköön vanhemmat ihmetelkö, miksi päiväkoteihin ei löydy työntekijöitä.

Lapseni aloitti vuoden alussa päiväkodissa, ja olen ihmetellyt joidenkin hoitajien erittäin varautunutta käytöstä. Sanotaan vain ihan välttämätön, sekin vasta kun kysytään, eikä juuri oteta katsekontaktia. Ensin ajattelin että onpa töykeä, mutta sittemmin olen ajatellut että ehkäpä nämä hoitajat ovat saaneet niin paljon kuvailemaasi kuraa niskaan vanhemmilta, että uusiin vanhempiin suhtaudutaan varauksella. Kevään mittaan nimittäin jännitteet katosivat ja hoitaja-vanhempi kanssakäyminen parani huomattavasti.

Meitä on katsottu välillä ihmeissään kun olemme kysyneen mm. mikä on hoitajien/pk:n rutiinien puolesta paras aika tuoda lapsi aamulla (miehen työn puolesta lapsi voi olla kotona klo 10 asti). Kerran lapsen kuomat (ne mustat joita on melkein joka toisella) vaihtuivat perjantaina niin käppäili viikonlopun numeroa pienemmissä "laina"kengissä, mutta ei mulla tullut mieleenkään ripittää asiasta hoitajia (joiden "vika" vaihtuminen oli koska olivat laittaneet kengät vääriin lokeroihin).

Mutta löytyyhän noita valittajia ja valituksen kohteita kaikista ammateista, lastenhoidossa on vain se ikävä puoli että se viaton lapsi usein saa osansa vanhemman ja hoitajan välisistä jännitteistä.

 

Lapseni aloitti vuoden alussa päiväkodissa, ja olen ihmetellyt joidenkin hoitajien erittäin varautunutta käytöstä. Sanotaan vain ihan välttämätön, sekin vasta kun kysytään, eikä juuri oteta katsekontaktia. Ensin ajattelin että onpa töykeä, mutta sittemmin olen ajatellut että ehkäpä nämä hoitajat ovat saaneet niin paljon kuvailemaasi kuraa niskaan vanhemmilta, että uusiin vanhempiin suhtaudutaan varauksella. Kevään mittaan nimittäin jännitteet katosivat ja hoitaja-vanhempi kanssakäyminen parani huomattavasti.

Meitä on katsottu välillä ihmeissään kun olemme kysyneen mm. mikä on hoitajien/pk:n rutiinien puolesta paras aika tuoda lapsi aamulla (miehen työn puolesta lapsi voi olla kotona klo 10 asti). Kerran lapsen kuomat (ne mustat joita on melkein joka toisella) vaihtuivat perjantaina niin käppäili viikonlopun numeroa pienemmissä "laina"kengissä, mutta ei mulla tullut mieleenkään ripittää asiasta hoitajia (joiden "vika" vaihtuminen oli koska olivat laittaneet kengät vääriin lokeroihin).

Mutta löytyyhän noita valittajia ja valituksen kohteita kaikista ammateista, lastenhoidossa on vain se ikävä puoli että se viaton lapsi usein saa osansa vanhemman ja hoitajan välisistä jännitteistä.

Omasta puolestani voin sanoa, että pystyn unohtamaan aika hyvin ryöpytykset jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Eli en anna kurjimpienkaan tapahtumien vaikuttaa yhdenkään vanhemman kanssa käydyissä kohtaamisissa. En edes rähjääjien kanssa kommunikoidessa. Tietenkään lapsiin epäoikeudenmukaisuudet eivät heijastu. Vain sopivassa tilanteessa puran inhottavan oloni sopivan ihmisen kanssa ja siinä ei sanoja säästy. Sen jälkeen pystyy aikansa jatkamaan, mutta koska enää ei ole pakko olla alalla, lopetan.

Joskus mietityttää, eikö seonnut vanhempi yhtään mieti, mitä hänen räyhäämisensä aiheuttaa lapsensa hoitajiin? Mitään hyötyä räyhäämisestä ei ole, koska sellaisen perusteella asiat eivät etene oikeaan suuntaan.

 

Kuulostat ensimmäisen lapseni hoitajalta. Sain esikoisen 5 vuotta sitten, ja vieläkin kylmää tämän tasoiset päiväkodin hoitajat.

Rakastan lastani yli kaiken. Kaikkien vanhempien elämäntilanne ei salli sitä, että saa olla kotona hoitamassa vauvaansa. Esimmerkkinä kuitenkin se, kuinka Suomessa on hyvin vielä asiat. Irlannissa äitiysloma kestää 3 kk ja vauva viedään päiväkotiin, koska äiti joutuu mennä takaisin töihin. Espanjassa päiväkodissa olivat 3 kk ikäiset vauvat yli 10 h päivässä.

Jouduin viedä vauvani hoitoon juuri sinunlaisellesi hoitajalle, siitä syystä, että uusi perheemme joutui välittömään taloudelliseen ahdinkoon, josta emme olisi selvinneet ilman työpaikkaani. Yllättävä ja välitön taloudellinen ahdinko tarkoittaa sitä, että vaikka äiti haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lastaan, on pakko mennä töihin. Ja päiväkotipaikan sain kahdessa viikossa vasta 10-kuiselle lapselleni.

Tunsin, kuinka olin inhottu vanhempi. Lapseni on aina saanut kotona valtavan määrän rakkautta ja huolenpitoa. Mutta olin aina se paska äiti, josta nämä pihalla seisovat hoitajat puhuivat. Lapseni makasi loskakelissä syvässä vesilammikossa häntä hakiessani, vesi meni sisälle kaula-aukosta, mutta hoitajilla oli keskenään paljon asiaa ja hups kun vahinkoja sattuu. Lapseni oli myös jumissa pöydän ja tuolin välissä ulkona, hoitajilla oli kiire jutella keskenään, eikä lastani löydetty heti. En tiedä, oliko mahdollisesti ollut tässä asennossa kauankin.

Lapseni jätettiin ilman tuomaani villa-aluspukua yli 15 asteen pakkasessa. Useista pyynnöistä huolimatta hänelle ei koskaan puettu tarpeeksi vaatetta siihen nähden, että kyseessä oli vauva. Hän oli aina viluinen ja ajattelivat, että pelkkä toppapuku riittää sisävaatteiden lisäksi pulkassa istumiseen ja kököttämiseen pihalla. Mielestäni vauva ei vielä hikoile liikkuessaan, mutta pyynnöistäni ei välitetty.

Minun olisi pitänyt palaveerata aamulla lapseeni liittyvistä asioista, mies haki lapsen töiden jälkeen, mutta koskaan isälle ei kerrottu mitään. Nyt ymmärrän, että siksi, koska olin heidän mielestään huono vanhempi. Hoitajat vaihtuivat, eikä tieto kulkenut isälle asti. Aamuisin hoitajilla oli niin kiire, että eivät ehtineet jutella kanssani, sillä toin lapsen valmiiksi puettuna väärään aikaan päiväkotiin. Lapseni olisi pitänyt tuoda puoli tuntia aikaisemmin, riisua, ja pukea sitten uudestaan. Jotta he ehtisivät vaihtaa pari sanaa kanssani.

Pahinta oli, kun jouduin jättää lapseni muiden vauvojen kanssa nurkkaan istumaan. Kukaan ei vaivautunut ottamaan lastani syliin, vaan pukivat muita lapsia ulos. Toin siis lapsen taas väärään aikaan päiväkotiin. Ymmärrän kiireen, mutta seuraava kommentti jäi minulle ikuisiksi ajoiksi surettamaan: "Laita se sinne nurkkaan vaan, se on tyytynyt kohtaloonsa". Tämän jälkeen soitin johtajalle, sillä en voinut ymmärtää tämän työntekijän asennetta, joka kohdalleni osui.

Olen esikoisen äitinä ollut ihmeissäni siitä, kuinka vähän päiväkodissa ehditään lasten vanhemmille välittää tietoa lapsista tällaisena aikana, jona informaatioyhteiskuntaa pidetään. Olisi iso kehittämisen paikka. Minä vanhempana en voinut tietää päiväkodin sääntöjä, sillä hoitajatkaan eivät vaivautuneet itseään minulle esittelemään. Minun olisi vain pitänyt ehtiä aamuisin tuomaan lapsi päiväkotiin lähes tunti ennen töihin menoani.

Kun vaihdoin päiväkotia, jostain kumman syystä myös yhteishenki tuntui erilaiselta. Päiväkoti oli pienempi, hoitajat sympaattisia. Heistä näki, kuinka he nauttivat työstään ja KOSKAAN mulle ei tullut sitä samaa oloa, kuinka kurkkua kuristi lähteä töihin.

En ole katunut sitä, että vein lapseni hoitoon, sillä hänestä on kasvanut älykäs, toiset huomioon ottava, sosiaalisesti taitava, itsevarma, taiteellinen, sanavalmis, elämässään toivottavasti hyvin pärjäävä nuori tyttö.

Ennakkoluuloilla minua kohtaan hoitaja sai aikaan pelkästään itkua, huonon äitiyden kokemuksen, epävarmuuden, ahdistuksen, mutta voin sanoa, että kaikesta huolimatta olen lapselleni maailman paras äiti. Ikinä en antanut kotitöiden suuremmin vaivata, vaan nautin, rakastin ja olin lapseni kanssa töiden jälkeen koko sen ajan, kun se minulle oli mahdollsta. Syytän suurelta osin itseäni siitä, kuinka iloinen ja positiivinen lapsestani on tullut, kun äiti jaksaa leikkiä ja kuunnella ja pitää sylissä. Tämä myös siksi, että huono omatunto ajaa olemaan hyvä äiti.

Perheenne saama kohtelu on aivan käsittämättömän kauheaa. Olen niin sinisilmäinen, että uskon teidän kohdanneen harvinaisen huonon hoitopaikan ja erityisen huonon hoitajan.

Meidän perheen kokemukset ovat aivan päinvastaisia; nytkin nuorimman syksyllä aloittavan lapsen tulevat hoitajat ovat tehneet selväksi kuinka heidän tärkein tehtävä on pitää hyvää huolta meidän pienimmästä ja saada meidä vanhemmat siitä vakuuttumaan, jotta voimme luottavaisin mielin olla jättää lapsen hoitoon.

Molemmissa lasteni päiväkodissa on ollut tämä sama mentaliteetti hoitajilla ja välittäminen on välittynyt sekä lapselle, että vanhemmalla. Vastavuoroisesti me vanhemmat olemme yrittäneet hoitaa lapsen asiat mahdollisimman hyvin, jotta päivät hoidossa sujuvat. Ihmisiä kun olemme, niin joskus on joku vaate jäänyt nimikoimatta tai joskus on päiväkodissa jokin vaate vaihtunut. Niistä on selvitty ilman että kenenkään on tarvinnut mieltään pahoittaa

 

Kyllähän sitä aina joskus tulee valitustakin, mutta onneksi aika harvoin.

Viimeksi on sanottu siitä, kun lapsi oli maistanut pk:n pihalla ruohoa. Sama äiti sanoi talvella lapsen lumensyömisestä. Ei siellä pk:n isolla pihalla nyt kerta kaikkiaan vaan voi vahtia mitä jokainen lapsi laittaa suuhunsa eikä lumen tai ruohon syöminen nyt mitenkään kamalaa ole.

Kevätjuhlassa muutama ryhmän nuorimmista lapsista kiukuttelu ja kenkutteli ja vanhemmat ajattelivat, että sinne vaan, ei kuulu meidän hommiin komentaa ja suostutella oma lapsi esiintymään. Lisäksi meidän ryhmästä oli yksi hoitaja lomalla ja opiskelija hoiti juhlan musiikkipuolen ja toinen hoitaja ei saanut lapsiin päiväkodissakaan mitään komentoa, joten saati sitten juhlatilanteessa koulun juhlasalissa. No onneksi kaikki saatiin lopulta lavalle ja esiintymään.