Itse olen ajatellut asian niin, että siinä vaiheessa kun työ päiväkodissa ei tunnu mieluisalta, niin vaihdan jonnekin muualle. Sen verran haastavaa ja ajoittain raskastakin ko. työ on, etten oikein ymmärrä miksi sitä pitäisi tehdä hampaat irvessä (lähihoitajille ja lastentarhanopettajille löytyy kyllä muitakin töitä). En mä kehtais viettää päiviäni elämääni tylsistyneenä ja lapsille kiukutellen.
Ja kyllä, itse nautin työstä lasten parissa. Vaikka olisi väsynyt ja päivä ei muutenkaan menisi putkeen, on pienen ihmisen halaus tai työkaverin huumori vaan niin kullanarvoista, että kyllä sitä sitä vaan seuraavanakin päivänä töihin menee.

Erityisen palkitsevaa on olla useampi vuosi samojen lasten kanssa ja nähdä heidän kehityksensä, tulla tutuiksi vanhempien kanssa ja oikeasti kokea olevansa olennainen ja tärkeä osa lasten elämää.
Palkka ei tokikaan ole parhain, mutta kyllä sillä ihan toimeen tulee kuitenkin.

Nykyään lastentarhanopettaja (ja myös lastenhoitaja) pääsee tekemään todella monelaista työtehtävää, on ihan itsestä kiinni miten työhönsä asennoituu ja miten kohtaa uudet haasteet. Enkä nyt sano, etteikö joskus ketuttaisi ihan huolella, mutta missäpäs työssä ei joskus ottaisi pannuun..