Hoikkuus ja raha eivät tuoneetkaan onnea

[Ennen oli kivempaa]

Kirjoitan tämän, jotta voin purkaa tuntojani edes jollekin ja samalla lohdutukseksi heille, jotka ovat nyt sitä, mitä minä olin ennen.

Olin ennen lihava, eikä rahaakaan ollut liikaa, vaikka lasteni isä töissä kävikin (itse ensin opiskelin ja sitten olin lasten kanssa kotona). Elämä oli ihan mukavaa, joskin välillä tylsää pitkän suhteen aikana.

Aloitin laihduttamisen siinä uskossa, että voisin olla onnellisempi elämässä tai ainakin tyytyväisempi itseeni hoikkana. Hoikentuminen tuntuikin kyllä mukavalta, mutta taisi samalla huumata jollain tavalla, sillä minusta alkoi tulla pinnallinen ja aloin nauttia miesten katseista. Enhän ollut paljoa sellaista huomiota osakseni vuosiin lihavana saanut.

Erottiin sitten miehen kanssa. Kohta tutustuin nykyiseen mieheeni ja pääsin hyväpalkkaiseen työhön.

Olen nyt vajaat 40 kiloa kevyempi kuin pahimmillani olin ja tulot ovat noin viisinkertaiset kolmen vuoden takaiseen nähden.

MUTTA. Missä se onni on? Kauniit vaatteet suhteellisen kauniissa kropassa ja tili, jolla on entiseen nähden pieni omaisuus rahaa, eivät tehneetkään onnelliseksi. Parisuhde voi välillä hienosti ja välillä huonosti kiireestä johtuen. Ennen ei ollut näin kiirekään...

Olisiko kenelläkään minulle mitään sanottavaa? Ottaisin mielelläni mielipiteitä vastaan ja vastaan, mikäli kysyttävää ilmenee.

 

["..."]

Etsi yhja onnea niistä pienistä jutuista, älä rahasta ja tavarasta.

 

[chef]

Mä en laihtumisen myötä (yli 20 kg) alkanut vilkuilemaan vieraisiin pöytiin, vaikka toki sainkin huomiota osakseni enemmän kuin ennen. Pinnallinen olen ollut ihan aina, mutta ehkä se nyt tuli enempi esiin. Mutten näe sitä negatiivisena asiana niin pitkään, kun se ei mene liiallisuuksiin.

Mäkin huomasin, että eivät ne menetetyt kilot onnea tuo. En siis misään nimessä ole onneton, mutta en ole kyllä onnellisempikaan, vaikka olenkin nyt hoikempi. Toki vaatteita sovittaessa hermo ei mene siihen, kun MIKÄÄN ei istu, mutta se onkin se ainoa plussa. Mutta koska mitään negatiivistakaan ei ole tullut, niin tämä on ihan hyvä juttu

 

["vieras"]

Ehkä ne ei olleetkaan laihuus ja raha minkä vuoksi olit onneton, vaan jotkin muut asiat.. Jotka vaativat korjausta edelleen. Tai muutosta omaan aseenteeseen.
Itse olin myös ennen ylipainoinen, paino pyöri mielessä päivittäin ja kaikissa tilanteissa. Mietin elämääni laihana ja olin varma, että laihana olisin onnellisempi. 35 kilon pudotuksen jälkeen olen onnellisempi, koska ahdistus lihavuudesta katosi. Olin siis onneton painoni takia, ehkä olen pinnallinen, mutta so what. Nyt on kaikki paremmin.

 

[astrolabe]

Keskustelin mieheni kanssa eilen saunassa aiheista mitä onni on ja kenellä on siihen oikeus. Kaipa elämä on löytöretki onneen. Ajatusleikkinä: jos huomenna heräisit köyhänä ja obeesina, olisitko tätä päivää onnellisempi?

 

[Lilii lisänimetön]

Tuskin se hoikkuus kuitenkaan onnetonta oloa aiheuttaa tai toisaalta tuskin ylipaino tuottaisi ap:lle nyt onnellisuutta. Kyse lienee ihan muista asioista.

Ja ei hoikkuus tai raha tuo onnea tietenkään (otsikkoon viitaten), melko naiivia, jos sitä kautta on lähtenyt onnellisuutta hakemaan.

 

[Alkuperäinen ihmettelijä]

Keskustelin mieheni kanssa eilen saunassa aiheista mitä onni on ja kenellä on siihen oikeus. Kaipa elämä on löytöretki onneen. Ajatusleikkinä: jos huomenna heräisit köyhänä ja obeesina, olisitko tätä päivää onnellisempi?

En olisi, mikäli kaikki elämässäni olisi muutoin niin kuin ne nyt ovat.

Mutta minulla olisi varmaankin vielä ystäviä olemassa. Ystävät ovat menneet menestyksen myötä. Myös oma pinnallisuuteni on varmaankin ärsyttänyt ja osaltaan vaikuttanut ystävien katoamiseen.

Olisiko minulla toisenlainen mies, jos olisin sellainen kuin ennen? Olisko minulla kiireisen liikemiehen sijaan vähemmän kiireellinen perhekeskeinen mies?

Kysymyksesi herätti paljon kysymyksiä, mutta sellaisenaan köyhyys ja lihavuus eivät minulle onnea toisi.

 

[Alkuperäinen ihmettelijä]

Nostetaanpa.

 

["Maria"]

Tuon nyt olen aina tiennyt. Onni lähtee siitä, että elää sydämellään.

 

[Pikkurouva74]

Onni lähtee siitä, että tekee asioita, jotka itse kokee tärkeiksi eikä elä sen mukaan, mitä kuvittelee muiden odottavan. Onnen löytää myös kiireen ja vaurauden keskeltä.

 

[kahvikirahvi]

Mä pidin itseäni ennen raskautta lihavana ja kärsin huonosta itsetunnosta. Ajattelin aina että jos laihtuisin, niin olisin onnellisempi ja olisi parempi olo. Mutta kymmenen kiloa laihempana, alipainon rajamailla ei se onnellisuus tullutkaan laihuudesta, eikä itsetunto noussut yhtään.
Enemmän on vaan alkanut ärsyttää kun vaatteet ei pysy päällä, uusia tarpeeksi pieniä ja istuvia ei meinaa löytyä mistään ja tissitkin kutistui B:stä A:han.

Mutta onneks oon löytänyt onnen eri tavoin, ollaan miehen kanssa saatu kaikki vanhat riidat sovittua ja unohdettua, osaan olla onnellisempi lapsestani, sain osa-aikatyötä, ja päätettiin alkaa yrittämään toista lasta Onnellisempi voisin olla vaan sitten kun tulevaisuudessa testiin tulee plussa.

 

[Lispetti]

Hoikkuus ja raha eivät tuoneetkaan onnea - ei todellakaan ylitä mitään uutiskynnystä!


Ihan sama onko ihminen lihava, köyhä, rikas tai rakas niin mikään ei riitä, jollei löydä balanssia elämässään.

Itsellä muutos ei ollut laihtuminen mutta pystyn hyvin samaistua.

Omien arvojen selvittely, rehellisyys ja armollisuus itseä kohtaan ovat tuoneet mulle rauhan ja onnen elämään.

 

[Vaimo-Rakas]

Mä olen hoikistunut rajusti aiemmista vuosista. Mulle hoikistuminen on tuonut pelkästään lisää onnea. Tosin olin onnellinen ennen laihdutustakin. Mut ei mulle ole tullut mitään muuta kuin hyvä mieli saamastani huomiosta miehiltä. Ei mulle ole tullut mieleenkään että alkaisin katsella sillä silmällä muita. Mutta toki olen aina saanut huomiota kiloistani huolimatta myös aiemmin.
Minusta hoikkudesta on ollut paljon iloa; terveys, jaksaminen, hyvin istuvat vaatteet, itsetunnon kohoaminen, itsevarmuus, urheilun tuoma ilo. Lista on loputon. Toivottavasti kirjoituksesi takia kukaan ei ainakaan jätä laihduttamatta ylipainoaan. Kyllä elämä paranee laihduttamalla ylipainon pois, se on sitten eri asia jos sössii axsiat muutoin tai elämä on muuten huonolla tolalla.

 

[Ken guru]

Kannattaa elää omien elämänarvojensa mukaan, ei sen mukaan mikä on jollekin toiselle tärkeää (esim. ulkonäkö ja raha). Vai siis olemalla rehellinen ja tosi omille arvoilleen ja itselleen voi olla onnellinen. Väitän.

Liian monet tavoittelevat muiden haaveita. Myös ihmisen alkuperäiset lähtökohdat ovat usein ne joissa parhaiten viihtyykin. Minua ei ainakaan tehnyt onnelliseksi VPI tiloissa korkokengät jalassa ja skumppalasi kädessä vaihdetut pinnalliset poskisuudelmat....Ennemmin istun tämän ihanan mieheni kanssa viihtyisässä kodikkaassa kodissa takkatulen ääressä...tms. Aidosti ilman teeskentelyjä.

 

["tiskirätti"]

Mitä jos ei tiedä mikä tekis onnelliseksi? Miten onnen löytää?

 

["Kaisa"]

Itselleni kävi niin ettei raha tehnyt onnelliseksi. Olin lapsesta asti ollut köyhä ja tottunut niukkoihin varoihin. Opiskelujen ja työllistymisen myötä sitä rahaa alkoi tulemaan enemmän kuin olin tottunut ja olo tuntui tyhjältä... Olin tottunut selviytymistaisteluun mutta en siihen että saan kaiken ihan normaalisti ilman taisteluja.
Todella pitkään kesti se vaihe ennen kuin ymmärsin että olen ANSAINNUT ne rahat! Voin saada nyt enemmän koska omalla osaamisellani saan rahaa. Siksi koska OSAAN ja TEEN!

 

["xxx"]

AINOASTAAN Porvoossa nuo palkat nousevat ihan yhtäkkiä viisinkertaiseksi, kun vain laihuttaa parikymmentä kiloa.

 

[matikkaa]

[QUOTE="xxx";27272324]AINOASTAAN Porvoossa nuo palkat nousevat ihan yhtäkkiä viisinkertaiseksi, kun vain laihuttaa parikymmentä kiloa.[/QUOTE]

No jos on ollut kotihoidontuella, joka on muutaman satasen, niin kyllähän sitä helposti viisinkertaisesti sen tienaa, jos on hyväpalkkainen homma.

 

["AMA"]

Ei se laihtuminen kenenkään ongelmia hävitä tai korjaa elämässä juuri muuta kuin terveyttä.

Itse olen silti hoikempana onnellisempi, mutta olin tosin onnellinen jo tätä ennenkin On vaan kiva katsoa peiliin ja todeta, että minähän olen helvetin hyvännäköinen. Ja en pistä miesten huomiota pahakseni (ja se miesten huomio ei johdu muutaman kilon painon pudotuksesta, vaan nyt tunnen oloni taas kotoisaksi vähän näyttävämmissä vaatteissa jne.)

Eli pienestä hoikistumisesta ei voi olla mitään muuta kuin hyötyä Mutta ei se tietenkään kenenkään ongelmia ratkaise.