poika 1v on alkanut yhtäkkiä käyttäytymään todella omituisesti.
taistelu alkaa heti aamusta,kun yritän vaihtaa vaippaa ja pukea päivävaatteita päälle,niin poika vetää hirveät raivarit ilman mitään syytä ja huutaa kurkku suorana ja kiemurtelee. ei suostu syömään,ei juomaan,alkaa jo ruuan nähdessään rääkyä ja huitoo pois lusikkaa,kun yritän syöttää. tänään suostui syömään YHDEN BANAANIN eikä mitään muuta.
ulos lähtö on kaaosta,valehtelematta menee se vajaa puoli tuntia ennen kuin olen saanut pojan puettua,samoin myös ulkovaatteiden riisumisen kanssa. yhtään ei viihdy yksikseen ja sitten jos yritän laittaa vaikka pyykit kuivumaan,niin raivostuu kun en ota heti syliin. hakkaa,puree,potkii ja repii hiuksista vaikka nätisti yritän kieltää,mutta ei usko. sama juttu kaikkien "kiellettyjen" tavaroiden kanssa esim. kun kiellän menemästä näpelöimään stereoita ym.vastaavaa,niin saa kunnon raivokohtauksen. nukkumaan meno on samanlaista,poika rimpuilee iltapesulla ja yöpaitaa puettaessa,rääkyy koko ajan kun laulan unilaulua ja kapinoi nukkumista vastaan siihen asti kunnes käytännössä katsoen sammuu.
mä oon ihan toivoton nyt,alkaa ahdistaa kun en oo pitkään aikaan tuntenut onnistumisen iloa äitiydessä,tuntuu että kaikki mitä yritän tehdä lapsen hyväksi on väärin,enkä vaan osaa. voiko uhmaikä alkaa näin aikaisin? sama juttu miehen kanssa,poika ei siis "suosi" kumpaakaan vanhempaa. tuntuu etten tunne omaa lastani! auttakaa.. :'(
taistelu alkaa heti aamusta,kun yritän vaihtaa vaippaa ja pukea päivävaatteita päälle,niin poika vetää hirveät raivarit ilman mitään syytä ja huutaa kurkku suorana ja kiemurtelee. ei suostu syömään,ei juomaan,alkaa jo ruuan nähdessään rääkyä ja huitoo pois lusikkaa,kun yritän syöttää. tänään suostui syömään YHDEN BANAANIN eikä mitään muuta.
ulos lähtö on kaaosta,valehtelematta menee se vajaa puoli tuntia ennen kuin olen saanut pojan puettua,samoin myös ulkovaatteiden riisumisen kanssa. yhtään ei viihdy yksikseen ja sitten jos yritän laittaa vaikka pyykit kuivumaan,niin raivostuu kun en ota heti syliin. hakkaa,puree,potkii ja repii hiuksista vaikka nätisti yritän kieltää,mutta ei usko. sama juttu kaikkien "kiellettyjen" tavaroiden kanssa esim. kun kiellän menemästä näpelöimään stereoita ym.vastaavaa,niin saa kunnon raivokohtauksen. nukkumaan meno on samanlaista,poika rimpuilee iltapesulla ja yöpaitaa puettaessa,rääkyy koko ajan kun laulan unilaulua ja kapinoi nukkumista vastaan siihen asti kunnes käytännössä katsoen sammuu.
mä oon ihan toivoton nyt,alkaa ahdistaa kun en oo pitkään aikaan tuntenut onnistumisen iloa äitiydessä,tuntuu että kaikki mitä yritän tehdä lapsen hyväksi on väärin,enkä vaan osaa. voiko uhmaikä alkaa näin aikaisin? sama juttu miehen kanssa,poika ei siis "suosi" kumpaakaan vanhempaa. tuntuu etten tunne omaa lastani! auttakaa.. :'(