Hiljainen hetki hautausmaalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Grace1982
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Grace1982

Vieras
Kävin tänään poikani kanssa hänen isänsä eli minun mieheni haudalla. Tänään tulee kuluneeksi päivälleen tasan kaksi vuotta hänen itsemurhastaan. Tunteet olivat ristiriitaiset, oli todella raskas olo, mutta samalla hyvin helpottunut kun tiesi että hän pääsi parempaan paikkaan.

Vietettiin hiljainen hetki haudalla, ja sitten poitsu sanoi: ''Äiti, älä sure. Isä on aina siellä missä mekin olemme.''
Se lämmitti todella paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heikki :
Mä en kyllä ymmärrä, että miksi pitää surra itsemurhan tehneitä ihmisiä.^^ Sori, tämä varmasti loukkaa nyt jotakin.

Juu, ja sehän ei ollut sun tarkoitus ollenkaan, idiootti. :headwall: :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heikki :
Mä en kyllä ymmärrä, että miksi pitää surra itsemurhan tehneitä ihmisiä.^^ Sori, tämä varmasti loukkaa nyt jotakin.

Eikö niitä muka voi olla samalla tavalla ja ehkä enemmänkin ikävä kuin "luonnollisesti" kuollutta läheistä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heikki :
Mä en kyllä ymmärrä, että miksi pitää surra itsemurhan tehneitä ihmisiä.^^ Sori, tämä varmasti loukkaa nyt jotakin.

Ei ole tainnut kukaan lähipiiristä taikka tuttavista kuolla oman käden kautta. Ei se suru katso tapaa jolla on täältä lähdetty, suru on voimakas aina kun rakas ihminen poistuu muille maille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heikki :
Mä en kyllä ymmärrä, että miksi pitää surra itsemurhan tehneitä ihmisiä.^^ Sori, tämä varmasti loukkaa nyt jotakin.

"Toivottavasti"joku sinulle hyvin läheinen ihminen päätyy tällaiseen ratkaisuun, muista ettet sitten sure häntä pätkääkään:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja sunflower20:
Alkuperäinen kirjoittaja Heikki :
Mä en kyllä ymmärrä, että miksi pitää surra itsemurhan tehneitä ihmisiä.^^ Sori, tämä varmasti loukkaa nyt jotakin.

Ei ole tainnut kukaan lähipiiristä taikka tuttavista kuolla oman käden kautta. Ei se suru katso tapaa jolla on täältä lähdetty, suru on voimakas aina kun rakas ihminen poistuu muille maille.

juuri näin!ja sulle vielä Heikki:älä tuu tänne noita ääliölausahduksias päästelemään kun et ilmeisesti mistään mitään tajua!
 
Jaksamista sinulle ap ja sinun lapsellesi myös. Lapsesi on oikeassa: miehesi on aina siellä missä sinäkin. Joskus suru taittuu hieman, vaikka ei koskaan jääkään kokonaan pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heikki :
Mä en kyllä ymmärrä, että miksi pitää surra itsemurhan tehneitä ihmisiä.^^ Sori, tämä varmasti loukkaa nyt jotakin.

Kyllä varmasti loukkaa ja monia!
Mitäs sitten jos kuvitellaan semmonen tilanne sun eteen että äitis tai isäs jotka on sulle rakkaimpia niin ois tenhyt itsemurhan? Surisitko ollenkaan??
 
Paljon voimia sinulle ja pojallesi Grace! Saanen olla hieman epäkohtelias ja udella, että mikä sai miehesi ajautumaan itsemurhaan? Anteeksi vielä etukäteen, että utelen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Grace1982:
Kävin tänään poikani kanssa hänen isänsä eli minun mieheni haudalla. Tänään tulee kuluneeksi päivälleen tasan kaksi vuotta hänen itsemurhastaan. Tunteet olivat ristiriitaiset, oli todella raskas olo, mutta samalla hyvin helpottunut kun tiesi että hän pääsi parempaan paikkaan.

Vietettiin hiljainen hetki haudalla, ja sitten poitsu sanoi: ''Äiti, älä sure. Isä on aina siellä missä mekin olemme.''
Se lämmitti todella paljon.

:hug:

Poikasi sanoi kauniisti. Toivottavasti hän on saanut olla lapsi surussaan (mikäli lapsi vielä on), sillä usein lapset alkavat kantamaan liikaa huolta vanhemmistaan surun keskellä ja ottavat siten liian suuren vastuun kannettavakseen. Itselläni on tästä ikävä kyllä omakohtaista kokemusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna-Maria:
Paljon voimia sinulle ja pojallesi Grace! Saanen olla hieman epäkohtelias ja udella, että mikä sai miehesi ajautumaan itsemurhaan? Anteeksi vielä etukäteen, että utelen.

Ei se mitään, tiesin jo etukäteen että joku varmasti kysyy asiasta. Hänellä oli hyvin vaikea mielialahäiriö, lääketieteellinen termi oli bipolaarinen mielialahäiriö. Hän lähti metsästämään, ja otti mukaansa koirat. Koirat tulivat takaisin ja sitten häntä alettiin etsiä. Hän löytyi metsän siimeksestä haulikon vierestä. Se oli elämäni kauhein hetki. Ja sen teki vielä kauheammaksi se, että hän ei ollut tiennyt että mitä teki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heikki :
Mä en kyllä ymmärrä, että miksi pitää surra itsemurhan tehneitä ihmisiä.^^ Sori, tämä varmasti loukkaa nyt jotakin.

suru on varmaan vieläkin raskaampi kun on vielä syyllisyys ja jossittelu. olisit tehny oman aloituksen asiasta. ajattele vähän ap:ta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Grace1982:
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna-Maria:
Paljon voimia sinulle ja pojallesi Grace! Saanen olla hieman epäkohtelias ja udella, että mikä sai miehesi ajautumaan itsemurhaan? Anteeksi vielä etukäteen, että utelen.

Ei se mitään, tiesin jo etukäteen että joku varmasti kysyy asiasta. Hänellä oli hyvin vaikea mielialahäiriö, lääketieteellinen termi oli bipolaarinen mielialahäiriö. Hän lähti metsästämään, ja otti mukaansa koirat. Koirat tulivat takaisin ja sitten häntä alettiin etsiä. Hän löytyi metsän siimeksestä haulikon vierestä. Se oli elämäni kauhein hetki. Ja sen teki vielä kauheammaksi se, että hän ei ollut tiennyt että mitä teki.

otan osaa. :hug: ei löydy sanoja.. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Grace1982:
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna-Maria:
Paljon voimia sinulle ja pojallesi Grace! Saanen olla hieman epäkohtelias ja udella, että mikä sai miehesi ajautumaan itsemurhaan? Anteeksi vielä etukäteen, että utelen.

Ei se mitään, tiesin jo etukäteen että joku varmasti kysyy asiasta. Hänellä oli hyvin vaikea mielialahäiriö, lääketieteellinen termi oli bipolaarinen mielialahäiriö. Hän lähti metsästämään, ja otti mukaansa koirat. Koirat tulivat takaisin ja sitten häntä alettiin etsiä. Hän löytyi metsän siimeksestä haulikon vierestä. Se oli elämäni kauhein hetki. Ja sen teki vielä kauheammaksi se, että hän ei ollut tiennyt että mitä teki.

Eli tosiasiassa kyse ei ollut "itsemurhasta" vaan kuolemaan johtaneesta sairaudesta. :(
 

Yhteistyössä