Lapset osaa joskus sanoa ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat
Kuten esikoiseni joskus vuonna papu ruotsinlaivalla. Olikohan ikää 2,5 v tms. Anita Hirvonen esiintyi, ja tyttö hetken asiaa pohdittuaan totesi että "Anita-tädillä ei oo harjaa eikä kampaa" :xmas:. Ja kun huomasi kanssaihmisten reagoivan nauraen, niin lisäsi vielä että "tukkasotka lapasotka, semmonen kun mää oon kun mää herään aamulla".
Tai poikani 4-5 v iässä bussissa. Edessämme istui Helvetin enkelin tyylinen mies, jolla oli niskassa iso ja aika tökerö tatuointi. Poika kuiskasi korvaani - mutta sen verran kovaa että kuului kyllä kauemmaskin - että "äiti hei, tolla sedällä on kauheen ruma tatuointi niskassa". Toivoin maan nielaisevan itseni, mutta setä kääntyi, nauroi, eikä ollut moksiskaan.
Ja viime kesänä, kun vastaan tuli nuori nainen jolla oli räikeän pinkit korkkarit 15 cm korolla (tms) joiden kanssa käveli ihan lintassa, jalassa neonkeltaiset verkkosukkikset, paita joka oli kaiketi tunikaksi tarkoitettu mutta peitti hädintuskin perseen, tukka tupeerattu erittäin isoksi, ja kasvoissa sellaiset meikit että Tikkurilan värikarttakin jäisi toiseksi, niin sekä 7 v että 5 v kiemurtelivat tuskasta hänet huomatessaan, saivat kuin saivatkin pidettyä naamansa peruslukemilla, ja kun nainen oli ohittanut meidät niin räjähtivät nauruun todeten että "äiti, näiksäääääää?!". Näin. Ja oli kieltämättä koominen ilmestys, etenkin kun ei osannut kävellä ollenkaan niillä koroillaan vaan vaappui eteenpäin. Ja työnsi lastenvaunuja (pysyi kai pystyssä niiden ansiosta
).