HERPESTÄ VISSIIN TÄÄLLÄ. Miten kerron miehelleni, että se on tainnut tartuttaa mut?

[Ei yhtään kivaa]

Voi helvetin helvetti!

Tajusin viime yönä, että herpestä kai täällä on! Tosi kivuliaita rakkuloita... sanonko missäpäin. Ja mulla on vähän kipee olo muutenkin.

Olen ollut nykyisen partnerini kanssa vuosia. Hänellä oli jotain "tulehdusta" jo suhteemme alkuaikoina. Ilmeisesti hän on tietämättään potenut herpestä jo puolet elämästään, saanut sen jo ennen meidän suhdetta. Mulla ei oo ollut muita suhteita.

En missään vaiheessa tajunnut, että lekurille tuon pitäisi mennä, kun ne on aina itsestään menneet ohi. Itselläni oli kipeät paikat pari vuotta sitten, tuntui ärtyneiltä. En sen enempää miettinyt, koska sekin parani. Näitä kausia on kai välillä muutenkin ollut, mutta en oo välittänyt, kun on ollut niin lievää ja ohimenevää. Nyt on rajummat oireet, ja rupesin siksi ihmettelemään. Koko kropassakin on kipee olo, kai vähän kuumetta.

Pitäisi kai miehelle kertoa... Miten? Se murtuu varmaan... En siis ajattele, että hän olis pettänyt mua. Mutta se varmaan murtuu. Eihän se mitään pahaa mulle halua!

Kiva. Oon ollut elämäni aikana sängyssä vain tämän yhden kanssa, tai... oikeastaan kaikkien niidenkin kanssa, joiden kanssa hän on ollut... Ainakin yksi exä pettikin häntä. Kiva kiva...

 

[vierass]

No ei oo maailmanloppu. Ja osittain oon sitä mieltä, että jos sulla on herpes, niin huomaisit sen kyllä. Mä olin 2 kk niin kipeänä, että vessassa käydessä itkin, istumaan ei pystynyt, housujen käytöstä ei toivoakaan (onneksi olin opiskelija ja koulussa sillon just etähommeleita)...

 

["vierailija"]

Herpes ei ole mikään vakava juttu, vaikka ikävä onkin. Ja oli väistämätöntä että se tarttuu sinuunkin jossain vaiheessa, jos miehelläsi on se. Eikä siitä olisi ollut mitään hyötyä että miehesi olisi mennyt lääkäriin, ei herpekseen ole mitään parannuskeinoa. Rakkulavaiheen kestoa voi lievittää esim. Zoviraxilla.

Minä sain herpeksen jo 15-vuotiaana, ilmeisesti suuseksistä ensimmäisen poikaystävän kanssa, jolla oli huuliherpes. Eikä se ole elämääni mitenkään hankaloittanut, ensimmäinen rakkulavaihe oli järkyttävän kivulias. Sitten menikin 16 vuotta ilman rakkuloita, kunnes tänä kesänä sain niitä taas, paljon lievempänä tosin. Seksikumppaneilleni olen asiasta ihan rehellisesti kertonut, eikä sekään ole mitään reaktioita aiheuttanut.

Sano miehellesi ettei asia ole hänen vikansa, tartunta oli väistämätön.