Hermot tiukalla, en jaksais (koliikkivauva ja uhmaikäinen)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja möykkynen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

möykkynen

Vieras
Tässä vihdoin ja viimein pääsen hetkeksi istumaan rauhassa. Poika nukkuu ja vauva väsyi tauottomaan itkuunsa ja nukahti hänkin. Kun vauva on sylissä isompi lapsi tekee tauotta tuhojaan; pistää vesihanat päälle, sotkee värikynillä jne. Tänään meni pinna monta kertaa. Viimeinen niitti oli kun poika kaatoi kattilallisen soppaa lattialle käydessään jääkaapilla salaa. En hillinnyt itseäni enää ja lapsi sai kevyen korvatillikan. Mulla on pyykit koneessa ja kasa lattialla. Tiskejä huusholli täynnä. Ei riitä kädet nyt niille ja tällä hetkellä en jaksa. Tänään en ole meikannut tai käynyt suihkussa. Vauva ei rauhotu missään muualla kuin sylissä jos sielläkään. Oon aika uuvuksissa ja tekis mieli juosta karkuun. Vessassakaan ei voi rauhassa käydä.

Ennen kun sain pojan nukkumaan kerroin hänelle että hän on rakas ja pyysin anteeksi sitä että olen joutunut suuttumaan hänelle. Nyt on syyllinen ja huono olo. Lasten isä on pitkää päivää töissä. Haluaisin tietää, että en oo yksin ja että riittää kun teen parhaani. Mies ei vastaa puhelimeen ja toisaalta hyvä niin. Ei työniloa ainakaan tuo se, että olen täällä kotona toivottomana. Nyt itkettää.
 
Mies on vuorotyössä. Tänään aamulla hänellä oli muuta menoa. Tänään oli tavallista hankalampi päivä meillä lasten kanssa. Varasin vauvalle lääkäriin ajan huomiseksi. Pakko yrittää saada tähän apua.
Miten neuvola voisi auttaa?
 
Voimia sinne.

Meillä tytöillä on 1½v ikäeroa ja voin sanoa että monta kertaa olen ääntä korottanut. Ja vaikeaa on välillä. Mutta nyt kun nuorempi on 10kk niin hieman jo helpottaa.

Ei ehkä auta sinne nyt. Mutta ota yhteyttä neuvolaan jos vaikka saisit perhetyöntekijän isomman kanssa ulkoilemaan.
 
Palkkaa kodinhoitaja tekemään kotitöitä silloin tällöin tai sit joku hoitamaan lapsia, jos ei ole tuttavia tai sukulaisia joilta pyytää apua. Ilmeisesti sossun tai neuvolan kautta voi myös saada jonkinlaista apua.
 
Mikset hae sille uhmaikäiselle hoitopaikkaa? Ja kunnes sellaisen saat, voisit pyytää avuksi vaikka MLL:n hoitajaa parina kertana viikossa. Tai palkata jonkun nuoren kesälomalla viemään isompaa lasta puistoon ja ulos muutoinkin.

Onko mahdollista saada lisäksi apua vaikka äidiltäsi/ siskoltasi/ anopiltasi? Niin että joku antaisi sinun olla rauhassa pari tuntia pari kertaa viikossa silloin, kun se esikkokin olisi hoitajan kanssa? Pumppaa vaikka vauvalle maitoa pulloon/ anna korviketta, niin syömisasiat järjestyvät siten.

Sinä tarvitset lepoa ja apua arkeen. Eikä se ole häpeä!

Juuri näitä tilanteita ennakoiden (koska mieheni/ minä emme ole superihmisiä) tulee lastemme ikäeroksi 6-8 vuotta.
 
Voimia sinne.

Meillä tytöillä on 1½v ikäeroa ja voin sanoa että monta kertaa olen ääntä korottanut. Ja vaikeaa on välillä. Mutta nyt kun nuorempi on 10kk niin hieman jo helpottaa.

Ei ehkä auta sinne nyt. Mutta ota yhteyttä neuvolaan jos vaikka saisit perhetyöntekijän isomman kanssa ulkoilemaan.

Sama meillä, meillä pienempi tosin kohta "vasta" 8kk mutta selvästi on jo muutaman kuukauden ollut helpompaa. Voimia ap, tiedän tilanteesi, eikä tämä mitään auta, mutta VOIMIA!

Vielä ehkä voisin suositella jotain hyvää kantovälinettä (esim. Manduca) vauvaa varten, meillä on ollut siitä paljon apua. Ja tosiaan neuvolasta voi saada perhetyöntekijän apuun, soita heti huomenna sinne ja kerro tilanteesi (omasta kokemuksesta sanoisin, että pitää tosiaan valittaa ennen kun sieltä mitään apua saa..)
 
Ja vilpitön kiitos niille, jolla on asiallisia kommentteja. Huomenna soittelen neuvolaankin siis. Nyt on vauva sylissä ja toivotaan vaan, ettei vanhempi lapsi herää itkuun. Onneksi on sikeäuninen ja tottunut tähän.
 
En osaa muuta neuvoa mitä on jo neuvottu, mutta tsemppiä haluan toivottaa! Itsekin oon ollu lasten ollessa ihan pieniä tosi väsyny ja muistan millaista se oli. Nyt lapset ovat 3 ja 4 ja on jo hetken ollut helpompaa.

Niin, sellaisen neuvon vielä annan, että älä uuvuta itseäsi miettimällä mitään ylimääräistä, tiskejä, pyykkejä tms. keskity vain siihen että on sen verran siistiä että pystytte elämään. Siivota ehtii sitten kun pääsette tuosta vaiheesta yli.
 
[QUOTE="vieras";23846969]Palkkaa kodinhoitaja tekemään kotitöitä silloin tällöin tai sit joku hoitamaan lapsia, jos ei ole tuttavia tai sukulaisia joilta pyytää apua. Ilmeisesti sossun tai neuvolan kautta voi myös saada jonkinlaista apua.[/QUOTE]

Neuvolan kautta saa kunnalta apua kodinhoitoon, just ruuanlaittoon, pyykkeihin ja siivoukseen. Silloin pystyy keskittymään lapsiin. Mä kävin esikoisen ekoina viikkoina muutaman kerran vyöhyketerapiassa, kun hän itki pitkiä aikoja ilman syytä. Moni pitää humpuukina mutta meillä loppui itkeskely parin kerran jälkeen, yht. 4 kertaa käytiin. Jos itku silti jatkuu, kokeile myös välttää maitoa. Sipuli, paprika, mausteiset ruuat yms voi myös aiheuttaa äidinmaidon kautta mahavaivoja vauvallekin.

Joudutte varmaan näkemään vähän vaivaa että saatte pudottelua kestämättömät tavarat (kukat, elektroniikka, astiat, kirjat jne)pois esikoisen ulottuvilta. Mies voi varmaan ottaa päävastuun siitä? pääasia ettei huusholli mene uuteen uskoon sillä aikaa kun joudut keskittymään vauvaan. Esikoinen on totta kai mustasukkainen huomiostasi, ja hänelle kannattaa myös varata omaa aikaa, jos saa vaikka mummun, kaverin tai mll:n hoitajan pariksi tunniksi vauvan kanssa.
 
[QUOTE="vieras";23847177]Täältä kanssa kovat tsemppaukset! Mullakin on täällä uhmaiässä oleva poitsu ja toista odotan. Jännityksellä odotan miten me pärjätään :)[/QUOTE]

Niin ja meillä oli esikoinen koliikkivauva, epämääräistä itkua koko ensimmäinen vuosi, joten ymmärrän senkin.
 

Yhteistyössä