K
"Kahvipapu"
Vieras
Mulla on vajaa parivuotias poika, ja viime aikoina on tiukkaa tehnyt mun hermojen hallinta. Olen yksinhuoltaja, ja aika olemattomalla tukiverkolla. Rahasta on tiukkaa, ja koti on kaaos. Yritän siivota, mutta tuntuu että tekeminen ei vaan lopu. Lapsi käy tarhassa, ja minä opiskelija. Mulla ei ole mitään omia harrastuksia. Lapsenhoitoapu tiukassa. Oon aina illat ja viikonloput kotona lapsen kanssa, ellemme ole jossain kyläilemässä. Lapsen isä asuu ulkomailla. Oma äiti kuollut, oma isä kiireineen mökkeilemään ja ryyppäämään. Siskot ja velvet asuvat kaikki muissa kaupungeissa. Samoin monet ystävät.
Tänään karjaisin lapselle, kun ruuan lämmitysvaiheessa sai hirveet raivarit kun ei olisi malttanut odottaa. Parvekkeen ovi oli auki ja heti pelkään että tulee joku valitus. Oon vaan aivan mahottoman hermostunut ja ahdistunut jatkuvasti. Pelkään kokoajan kaikkea, ja olen aivan neuroottinen monista lapseen liittyvistä asioista. Mistä löytäis voimavaroja ja mielenrauhaa? On niin kovin yksinäinen ja turvaton olo.
Tänään karjaisin lapselle, kun ruuan lämmitysvaiheessa sai hirveet raivarit kun ei olisi malttanut odottaa. Parvekkeen ovi oli auki ja heti pelkään että tulee joku valitus. Oon vaan aivan mahottoman hermostunut ja ahdistunut jatkuvasti. Pelkään kokoajan kaikkea, ja olen aivan neuroottinen monista lapseen liittyvistä asioista. Mistä löytäis voimavaroja ja mielenrauhaa? On niin kovin yksinäinen ja turvaton olo.