H
hermot menee
Vieras
Mä en enää jaksa tuon 5 veen syömisten kanssa. Herra ei syö mitään uutta (hyi, pahaa!), mitään vanhaa tuttua ruokaa hieman eri tavalla valmistettuna (hyi, pahaa!), ei enää juuri mitään entisiä lemppareitakaan (Miksi aina tätä samaa?!? Hyi, pahaa!) . Juuri tapeltiin puolitoista tuntia lasangen syömisestä: Lasangea on syöty ennenkin ja on tykätty, lasagnettea on syöty ennenkin ja on tykätty. Piltin lasangette on kutakuinkin aioita ruokia, jotka kelpaavat (Eikä please aleta nyt keskustelemaan siitä, miksi noin iso poika syö pikkulasten purkkiruokia). Nyt kun ruokana oli lasagnea, se ei enää kelvannutkaan. Joo, eihän se Saarioisten tätien lasange munkaan mielestä mitään herkkua ole, mutta kun oli kiire saada ruoka valmiiksi kerhosta tultua kun kaikilla oli jo kova nälkä.
Puolitoista tuntia tappelua siitä MAISTAAKO poika sitä lasagnea vai ei. Kyse oli siis muutamasta lusikallisesta, mutta ei. Pikkuveli söi ruokansa hyvällä halulla, siirtyi katsomaan piirrettyjä ja siitä päiväunille. Isoveli jäi keittiöön parkumaan, kun hän ei näe piirrettyjä (saisi siirtyä heti katsomaan, kun ne pari lusikallista olisi maistettu). Ei auta kiristys, ei uhkailu, ei lahjonta. Herra ennemmin istuu lautasen ääressä parkumassa, että hän ei tykkää ruuasta, jota ei ole edes maistanut. Lopulta sain houkuteltua maistamaan yhden lusikallisen ja mitä tekee meidän herramme: pyörittää ruokaa suussaan hokien "yök, yök" ja lopputuloksen saattaa arvata... Kiva sitten siivota oksennusta.
Mä en jaksa enää!!! Joka päivä sama tappelu samasta asiasta. Jos laitan jotain herran muutamasta harvasta lempparista, hän ehkä suvaitsee syödä hiukan. Jos taas kokeilen jotain uutta, tulos on aina "hyi, yök, en syö!". Tekisi mieli tunkea ruoka pojan suuhun väkisin ja pakottaa sitten syömään se oksennuksensa, antaa vaikka kuolla nälkään siihen ruokalautasen viereen... Mä en vaan enää jaksa!!! (Joo, jaksamiseen vaikuttaa pikkusen sekin, että kaksi nuorempaa lasta valvottaa öisin ja toinen niistä, se uhmis, vielä kiukuttelee kaiken päivää. Mutta se on kokonaan toinen juttu...)
Miten tuon &%¤¤###:n muksun saisi syömään ilman tappelua? Ideoita?
Puolitoista tuntia tappelua siitä MAISTAAKO poika sitä lasagnea vai ei. Kyse oli siis muutamasta lusikallisesta, mutta ei. Pikkuveli söi ruokansa hyvällä halulla, siirtyi katsomaan piirrettyjä ja siitä päiväunille. Isoveli jäi keittiöön parkumaan, kun hän ei näe piirrettyjä (saisi siirtyä heti katsomaan, kun ne pari lusikallista olisi maistettu). Ei auta kiristys, ei uhkailu, ei lahjonta. Herra ennemmin istuu lautasen ääressä parkumassa, että hän ei tykkää ruuasta, jota ei ole edes maistanut. Lopulta sain houkuteltua maistamaan yhden lusikallisen ja mitä tekee meidän herramme: pyörittää ruokaa suussaan hokien "yök, yök" ja lopputuloksen saattaa arvata... Kiva sitten siivota oksennusta.
Mä en jaksa enää!!! Joka päivä sama tappelu samasta asiasta. Jos laitan jotain herran muutamasta harvasta lempparista, hän ehkä suvaitsee syödä hiukan. Jos taas kokeilen jotain uutta, tulos on aina "hyi, yök, en syö!". Tekisi mieli tunkea ruoka pojan suuhun väkisin ja pakottaa sitten syömään se oksennuksensa, antaa vaikka kuolla nälkään siihen ruokalautasen viereen... Mä en vaan enää jaksa!!! (Joo, jaksamiseen vaikuttaa pikkusen sekin, että kaksi nuorempaa lasta valvottaa öisin ja toinen niistä, se uhmis, vielä kiukuttelee kaiken päivää. Mutta se on kokonaan toinen juttu...)
Miten tuon &%¤¤###:n muksun saisi syömään ilman tappelua? Ideoita?