Hermot menee työkaveriin

[että sellaista vaan]

Sanokaapa nyt joku parempi ihmistuntija, että miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua, joka mitä ilmeisimmin kuvittelee muiden osaavan lukea hänen ajatuksensa.

Esimerkiksi tämä ihminen oli kerran tekemässä eräitä osaston juhlien järjestelyitä, joissa itsekin olin mukana auttamassa. Tuli sitten aika laittaa juhlapaikka kuntoon ja aiheeksi tuli pöytäliinat, joita oli saatavilla sekä vihreä- että sinikuvioisia. Ja kun sitten me pari avustajaa kysyimme, että kumpia liinoja laitetaan, niin vastauksena oli "päättäkää itse", ilman muuta ohjeistusta. No, valitsimme sitten sinikuvioiset, koske ne vaikuttivat paremmilta ja laitoimme ne pöydille.

No tämä ryhmän vetäjä sitten tulee katsomaan tilannetta ja ensimmäinen kommentti oli "ei kun otetaan sittenkin ne vihreät pöytäliinat". Ei siinä muuten mitään, mutta kyseisen henkilön tuntien, jos me olisimme valinneet ne vihreät pöytäliinat, ne olisi tarvinnut vaihtaa niihin sinisiin.

 

["vieras"]

sellasta se on avustajan roolissa... ei mahda kuule minkään...

 

["vieras"]

Mä sanoisin, että "ole hyvä vaan ja vaihda" ja lähtisin tekemään jotain oikeasti tähdellistä. Ehkä mulla ei olisi sitä työpaikkaa enää sen jälkeen, mutta olisko se nyt sitten niin kamalaa... Jotain rajaa sentään!

 

[Joxu]

Tollanen on niin, rasittava ja ärsyttävä piirre ja sitten lopulta hirvee valitus ja marmatus ja mikään ei kelpaa/ole hyvin vaikka kuinka tekisit ja laittaisit hänen mielensä mukaan. Tollasessa touhussa alkaa mulla muutaman kerran jälkeen kiristelee pinnaa ja tekis mieli sanoa tosi rumasti, mutta nielen aina sen kiukun.