K
kytätty
Vieras
Mulla menee ihan totaalisesti hermot miehen kanssa! Se kyttäilee ja huomauttelee syömisistäni vähän väliä. Taustatietona siis että olen ihan normaalipainoinen, 165cm ja tällä hetkellä noin 57 kiloa. Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut ja nytkin painan noin kilon vähemmän kuin tavatessamme miehen kanssa.
Imetän puolivuotiasta vauvaa, täysimetyksellä menty ja nyt varovaisesti aloitettu vähän kiinteitä joita ei paljoa todellakaan vielä mene. Vauva syö tissiä paljon ja maidoneritys on runsas - varmaan reilusti yli litran vuorokaudessa.
Miehellä on ilmeisesti joku paino- tai läskifobia, itsensä kanssa siis myös - vaikka hän itsekin on ihan normipainoinen. Välillä kommentoi syömisiä tyyliin että ei pitäisi syödä niin ja näin, ei pitäisi syödä niin paljon / niin usein / niin myöhään tai mitä milloinkin.
Olen aina syönyt melko runsaasti, tosin olen aina myös liikkunut aika aktiivisesti vaikka en mikään himourheilija olekaan.
Nyt imetys saa minut todella nälkäiseksi, etenkin iltaisin ehdin huomata nälän (kun lapset nukkumassa). Ei todellakaan ole mukavaa kun toinen kyttää ja huomauttelee kun syön - vähän tyyliin että kun hänen ei pitäisi, niin ei minunkaan pitäisi. Olen pari kertaa sanonut takaisin aika napakasti että aikuisena ihmisenä pystyn huolehtimaan omasta syömisestäni, mutta aina vaan tuo jaksaa kommentoida.
Herkkuja tuli toki syötyä joulun aikaan, mutta yleensä nuo nasevat kommentit tulevat ihan typeristä jutuista eli perusterveellisen ruoan / välipalan syömisestä.
Mitä ihmettä pitäisi sanoa että toiselle menisi jakeluun että osaan katsoa itse painoni ja syömiseni perään enkä halua holhoamista sen suhteen??! Samat vaatteetkin menevät ihan heittämällä, kuin ennen raskauksia (lapsia nyt kaksi, sama vaatekoko ja vaatteet kuin ennen ensimmäistä raskautta).
Imetän puolivuotiasta vauvaa, täysimetyksellä menty ja nyt varovaisesti aloitettu vähän kiinteitä joita ei paljoa todellakaan vielä mene. Vauva syö tissiä paljon ja maidoneritys on runsas - varmaan reilusti yli litran vuorokaudessa.
Miehellä on ilmeisesti joku paino- tai läskifobia, itsensä kanssa siis myös - vaikka hän itsekin on ihan normipainoinen. Välillä kommentoi syömisiä tyyliin että ei pitäisi syödä niin ja näin, ei pitäisi syödä niin paljon / niin usein / niin myöhään tai mitä milloinkin.
Olen aina syönyt melko runsaasti, tosin olen aina myös liikkunut aika aktiivisesti vaikka en mikään himourheilija olekaan.
Nyt imetys saa minut todella nälkäiseksi, etenkin iltaisin ehdin huomata nälän (kun lapset nukkumassa). Ei todellakaan ole mukavaa kun toinen kyttää ja huomauttelee kun syön - vähän tyyliin että kun hänen ei pitäisi, niin ei minunkaan pitäisi. Olen pari kertaa sanonut takaisin aika napakasti että aikuisena ihmisenä pystyn huolehtimaan omasta syömisestäni, mutta aina vaan tuo jaksaa kommentoida.
Herkkuja tuli toki syötyä joulun aikaan, mutta yleensä nuo nasevat kommentit tulevat ihan typeristä jutuista eli perusterveellisen ruoan / välipalan syömisestä.
Mitä ihmettä pitäisi sanoa että toiselle menisi jakeluun että osaan katsoa itse painoni ja syömiseni perään enkä halua holhoamista sen suhteen??! Samat vaatteetkin menevät ihan heittämällä, kuin ennen raskauksia (lapsia nyt kaksi, sama vaatekoko ja vaatteet kuin ennen ensimmäistä raskautta).
