Hermot menee hyvin pian...(vinkkejä)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tarja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Tarja

Jäsen
15.08.2004
101
0
16
Siis...meillä on kaksi tenavaa,poika on 3.5v ja tyttö 2 v.Ongelmaksi on noussut tyttäreni.

Meidän tyttö on vauvasta asti ollut hyvin vilkas ja temperamenttinen..ja tuntuu ettei hän edes pelkää mitään.Ongelmana on tytön JOKAPÄIVÄINEN TINTTAILU...koskaan ei ole mikään hyvin..heti aamulla herättyä alkaa jokapäiväinen kitinä,itkeminen ja tinttailu.Hän melkein huutaa kaiket päivät ja vaikka mitä yrittäisin niin mikään ei auta.Kun yritän pitää sylissä ja pitää muutenkin hyvänä,niin siitäkään hän ei kauaa pidä ja tinttailu jatkuu taas.Tyttö on myös kuin joku sätkynukke..ei hetkeäkään paikalla,aina menossa jonnekkin.Tapaturmaaltiskin hän on..aina on otsa tai jalat mustelmilla,kun hän kiiparoi missä milloinkin.

Meidän elämä onkin yhtä huutoa päivästä toiseen..ja nyt alkaa pinna olemaan jo niin kortilla..että pelkään,mitä tapahtuu kun en enää kestä tinttailua ja huutamista.?Kun tyttö raivostuu (n.tuhat kertaa päivässä) hän huutaa minulle pää punaisena...oikeastaan karjuu.Ja vaikka kuinka pitkät päiväunet tai yöunet hän nukkuisi...niin aina herää kauhean raivarin voimalla jota jatkuu niin kauan kuin hän menee yöunille...Veljensä kimppuun hän on myöskin ruvennut käymään...vetelee hiuksista.POika on aika arka ja herkkä ja muutenkin aivan eri luontoinen kuin siskonsa.

Minun täytyy myöntää..että huudettua tulee aika paljon,kun en jaksa kuunnella tytärtäni...ja siitäkös asiat pahenevat.Sillä keinolla saan purettua vain omaa sisintäni ja sitten saankin kamalat omantunnontuskat.

Kyläillessä tyttö on kuin enkeli..mutta kun kyläpaikan ovi saadaan kinni,niin helvetti on taas irti.Ja kaikki puhuvatkin meidän enkelistä...luulevat varmaan että puhun ihan puuta heinää,kun kerron millainen tyttö on oikeasti.Pitäisikö tämä ottaa puheeksi neuvolassa,vai mitä tekisin.?Ei oikein tunnu tavalliselta uhmaiältä..kun tätä on kestänyt melkein yli vuoden jo.
Kaikki keinot on jo kokeiltu...mutta mikään ei auta,ei edes lievennä.


Tämä syö niin meidän perhe-elämäämme..mieheni ja minun välit alkavat rapistua pikkuhiljaa...aina sama huuto ja tinttailu vie meiltä kaikilta järjen ja voimat....OLO ON NIIN TURHAUTUNUT...ja hyvää ei tee sekään, että olen hyvin herkkä masentumaan pienistäkin ongelmista...AUTTAKAA hyvät ihmiset!

Laittakaa vaikka viestiä sähköpostiini:maveric@jippii.fi
 
No meillä vähän sama juttu nuorimmaisen kans. 1 vuotiaana alkoi kova tinttailu ja kitinä ja mikään ei ole ollut hyvä. joskus saa kunnon raivarin ja heittäytyy lattialle ja huutaa ja karjuu(ikää nyt 1,5v) Mutta kitinä ja vinkuminen ja raivarit on vähentyneet huomattavasti kun en aina reagoi mitenkään.. Annan jonkin aikaa huutaa tai kitistä ja kun huomaa etten huudakkaan takaisin tai otakkaan syliin (että sais taas rimpuilla siitä pois) lopettaa hetken päästä ja menee leikkimään. Usein kyllä on että hermot ei riitä olla huutamatta itsekkin mutta se on paras keino ettei lähde siihen itse mukaan. Jaksamisia :hug:
 
Tarkennan vain, että mitä tarkoitatte tinttailulla? Lyömistä vai?

Meillä 14 kk poika, joka myös on kuin enkeli muualla kuin kotona ja kotona sitten kiukutaan. Kaikki on ei-ei ja kaikkea kiellettyä täytyy tehdä päivät pitkät. Mutta ei mitään tuollaista kuin teillä, vaan ihan normaalin rajoissa.

Kyllä ilman muuta kannattaa neuvolassa kysellä, että voidaan lähteä selvittämään, mistä moinen käytös johtuu!

Voimia!
 
Meillä myös kuopus tyttö on kauhea jääräpää ja varsinainen poikatyttö. JOs aamu alkaa kitinällä niin en reagoi mitenkään ja kyllä se aina siitä loppuu. Ja jos kitinäkaudet venyvät niin hyväksi olen havainnut myös hymyn ja juttelun nätillä äänellä. Eli kun kiukutellaan, niin juttelet vaaan mukavia ja hymyilet(ottaa voimille) Tätä kun jatkaa muutaman päivän niin kummasti kiukuttelut katoaa ja rauha palaa maahan.Esikoisen puolen vuoden kitinäkausi päättyi siihen, kun vietiin pikkusisko tädilleen ja lähdettiin 3 päiväksi kahdestaan reissuun.
 
Itsellä tyttö 4v, ja samanlaista tinttailua on ollut ehkä 1,5v alkaen ja vielä jatkuu. Hän on myös hirveän vilkas ja kova puhumaan, ja kun tinttailu alkaa, sitä ei pysäytä mikään. Samoin itsellä menee hermot ja sitten huudetaan kilpaa. Pari päivää sitten oltiin pikkuveikan 1v kuvauksessa, ja yritin otattaa sisarkuvan, mutta joka kuvassa tytöllä kulmat kurtussa ja suu pielet alaspäin eli tinttailua on joka paikassa, epäilen että kuvat pilalla tai sellaisia ettei viitsi seinälleen laittaa. Joten en osaa neuvoa, mutta et ole ainut joka kamppailee tämän asian kanssa.
 
Jotenkin kuulostaa tutulta. Joka asiasta väännän kättä hänen kanssaan. Huudettua tulee myös. Eli niinkuin joku sanoi, ettei saisi mennä mukaan, niin väkisin välillä tulee mentyä kun pinna kireellä.

Joskus tuntuu, että koko päivä on ollut yhtä kiukkua. Mistään ei olla tyytyväisiä. Toisinaan taas saattaa kolmekin päivää olla leppoisaa. En tiedä, mutta uhmaa osa on ja sitä temperamenttia.

Tsemppiä sinne, täällä on tosiaan muitankin kanssasisaria..
 

Yhteistyössä