Hermot kireällä pikkuiseen

[ap]

Hei!
Mietin tässä tällaista asiaa.
Minulla on pieneen lapseen (2v 7kk) hermot kireällä suht kokoajan.
En tiedä missä menee vikaan. Kun hermo menee tulee huudettua pienelle
Vapaa aikaa mulla on kuitenkin suht usein, mutta silti.
Onneton olo kun aina tajuaa taas huutaneensa.

Mietin että ehkä on vaan jotenkin epäonnistunut ja saamaton olo äitinä, etten osaa kasvattaa pientä lastani oikein. Ja puran sen sitten lapseen. Kun huomaan että taas on menty metsään, niin mulla palaa hermot ja se epäonnistumisen tunne purkautuu lapseen huutamisena ja hemoiluna, kun en saa kontaktia tarpeeksi. Tiedän ettei tämä paranna tilannetta mitenkään että huudan lapselleni...

Lapsi on ihastuttava ja suht rauhallinen, normaalia uhmaa on jo toki vähän.
Jotenki tämä tilanne vaan on tällainen, ja haluaisin jotenkin sen korjata...

Sääliä tai hyväksymistä en hae, haukkuja vielä vähemmän, niitä osaan itsekin itselleni antaa.

Halusin vain asiasta jotain Asiallista kommenttia ja sen että mitä tälle tilanteelle voi, ja onko jollain samanlaista.
Minä rakastan lastani enemmän kuin ketään muuta, miksi sitten en vain osaa olla hyvä äiti

 

[samanlaisia tunteita]

Tyttö 2v9kk ja tunnen samoin kuin sinäkin...

 

[hmm]

Ehkä sulla pitäs olla vähän enemmän semmosta aikaa, jolloin saat puuhastella yksikses.

 

[ap parannusta vailla.]

Ehkä sulla pitäs olla vähän enemmän semmosta aikaa, jolloin saat puuhastella yksikses.

Sitäpä minä juuri olenkin miettinyt kun minulla on sellaista aikaa, suhteellisen paljon.
Olen yh, mutta minulla on tukiverkosto kuitenkin ihan ok.
Voisihan sitä toki vähän enemmän olla, mutta äitinä sitä ei vaan ehdi ja en osaa enempää oikeastaan toivoakaan, olen ihan tyytyväinen vapaa-ajan määrään.
En voi ymmärtää miten ihmeessä minusta on tällainen äiti tullut.
Joskus vaan seison peilin edessä ja katson itseäni silmiin (siis oikeasti) ja en pidä siitä ihmisestä joka minua katsoo takaisin. Tämä siis jos on hermo mennyt lapseen juuri esimerkiksi.

Pitää yrittää vaan petrata tässä ja aina kun huutaa tekisi mieli niin yrittää purkaa se johonkin, mutta mihin?

Eihän kukaan voi minulle noita vastauksia antaa. Ehkä tänne kirjoitinkin siksi että jos ne ajatukset lähtisi muokkautumaan kun "jollekin" asiasta saa edes kirjoittaa..

 

[ap]

Tyttö 2v9kk ja tunnen samoin kuin sinäkin...

Voi että. Sinä ainaki tiedät miten kurjalta se tuntuu kun aina huomaa tehneensä taas väärin...

Sitten kun alkaa miettiä miltä se lapsen silmissä näyttää kun (minun tapauksessani) ainoa vanhempi menettää hermot, tavallaan syyttä suotta, vaikka uhmaisikin tms, niin se ajatus kuvottaa minua... Kun ei lapsi voi käsittää sitä miksi se äiti taas hermostui häneen... Sehän kääntää kai omaksi syykseen päässään sen