Hermot ei kestä

[lopussa]

Neljävuotias on aivan mahdottoman vaikea, samoin isänsä!! Olen kieltänyt laittamasta sille lastenfilmejä iltaisin, kun on jo muutenkin levoton. Mutta taas se oli laittanut varmaan jo kolmannen filmin, minkä menin sammuttamaan, ja siitä lapsi alkoi kirkua ja potkia täysillä...Vein nurkkaan, missä jatkoi kirkumistaan. Mun hermot ei kestä tällästä, kun joka ilta on yhtä vaikeaa ja nukkumaanmeno sitten yhtä riehumista! Mies ei tajua viedä KOSKAAN lapsia ulos edes, enkä mä aina jaksa kun on vahva kipulääkitys...
Eikä isänsä osallistu muutenkaan mihinkään, ei edes anna iltapalaa ja sitten huutaa lapsille jos ne on nälissään! Raivostuttaa että mä yksin joudun tehdä kaiken vaikka mies on työttömänä kotona

 

[ap]

ei sit kukaa kommentoi mitään...sellasta se mun elämänikin on

 

[ei hyvä]

Ei kuullosta kivalta
Itsekin joudun käyttämään vahvoja kipulääkkeitä ja silti on kipuja. Tuntuisi hirveälle jos ei saisi tukea kumppaniltaan.
Voisiko keskustelu auttaa?
Tai jos kirjoittaisit kirjeen? (joskus kirjoittamalla saa paremmin asiat ilmaistua ja toinen saattaa ymmärtää paremmin kun lukee ne asiat, eikä vaan keskity puollustamaan itseään keskustelussa )

 

[ap]

Oon kirjottanu kirjeen pariinkin otteeseen, muttei ollut mitään apua. Keskustella sen kans ei pysty, saan pelkkiä syyttelyitä, muutenkin sulkeutuu omiin oloihinsa t.koneelle ja laittaa ovenkin kiinni

 

[essi]

Voi sinua. Surkeeta on. Et ehkä tätä saarnaa halua, mutta tosi epäreilujahan te sille lapselle olette. Yksi antaa ensin luvan telkkariin, ja toinen nappaa pois ja vie vielä nurkkaan, kun katselun loppuminen harmittaa
Kyllä mä tässä kohtaa näkisin, että se ukko se ainut hankaloittaja on, lapsi elää niinkun lupa annetaan. Se, että teillä on miehen kanssa kommunikointiongelma, ei anna syytä nimittää lasta hankalaksi.
Mutta miksi miehesi on tuollainen? Onko töissä? Onko aina käyttäytynyt noin?
Ja tärkeintä, miksi suostut moiseen?

 

[Höperö]

Ei oikein kuullosta parisuhteelta.

 

[essi]

Voi sinua. Surkeeta on. Et ehkä tätä saarnaa halua, mutta tosi epäreilujahan te sille lapselle olette. Yksi antaa ensin luvan telkkariin, ja toinen nappaa pois ja vie vielä nurkkaan, kun katselun loppuminen harmittaa
Kyllä mä tässä kohtaa näkisin, että se ukko se ainut hankaloittaja on, lapsi elää niinkun lupa annetaan. Se, että teillä on miehen kanssa kommunikointiongelma, ei anna syytä nimittää lasta hankalaksi.
Mutta miksi miehesi on tuollainen? Onko töissä? Onko aina käyttäytynyt noin?
Ja tärkeintä, miksi suostut moiseen?

 

[ap]

Ensinnäkään mies ei edes halunnut koko lasta, kehotti heti tekemään abortin kun kuuli raskaudesta. Ja kyllä mun käy sääli lasta, kun ei isänsä välitä lykkää vaan sinne videon ääreen. Se on siis jokapäiväistä, vaikka kuinka kiellän! Ja jatkunut siis jo alusta asti, monta vuotta. Ja sanoin jo aloituksessa ettei ole töissä mies, kun hommas ittelleen potkut, siitä on jo aikaa. Lastenhoidon lykkää kokonaan mun harteille, musta on tosi sovinistista varsinkin kun kärsin kivuista ja ahdistuksesta ja siis joudun käyttää lääkkeitä. Taidan soittaa maanantaina perheneuvolaan