Hermostuin lapselle totaalisesti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Olen väsynyt, koska en ole saanut moneen kuukauteen nukuttua kunnolla vauvan takia. Ja esikoinen on nyt 2,5v, joku uhma päällä. No, meni sitten herättämään koiran, sanoin että ei saa herättää. Meni toisen kerran, sanoin että koiraa ei herätetä, nyt menet jäähylle kun et usko. No sitten jäähyn jälkeen meni taas, karjaisin niin kovaa kuin kurkusta lähti "JA VITTU NYT LOPPU SE SAATANAN KOIRAN KIUSAAMINEN, VITTU NYT LÄHDET HELVETTI ULOS" ja raahasin niskavilloista pihalle :ashmed: En ole ikinä ennen hermotunut tuolla tavalla, alkoi vaan oikeasti keittää kun ei uskota jäähynkään jälkeen. Nyt sitten lapsi tuli tähän ja pyysi anteeksi ja halasi. Hävettää :ashamed:
 
Elämä vaan on tällaista välillä. Ja oppi lapsesikin, että kun tarpeeksi ärsyttää, voi toinen ärtyä niin että toimii väärällä tavalla. Ja sen, mitä sitten tehdään kun on tullut toimittua väärin. Joten ei kannata turhia murehtia..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Hermostumisen ymmärrän, mut ihan törkeetä tekstiä latelet.

No minä kun räjähdän niin sillon en ajattele mitä sanon :ashamed: Vaikka se onkin väärin. Mutta harvemmin räjähdän, nyt vain keitti yli.

Joo, no ei nyt maailmanloppu. Mutta saat ihan varmasti noi tekstit myöhemmin takaisin, jos et opettele toista tapaa. Miksipä lapsi eilatelis sulle samallailla? Kun ethän säkään itselles mitään "voi".
 
Voi olla, että tuolla räjähdykselläsi sait aikaan jotain hyvääkin :) Ehkä lapsesi jatkossa uskoo jo ensimmäisellä tai toisella kiellolla. Hyvä, että pyysit anteeksi. Kannattaa kuitenkin jatkossa hieman hillitä tota kielenkäyttöä ja muuta *toimintaa*.

Ihan ot, musta tuntu lapsena, että äidit oli kaikista vihasimmillaan/räjähdysherkimmillään sunnuntaisin :D
 
mä samalla tapaa huusin kerran lapselle(silloin todella keitti yli)ja lapsi rupes vähä itkemään ja sano isilleen et äiti huutaa...=(kyllä tuli paha mieli ja pyysin anteeks ja halasin tottakai..
 
:( Kyllä 2,5 -vuotias on vielä tosi pieni kuulemaan ja kokemaan tuollaista. Ja halusitpa tai et, niin kaikki se millä tietoisesti lasta satutat on ruumiillista kuritusta = rangaistava teko & raukkamaista pienempää kohtaan.

Hermostua saa, mutta se MITÄ TEKEE kun hermostuu on juttu ihan erikseen! Aikuisen odotetaan hallitsevan sanomisiaan ja tekemisiään. Sitten voi mennä kiskomaan vaikka puutarhakalusteita pihalle jos noin alkaa pänniä ja kiroilla autotallissa.

Hyvä jos tunsit piston omassa tunnossa ja kadut. Ilman sitä ei voi muuttua.

Itselleni tuli tosi kurja mieli pienen puolesta.
 
Kannattais kuitenkin hankkia jostakin apua että saat levättyä. 2½-vuotias lapsi on tosi pieni vielä eikä varmaan ihan käsitä huutamista ja vanhemman hermostumista.
Ainakin oma 2v 1kk ikäinen poikani on kova uhmaaja mutta tunne-elämänsä hallitsemisessa vielä ihan vauva ja pelästyy jos joku on äkäinen.
Koita saada nukuttua tarpeeks. :hug:
 
Ei multa mitään sympatiaa sulle vaikken täydellinen olekaan, huudan ja nippailen lapsia mutta EN IKINÄ sanois tytärtäni vituksi tai muutenkaan kiroilisi. Et usko tätä mutta tuolla tavalla pehmustat tyttärellesi tulevaisuutta huonossa suhteessa jossa mies henkisesti pahoinpitelee lastasi. Kun kotona vastaanottaa tuollaista tekstiä sitä alkaa pitämään normaalina. Häpeä. Noita haavoja et koskaan paikkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja gee:
Ei multa mitään sympatiaa sulle vaikken täydellinen olekaan, huudan ja nippailen lapsia mutta EN IKINÄ sanois tytärtäni vituksi tai muutenkaan kiroilisi. Et usko tätä mutta tuolla tavalla pehmustat tyttärellesi tulevaisuutta huonossa suhteessa jossa mies henkisesti pahoinpitelee lastasi. Kun kotona vastaanottaa tuollaista tekstiä sitä alkaa pitämään normaalina. Häpeä. Noita haavoja et koskaan paikkaa.

:laugh: eihän aloittaja sanonut missään vaiheessa että hänellä olisi tytär :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja gee:
Ei multa mitään sympatiaa sulle vaikken täydellinen olekaan, huudan ja nippailen lapsia mutta EN IKINÄ sanois tytärtäni vituksi tai muutenkaan kiroilisi. Et usko tätä mutta tuolla tavalla pehmustat tyttärellesi tulevaisuutta huonossa suhteessa jossa mies henkisesti pahoinpitelee lastasi. Kun kotona vastaanottaa tuollaista tekstiä sitä alkaa pitämään normaalina. Häpeä. Noita haavoja et koskaan paikkaa.

Se mikä toiselle on kauhistus toiselle ei niinkään. Itse pidän nippailuasi vähintään yhtä pahana kuin vitun huutaminen lapselle. Itse en nippaile, mutta joskus olen vitun livauttanut. Ihan yhtä hyvin minä ajattelen, että EN IKINÄ nippailisi lastani.

AP kirjoitti tänne hakeakseen tukea, ei moraalisaarnaa. Sen minkä olen itse oppinut elämässä, on ettei kannata ikinä sanoa, että minä en kyllä voisi ikinä...

 

Yhteistyössä