hermoromahdusko...

Tuntuu, että saan kohta "hermoromahduksen".
Asun miehen kanssa jolle omat kaverit, harrastukset ovat etusijalla. Vietän useimmiten illat yksin kotona 11 kk lapseni kanssa kun äijä huitelee ties missä.
Hoidan kaikki kotityöt yms. enkä juurikaan saa apua mieheltäni. Kotona ollessaan hän viihtyy parhaiten sohvalla tai tietokoneen ääressä. Alkoholinkäyttö menee aina överiksi.
Eilen hän lähti lomalle kavereineen ja minä jäin kahdeksi viikoksi yksin kotiin lapsemme kanssa. Ihan kuin minä en tarvitsisi lomaa??

Olen väsynyt ja turhautunut tähän suhteeseen. Tuntuu, etten saa häneltä mitään eikä hän ymmärrä kuinka raskasta tämä minulle on. Ystävät ovat kaikonneet lapsen syntymän jälkeen enkä tiedä kenelle puhuisin. Olen miettinyt eroa ja puhunutkin siitä miehelleni mutta en tiedä uskallanko ottaa niin suurta askelta? Kun yritän keskustella asiasta niin vastaukseksi saan vain, että kyllä tämä tästä, liioittelen ja että, ei hän enää...
Lapsemme takia olen jaksanut näinkin pitkään. Mieheni kuitenkin välittää niin paljon lapsestamme ja on todella hyvä hänen kanssaan.
Mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa? Muuttuuko se mies ikinä?
Tuntuu vain, etten jaksa tätä loputtomiin.... :ashamed:

 

Ensiksi toivotan kauheasti sinulle voimia.. Koita jaksaa sillä asioilla on tapana järjestyä, kuuntele sydämesi ääntä ja tee asiat niin että tunnet olevasi onnellinen.

 

Ihan kuin omasta elämästäni!liian tutulta kuulosti! meille tosin on toinen lapsi tulossa ja eroa olen harkinnut vakavissani, viimeistään silloin kun tuo toinen on vähän isompi...

 

Kuulostaa minunkin elämältä paitsi tuo juopottelu...

 

Luulin olevani ainoa! mutta näköjään todella yleistä...mies niin puhui kuinka ei pysty lapsen synnyttyä edes käymään kunnolla töissä kun ei malta lähteä sen luota...vaan nyt on menossa enemmän kuin koskaan! olen käytännössä yksinhuoltaja...

 

\

Ihan kuin omasta elämästäni!liian tutulta kuulosti! meille tosin on toinen lapsi tulossa ja eroa olen harkinnut vakavissani, viimeistään silloin kun tuo toinen on vähän isompi...

Haloo,sanon suoraan!Mitä järkeä tehdä lasta toista lasta miehen kanssa jos et kerran ole tyytyväinen suhteeseen.ja todella hullulta kuulostaa tuo että eroa harkitset viimeistään kun toinen vähän isompi?aiotko todella kestää ukkoa niin kauan ja toisaalta eikö tuo ole toisen pettämistä kun jo suunnittelet valmiiksi eroasioita...
\|O

Ap kirjoittajalle sanoisin että ei tuo kyllä ihan välittämiseltä kuulosta jos jättää teidät 2viikoksi ja lähtee lomaa vittämään kaverien kanssa!

 

Varpunen oletko vähän urponen kun kattelet tollasta miestä?

 

Haloo,sanon suoraan!Mitä järkeä tehdä lasta toista lasta miehen kanssa jos et kerran ole tyytyväinen suhteeseen.ja todella hullulta kuulostaa tuo että eroa harkitset viimeistään kun toinen vähän isompi?aiotko todella kestää ukkoa niin kauan ja toisaalta eikö tuo ole toisen pettämistä kun jo suunnittelet valmiiksi eroasioita...
\|O

sulle sanon vaan että mieheni oli ENNEN tosi kunnollinen isä ja puoliso! Jossain vaiheessa muuttui ja jos olisin tiennyt että mies muuttuu kusipääksi niin tuo toinen muksu olis jäänyt tekemättä! Ja lapsi oli yhteinen päätös! Ja kun nyt satun olemeen lähes viimesilläni raskaana niin tuo muuttaminen ei ole kovin helppoa. Miksen lähtenyt aiemmin? Jaa-a, kaipa sitä ajattelin että kyllä tämä tästä rauhottuu, mutta niin ei vain taida käydä. Sori jos itselläni on henkisesti niin paha olla että suunnittelen eroa! Sun elämä on ehkä ihanaa ja helppoa, mutta älä pidä sitä itsestään selvyytenä, se saattaa joku päivä muuttua. Taidat kuullua niihin ihmisiin ketkä lyövät lyötyä? anti mennä vaan!

 

Lintu, koeta jaksaa muiden tylsistä kommenteista huolimatta!!
Isoiivari- ehkä olen urponen niinkuin asian tyylikkäästi ilmaisit mutta aina asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Elämä heittelee ja asiat muuttuvat. Välillä on pakko ajatella loppuun asti, eikä tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Piupau- vaahtoat asiasta mistä tiedät vain pintaraapaisun...

Kiitos kuitenkin kaikille jotka jaksoivat vastata asiallisesti

 

Tuo oli kuin lyhennelmä mun tilanteesta. Nyt oon kärsinyt ihan tarpeeks ja ajattelin ottaa ison askeleen tosin ystäviä ja sukulaisia tukena mies huitelee millon missäkin eikä viihy kotona, eikä välitä niin en jaksanut kattella pidempään parempi elämä odottaa
vaikka koville aluks ottaa mut kun pääsee yli niin on varmasti onnellisenpi vauvani kanssa kuin miehen joka välitä

voimia sulle!