Tuntuu, että saan kohta "hermoromahduksen".
Asun miehen kanssa jolle omat kaverit, harrastukset ovat etusijalla. Vietän useimmiten illat yksin kotona 11 kk lapseni kanssa kun äijä huitelee ties missä.
Hoidan kaikki kotityöt yms. enkä juurikaan saa apua mieheltäni. Kotona ollessaan hän viihtyy parhaiten sohvalla tai tietokoneen ääressä. Alkoholinkäyttö menee aina överiksi.
Eilen hän lähti lomalle kavereineen ja minä jäin kahdeksi viikoksi yksin kotiin lapsemme kanssa. Ihan kuin minä en tarvitsisi lomaa??
Olen väsynyt ja turhautunut tähän suhteeseen. Tuntuu, etten saa häneltä mitään eikä hän ymmärrä kuinka raskasta tämä minulle on. Ystävät ovat kaikonneet lapsen syntymän jälkeen enkä tiedä kenelle puhuisin. Olen miettinyt eroa ja puhunutkin siitä miehelleni mutta en tiedä uskallanko ottaa niin suurta askelta? Kun yritän keskustella asiasta niin vastaukseksi saan vain, että kyllä tämä tästä, liioittelen ja että, ei hän enää...
Lapsemme takia olen jaksanut näinkin pitkään. Mieheni kuitenkin välittää niin paljon lapsestamme ja on todella hyvä hänen kanssaan.
Mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa? Muuttuuko se mies ikinä?
Tuntuu vain, etten jaksa tätä loputtomiin.... :ashamed:
Asun miehen kanssa jolle omat kaverit, harrastukset ovat etusijalla. Vietän useimmiten illat yksin kotona 11 kk lapseni kanssa kun äijä huitelee ties missä.
Hoidan kaikki kotityöt yms. enkä juurikaan saa apua mieheltäni. Kotona ollessaan hän viihtyy parhaiten sohvalla tai tietokoneen ääressä. Alkoholinkäyttö menee aina överiksi.
Eilen hän lähti lomalle kavereineen ja minä jäin kahdeksi viikoksi yksin kotiin lapsemme kanssa. Ihan kuin minä en tarvitsisi lomaa??
Olen väsynyt ja turhautunut tähän suhteeseen. Tuntuu, etten saa häneltä mitään eikä hän ymmärrä kuinka raskasta tämä minulle on. Ystävät ovat kaikonneet lapsen syntymän jälkeen enkä tiedä kenelle puhuisin. Olen miettinyt eroa ja puhunutkin siitä miehelleni mutta en tiedä uskallanko ottaa niin suurta askelta? Kun yritän keskustella asiasta niin vastaukseksi saan vain, että kyllä tämä tästä, liioittelen ja että, ei hän enää...
Lapsemme takia olen jaksanut näinkin pitkään. Mieheni kuitenkin välittää niin paljon lapsestamme ja on todella hyvä hänen kanssaan.
Mitä te olette tehneet vastaavassa tilanteessa? Muuttuuko se mies ikinä?
Tuntuu vain, etten jaksa tätä loputtomiin.... :ashamed: