Hermoja raastava unikoulu käynnissä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aussi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aussi

Vieras
Täällä siis valvotaan unikoulun merkeissä. Likka on reippaasti yli vuoden ikäinen ja nyt päätin et yöpulloilu saa jäädä. Ei meinaa töissä jaksaa ku täytyy yöt juosta.
Nyt on tässä valvottu reilu pari tuntii eikä loppua näy.Oon vaihtanu vaipan, antanu särkylääkkeen ja otrivii et nenä aukeis ku tos huudossa se menee tukkoon.
Mikään rauhoittelu ei auta, jos yritän tassutella tai seistä vieressä niin itku vaan pahenee, kun en ole samassa huoneessa itku on paljon rauhallismpaa ja välillä rauhoittuukin muutaaksi minuutiksi ja luulen että nyt pääsee nukkumaan, kunnes alkaa taas MÄÄÄÄÄÄÄÄ.
Tää on niin rankkaa, tekee niiin pahaa. On tosi julma olo.
Onko kellään kokemuksia?
 
Laita sängyn pääpuolen jalkoihin paksut kirjat tai vaikka puhelinluettelot. Se auttaa jos nenä on tukossa ja hengittäminen hankalaa. Ja mene viereen ja laula tuutilaulua hiljaisella äänellä ja silittele vaikka kättä. Muutamia päiviä siihen menee ,mutta loppujenlopuksi lapsi nukkuu yönsä sitten hyvin. Voimia sinulle :hug:
 
Olllaan pidetty sängyn päätyä korotettuna jo muutama kuukaus (tyttö oli flunssassa), mies otti korokkeet just eilen pois. Vois varmaan pitää ne siellä aina.
Nyt alkaa kuulostaa jo positiiviselta, oiskohan neiti nukahtanu kun 5min jo hiljasta.Täytyy mennä nopeesti nukkumaan.
Kiitoksia tsemppauksista vatruska :)
 
Meillä on pysynyt ne kirjat pitkään siellä sängyn jalkojen alla. Nyt jo 5 vuotta. Tosin meidän kuopus sairastaa näin syksyisin ja talvisin ja vielä alkukeväänkin nuita flunssia sitten iskeekin jo allergiat luonnosta. Kesällä nautitaan elämästä. Mutta tuo laulelu nukutti meidän lapset helposti. Äiti toi maalta mulle keinutuolin ja siinä olikin kiva laulella vaikka mitä vähemmän tuutista ,mutta rauhallisella äänellä. :D
 
Tsemppiä vaan :) Meillä tehtiin neidille sama juttu ja saman ikäisenäkin. Kaksi yötä valvottiin ja toinen yö oli jo helpompi ja sen jälkeen on yöt nukuttu hyvin. Lopussa se kiitos seisoo....
 
Meillä esikoiselle auttoi se, että kun laitettiin pinnasänkyyn, olin samassa huoneessa sängyllä ja ihan lähellä siis. En puhunut mitään, en katsonut (vain vaivihkaa) ja luin kirjaa kuulokkeet päässä. :) Näki että olen lähellä. Nousi kyllä seisomaan ja vähän vinkui, mutta kävi sitten maate. Muu ei auttanut. Odotanpa mielenkiinnolla kaksosten pinnasänkyyn siirtymistä...
 

Yhteistyössä