Hermo palaa 3 v. kanssa

["mmm"]

Nyt olisin kiitollinen hyvistä neuvoista:

Mulla palaa ihan totaalisesti hermot tuon 3 v. pojan kanssa. Natisee koko ajan ja tekee tuhmuuksia: äiti tuu leikkimään, enkä, eikä, en mä jaksa on ne yleisimmät mitä sanoo. Mitään ei usko ja riehumiseksi menee usein kun esim. pitäisi ulos lähteä ja pukea. Vetkuttelee joka välissä esim. uloslähtö kestää ihan turkasen kauan. Itse ei halua edes yrittää pukemista mutta sitten pelleilee ihan mahdottomasti kun yritän pukea. Joka paikkaan koskee, levittää tavarat (siis muutkin kuin lelut) pitkin kämppää. Sitten kun ollaan ulkona esim. leikkipuistossa, istua nyhjää sylissä. On kolme päivää viikossa päiväkodissa ja puisto kavereineen on kyllä tuttu. Olen ajatellut että leikkisi ulkona muiden kanssa ja purkaisi energiaa mutta ei, samoin päiväkodissa on kyllä toimintaa ja siellä käyttäytyy pääsääntöisesti ihan ok. Mutta illat...

Syöminen on ihan nollassa, sotkee ruokapöydässä ja pelleilee. Kun ei sitten syö kunnolla, on alkanut öisin heräämään nälkään (en anna ruokaa yöllä, vettä saa). Siis mitä olen tehnyt väärin ja mitä voisi tehdä? Tätä on nyt jatkunut muutaman kuukauden. Uhmaa on ollut jo vuoden aina muutaman viikon kerrallaan. Raivareita ei ole hetkeen saanut. Muuten vaan natisee ja on hankala.

 

["mä"]

Joka kerta, kun käyttäytyy huonosti, lähtee yksi lelu takavarikkoon, minkä saa takaisin kun on esim. pukeminen onnistunut moitteettomasti. Mutta jos kerrankin lipeät tuosta, niin olet kahta kauheammassa tilanteessa. Eli johdonmukaisuus on se pääasia tässä!

 

["mmm"]

Johdonmukainen olen yrittänyt olla ja siinä jotenkin onnistunutkin. Nuo rangaistukset (=lelu jäähylle) voisivat toimia. Kummallista on se että päiväkodissa painottavat kovasti sitä että nykyiseen kasvatusfilosofiaan eivät kuulu minkäänlaiset rangaistukset. Minusta tuo "lelu pois hetkeksi" ja omien sotkujen siivoaminen ovat enemmänkin seurauksia tapahtuneesta kuin rangaistuksia. Olen pohtinut asiaa kovati viime aikoina kun hankalaa on ollut että mitä keinoja sitä sitten saa käyttää jos kieltäminen, estäminen (esim. ettei kaada puuroa lattialle) ja asian selittäminen eivät tehoa. Jotakin muutakin kyllä tarvitaan että oppii tavoille.

 

[Maija ja poijjaat]

Jaksamisia uhman kanssa, sitähän tuo tosiaan on Meillä 2 natisijaa kotona, 2- ja 4- vuotiaat pojat...

3-vuotias ymmärtää jo hyvin puhetta ja ns. sopimuksia joten otat ihan tiukan linjan. Sanot vaikka, "syö reippaasti, katsotaan jos vaikka löytyisi joku jälkiruoka (meillä esim. keksi tms. kun syö tosi reippaasti) jos lautanen tyhjä/tosi hyvin syöty. Jos menee temppuiluksi, sanon, että nyt lasken kolmeen ja jos ei ala ruoka maistua, menee ruoat roskiin ja seuraava ruoka on sitten esim. illalla että ehkäpä sitten maistuu. Ja voithan esim. illalla antaa vaihtoehdon, että "syötkö muroja VAI puuroa?" Ja kun itse valitsee niin ehkä maistuukin ja sitten toistat sitä, että yöllä on turha nälkää uikuttaa jos ei iltapala maistu...

Vähän myös vaikuttaisi, että joku ripustaumisvaihe menossa jos tarhassa on reipas, mutta kotona hankala ja ihmisten ilmoilla nyhjää. Joskus ei auta muu kuin odottaa vaiheiden ohimenoa...Koitahan jaksaa:hug:

 

["mä"]

Meillä on myös ollut aika kova tahtojen taisto tuossa iässä. Toiset lapset vain ovat vahvempia kuin toiset ja jaksavat kokeilla rajojaan todella kauan ja kovasti.

Meidän yhteiskuntamme perustuu kaikessa syy-seuras-suhteeseen. Aikuisenakin jos teet rikoksen, vastaat siitä raastuvassa. Jos et mene töihin, et saa palkkaa ja parhaimmassa tapauksessa sut potkitaan pihalle. Eli rangaistuksia on koko elämä täysi, jos et toimi sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Mutta kun toimit, saat siitä palkkion (esim. palkka).

Tähän on hyvä totuttaa lapset jo pienestä pitäen ja tuo lelun poisottaminen ja sen takaisin ansaitseminen on mitä parhain keino tähän. Jos tämä ei auta, otetaan käyttöön jokin astetta kovempi rangaistus (aikuisenakin jos uusit rikoksesi, saat kovemman tuomion). Parhaimmillaan meillä oli poissa niin lelut, kuin dvd:tkin sekä ulkoilu- ja kaverikielto. Mutta se auttoi nopeasti. Lapsi oppi, että kun toimii sääntöjen mukaan, siitä palkitaan ja päinvastoin toimiessa, siitä tuli sanktioita.

Lapsella on kuitenkin oikeus kertoa mielipiteensä eikä niistä tule rangaista. Aikuisen tehtävänä on osoittaa lapselle tapa, miten hän saa tuoda julki omat ajatuksensa asioiden suhteen ja lapsella on myös oikeus saada vastauksia kysymyksiinsä, erityisesti siihen Miksi?-kysymykseen.

Pukemistilanteessa lapselle voi kertoa, että äiti kyllä ymmärtää ja tietää, että sinua harmittaa tämä kovasti, mutta nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pukeutua koska olemme menossa lääkäriin ja lääkäri odottaa siellä. Jos emme mene, joudumme maksamaan sakkomaksun turhasta ajasta ja se raha on poissa sitten jostain hauskasta asiasta.

 

[3veeaiti]

Meillä on sama taistelu päällä En myöskään tykkää sotkusta, mutta kaveri on pienestä saakka tottunut siihen, että kaikki lelut laitetaan laatikkoon kun mennään ulos tai nukkumaan, kannattaa kokeilla.

Veikkaan, että poika ärsyttää sua, koska huomaa, että se tehoo (äänestä, ilmeesta ). Koita olla kärsivällinen! Tiedän hyvin ettei se ole aina helppoa...

 

["mmm"]

Kiitos kommenteista. Meillä on syömisen suhteen, siis että jos syö reippaasti ja sotkematta, käytetty tuota herkkupalkintoa esim. keksiä. Meillä on ruoka-aineallergioita pitkä liuta ja siitä syystä käymme ravitsemusterapeutilla säännöllisesti. Rt:n kanta on aika tiukka näihin asioihin eli ei saisi syömisestä koskaan palkita. No itse syömsiestä (=määrästä) ei koskaan palkitakaan vaan hyvistä ruokapöytätavoista. Päiväkodissa olen näistä tottelemattomuuksista myös keskustellut ja kysellyt vinkkejä kun maalaisjärkeni mukaan syy-seuraus on tämänikäiselle jo selvää. Toki etukäteen asia selvitetään: nyt jos et lopeta, lelu lähtee-tyylillä. Kummallista oli vaan ne pk:n kommentit ettei näin tehdä. Ja ihan selvä ripustautumisvaihe meillä on menossa - sen kestää kun muistaa että ne edeltävät aina jotain itsenäistymisvaihetta. Mutta siinä hetkessä kun natinaa ja tottelemattomuutta tulee tuutin täydeltä - ei aina jaksa..