meillä pienten ryhmässä menevät aluksi kaikki aikuiset nukuttamaan. riittää käsiä, hellyyttä, huomiota. Ja saamme myös levottomammat rauhoittumaan paremmin, kun ei yhden aikuisen tarvitse hyppiä monen luona. Aikaa siis on ja sitä annetaan. Unille meno ja unilla olo on pienille äärimmäisen tärkeää. Koko lepohetken ajan on aikuinen läsnä valvomassa lasten unta. Jos joku on heräämässä kesken unien, niin mennään viereen ja silitellään uudestaan uneen, jos lapsi sitä tarvitsee. Usein ehditään jo ennen kuin lapsi oikeasti herääkään, vaan vain hieman levottomammin pyörii sängyssään, tms.
Totta on myös, että arkirutiinien muuttuessa ja päiväkodin sosiaalisessa ja touhukkaassa ympäristössä lapset väsyvät eri tavalla ja ne unitottumuksetkin saattaa muuttua paljonkin...
..ja myös tuo, miten usein syyskauden alkaessa on alkuun vähän levottomampaa, kun usein monta uutta lasta aloittaa samoihin aikoihin ja ovat vieraassa tilanteessa..
..pienillä kuitenkin usein viikon, kahden kuluessa suurin osa alkaa tottua arjen rytmiin ja rutiineihin ja väsymyksen tullessa kenties nopeammin, ja rauhallisemmat ajat alkavat.
Toki aina voi tulla ja tuleekin sitten niitä poikkeuksia, kaikki kun ovat yksilöitä ja erilaisia
Toivottavasti tästä oli vähän apua, ja ihan varmasti sinunkin lapsesi sopeutuu alun tottumisen jälkeen päiväkotiin ja aikuisiin. Muistat vaan avoimesti kertoa ja kysyä kun noita huolia on mielessä
