Herkän ja hoivaavan erityislapsen kasvun tukeminen

[vinkkejä?]

Minulla on ihana, hellä ja kiltti 5-vuotias poika, jota en vaihtaisi kenenkään maailmassa. Hän on pienestä asti ollut vähän erilainen kuin muut, nyt tiedämme että hänellä on asperger-piirteitä sekä kehitysviivettä sosiaalisella puolella. Näistä huolimatta ikäisekseen fiksu poika, osaa mm. laskea jo päässään sekä tehdä valtavia (200+ palaa) palapelejä ongelmitta. Usein viihtyykin huoneessaan joko niitä tehden, kuunnellen tietokirja-aiheisia satuja cd:ltä tai jumittaen jossain puuhassa (pyöriminen, auton renkaiden pyörittely, sanojen hokeminen). Ongelmia tulee päiväkodissa, kun samantyylistä leikkiseuraa ei tahdo löytyä.

Ryhmässä jossa poika käy, on kymmenkunta lasta josta reilu puolet poikia. Kaksi näistä pojista kiusaa omaani säännöllisesti, siihen on puututtu nyt keväällä viikottain mutta ei tunnu auttavan. Kiusaavat ainakin siksi, että poikani ei ole kiinnostunut muiden ikäistensä tavoin supersankareista kuten Batman, Spiderman ym. eikä tiedä mikä on Angry Birds, Beyblade tai Pokemon. Kun saa selville jonkun fanittaman jutun, esim. tuo Angry Birds, ei selvästikään välitä siitä itse eikä ymmärrä koko jutun ideaa. Siinä missä muut katsovat rajuja toiminta-pamauksia, omani pyysi aamupäivällä Myyrää ja hykerteli ihastuneena kun Myyrä hoivasi sorsanpoikasia tai auttoi ystäviään. Minun käy sääliksi poikaani, kun ei ymmärrä muita- mutta ehkä vielä enemmän toisia lapsia, jotka menettävät näin hienoilla ominaisuuksilla varustetun kaverin. Olisi hienoa, jos löytäisin jonkun ratkaisun ongelmaan. Toistaiseksi erityisopettaja ja hoitajat eivät ole sellaista löytäneet.

Olen huolissani että kun poika menee eskariin ja myöhemmin kouluun, häntä kiusataan urakalla myös erityislasten keskuudessa. Sen olen huomannut myös että hän turhautuu nykyään todella helposti, sillä vaikkapa Pikku Kakkosessa ja päiväkodissa jutut tyyliin "lasketaan viiteen/ABC/minkä värinen on tomaatti" ovat aivan liian helppoja. Olen ostanut jokaisen hyvän tehtäväkirjan joka tulee vastaan, mutta ne eivät tunnu riittävän kun poika tekee ne nopeasti. Milläköhän voisin yrittää antaa hänelle lisää haasteita? Kotitöissä auttaa minua mielellään aina kun pyydän ja isäänsä myös.

Kiitos vastauksista.

 

["olivia"]

Lapsesi ei tunnu kaipaavan lisää älyllisiä haasteita vaan juurikin tukea sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siinä hänelle riittää haastetta. Eli hankkisin kavereita lapselle kotiin kaikin mahdollisin keinoin ja veisin harrastuksiin, joissa oppii tulemaan toimeen toisten kanssa.

Ei esikoispoikani koskaan ollut kiinnostunut taisteluhahmoista, mutta ei hän kavereitta ollut. Tosin sosiaalisilta taidoiltaan hän on normaali lapsi.

 

[vinkkejä? ap]

[QUOTE="olivia";26344546]Lapsesi ei tunnu kaipaavan lisää älyllisiä haasteita vaan juurikin tukea sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siinä hänelle riittää haastetta. Eli hankkisin kavereita lapselle kotiin kaikin mahdollisin keinoin ja veisin harrastuksiin, joissa oppii tulemaan toimeen toisten kanssa.

Ei esikoispoikani koskaan ollut kiinnostunut taisteluhahmoista, mutta ei hän kavereitta ollut. Tosin sosiaalisilta taidoiltaan hän on normaali lapsi.[/QUOTE]

Kiitos vastauksesta. Minusta hän kyllä kaipaa älyllisiä haasteita, asperger-lapsille on tyypillistä se että heitä kiinnostaa enemmän faktajutut ja tahtovat oppia joissakin jutuissa mahdollisimman omatoimisiksi nopeasti.

En tiedä miten tuota sosiaalista puolta tukisi, päiväkodissa leikkejä syntyy vain parin tapauksen kanssa jotka ovat toisessa ryhmässä = tapaavat pihalla joitakin kertoja viikossa. Ryhmäpeleissä ja liikunnassa poika ei näytä ymmärtävän pelin ideaa ja lähtee välittömästi juoksemaan omilleen pallon kanssa, vetäytyy pelaamaan yksin jne. eli ryhmätoiminta heikkoa. Jos saa valita, pelaa yksin lautapelejäkin, ei tunnu kaipaavan kamalasti seuraa. Sitten taas toisaalta roikkuu etenkin minussa kiinni kamalasti ja pelkää kaikenlaista. Vaikeaa.
Meillä on muutama perheystävä jotka käyvät kuukausittain kylässä mutta yhteisleikkien syntyminen on haastavaa ja muistuttaa enemmän vierileikkiä poikani puolelta. Jos aikuinen yrittää ohjailla leikkiä vähäänkään, hän raivostuu tai lopettaa koko homman. Kävelee pois ilmeettömänä ja menee tekemään jotain, usein jumittamaan ja saattaa hymistäkin siinä samalla. Stressaantuu ehkä?

 

["liinis"]

Jos poikasi pitää yksinään puuhastelusta pitäisikö hän pienoismallien rakentamisesta? Siinä on älyllisen haasteen lisäksi motorista haastetta.
Lisäksi pienoimalleja on sellaisa, joiden aiheet kiinnostavat "keskivertopoikaa", joten niillä voisi hiukan päteä kaveripiirissä.

Myyräohjelmat on kyllä suunnattu poikaasi nuoremmille, joten jotain muuta koittaisin hankkia katseltavaksi. Pitäisikö Nalle Puheista? Niitä on sellaisiakin, joissa tarinan lomassa opitaan ystävyydestä jne.

 

["vieras"]

Muumeissa myös opetetaan sadun turvin toisten huomioon ottamista ja ystävyyssuhteita. Olisiko tuon ikäisille jotain luontokerhoa tms. joihin voisi hakeutua muitakin "pikkuneroja" tutkimaan luonnon ihmeitä yhdessä? Voisiko niitä päiväkodin pihalla yhdessä leikkiviä lapsia kysyä teille leikkimään tai yhdessä johonkin puistoon tms. vapaa-ajalla? Sujuisivatko leikit paremmin samanikäisten tyttöjen kuin poikien kanssa?

 

[vinkkejä?]

[QUOTE="liinis";26344635]Jos poikasi pitää yksinään puuhastelusta pitäisikö hän pienoismallien rakentamisesta? Siinä on älyllisen haasteen lisäksi motorista haastetta.
Lisäksi pienoimalleja on sellaisa, joiden aiheet kiinnostavat "keskivertopoikaa", joten niillä voisi hiukan päteä kaveripiirissä.

Myyräohjelmat on kyllä suunnattu poikaasi nuoremmille, joten jotain muuta koittaisin hankkia katseltavaksi. Pitäisikö Nalle Puheista? Niitä on sellaisiakin, joissa tarinan lomassa opitaan ystävyydestä jne.[/QUOTE]


Kiitos sinullekin vastauksesta.

Pienoismallien en usko onnistuvan, ei ole kiinnostunut palapelien lisäksi ns. näpertelystä ja suorastaan inhoaa tarkkuutta vaativaa, hidasta puuhaa tyyliin helmet. Toki voisin koittaa, onhan niitäkin varmasti eri tasoisia.

Myyrän lisäksi pojalla on mm. Muumeja (joita ei suostu enää katsomaan koska alkoi pelkäämään jotain, emme tiedä mitä, ja sen jälkeen meni paniikkiin ehdotuksesta katsoa niitä), laululeikki-videoita kuten Fröbelin Palikat (katsoo niitä ja hymyilee vähän, mutta ei tahdo leikkiä vaan istuu paikallaan)sekä Pingua, kilpa-auto Lauria ja Olipa Kerran...-sarjoja, joita katsoo mieluiten (tuon Myyrän lisäksi, siis). Nalle Puhia on katsonut joskus mutta näki jonkun jännittävän jakson ja sen jälkeen kieltäytyi katsomasta. Sama tapahtui myös Pikku Kakkosen eräälle sarjalle, joka oli pojan suosikki siihen saakka. Kävin vessassa ja jätin pojan sen minuutin ajaksi yksin, sen jälkeen alkoivat "en tahdo enää koskaan katsoa"-jutut.

 

[vinkkejä? ap]

[QUOTE="vieras";26344675]Muumeissa myös opetetaan sadun turvin toisten huomioon ottamista ja ystävyyssuhteita. Olisiko tuon ikäisille jotain luontokerhoa tms. joihin voisi hakeutua muitakin "pikkuneroja" tutkimaan luonnon ihmeitä yhdessä? Voisiko niitä päiväkodin pihalla yhdessä leikkiviä lapsia kysyä teille leikkimään tai yhdessä johonkin puistoon tms. vapaa-ajalla? Sujuisivatko leikit paremmin samanikäisten tyttöjen kuin poikien kanssa?[/QUOTE]

Kiitoksia luontokerho-ideasta, voisin selvitellä josko johonkin porukkaan mahtuisi mukaan hieman erilainen "tutkija". Pihan lapsia ei tahdo pyytää meille, ovat mallia "kovis" ja kiusanneet poikaa kun silmä välttää. Tyttöjen kanssa poika on tullut juttuun kivasti mutta nyt alkoi päiväkotiryhmän tytöillä "yök, poikia"-ikä joten...