Vierailja
Olen alkanut heräämään siihen kuinka sairaassa suhteessa elän. Elän miinakentällä jossa vain odotan seuraavaa räjähdystä jostain mitättömästä asiasta. Kuinka en osaa kasvattaa lapsia, istua selkä suorassa, puhua viisaita, ansaita miljoonia, pitää kotia putipuhtaana ym. ym.
Miehelleni ei siis kelpaa mikään., hän keksii kokoajan joitain asioita joista huomauttaa/valittaa.
Nyt sitten ihmettelette miksi en eroa. Syy on lapset. En voisi kuvitellakkaan että eroaisin ja lapset joutuisivat olemaan yksin mieheni luona. Hän on ihan samanlainen lapsille, raivoaa ihan ihmeellisistä asioista ja valittaa heillekkin. Joudun lohduttelemaan lapsia kun isi suuttuu. Ajatuskin siitä että en llisi paikalla turvana lapsille ei ole mahdollinen.
Asiasta on yritetty hänelle puhua, mutta hän ei näe omaa käytöstään. Olen nyt miettinyt pariterapiaa, mutta uskon että en saa häntä sinne.
Onko muita samassa tilanteessa elävää? Kuinka jaksatte? Oletteko jollain tavalla saanut tälläisen joka asiasta valittavan ihmisen ymmärtämään käytöstään vai onko tilanne ihan toivoton?
Miehelleni ei siis kelpaa mikään., hän keksii kokoajan joitain asioita joista huomauttaa/valittaa.
Nyt sitten ihmettelette miksi en eroa. Syy on lapset. En voisi kuvitellakkaan että eroaisin ja lapset joutuisivat olemaan yksin mieheni luona. Hän on ihan samanlainen lapsille, raivoaa ihan ihmeellisistä asioista ja valittaa heillekkin. Joudun lohduttelemaan lapsia kun isi suuttuu. Ajatuskin siitä että en llisi paikalla turvana lapsille ei ole mahdollinen.
Asiasta on yritetty hänelle puhua, mutta hän ei näe omaa käytöstään. Olen nyt miettinyt pariterapiaa, mutta uskon että en saa häntä sinne.
Onko muita samassa tilanteessa elävää? Kuinka jaksatte? Oletteko jollain tavalla saanut tälläisen joka asiasta valittavan ihmisen ymmärtämään käytöstään vai onko tilanne ihan toivoton?