Toggle sidebar

Henkinen huora?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Siipirikkko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Siipirikkko

Vieras
Olen yli 45 nainen, enempi pyöreänlainen. Olen naimisissa ollut jo yli 25 vuotta ja ollut yhtä nuoruuden poikkeusta lukuunottamatta uskollinen koko ajan. Pari vuotta sitten mies muutti eri makuuhuoneeseen nukkumaan ja yhteisiä hetkiä on perin harvoin. Olen silti suunnannut tarmoni työhön ja iltaisin haaveilen itseni uneen. Kävin viime kesänä kerran paikallisessa yksin siiderillä ja tutut miehet kävi kertomassa rakkauden tunnustuksiaan ja kiehnäämässä mukaansa - minulle alkoi tulla mieleen että mikä yhteishyvä minä muka olen. Viime viikonlopun juhlissa kolme miestä ehdotti petipuuhia kanssani, vaikka aviomieheni oli mukana. Mielestäni en anna aihetta moiseen pukeutumisella tai muullakaan käytöksellä, mutta miehet alkoholin vahvistamina muuttuvat melko estottomiksi ja pimeyden turvin kädet painuu paidan alle ja halaukset ovat pitkiä ja voimakkaita.
En haluaisi pettää - mutta jatkuva eroottinen lataus saa minutkin syttymään helposti ja sitten yritän tukahduttaa haluni ja himoni ja säästän ne haaveisiini ja kosteisiin uniini. Nyt minusta on alkanut tuntua että olen henkinen huora, katselen miehiä sillä silmällä ja riisun vaatteista mielessäni - onko patoutunut seksuaalisuus hyvästä - olenko henkinen huora? Vai onko muillakin sama homma?
 
En sanoisi, että olet mikään henkinen huora. Minä olen tullut naisena siihen tulokseen, että hyvässäkin suhteessa saatetaan kokea ihastumisia tai fantasioida/kuvitella olevansa jonkun muun kuin oman partnerin kanssa, ilman että se johtaa mihinkään kuvitelmaa pidemmälle. Ne on vaan sellaisia, joita tulee ja menee, ja parhaimmillaan ne piristävät oman parisuhteen seksielämää, kun löytyy taas uutta puhtia.

Sinun tapauksessasi ihan ymmärrettävää, jos oma mieskin viettää yönsä toisessa makuuhuoneessa. Kyllähän sitä alkaa kaivata erotiikkaa, koskettelua ja läheisyyttä. Minä ainakin olisin mielessäni riisunut jo kaikki kadulla vastaan tulevat miehet vastaavassa tapauksessa.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Siipirikkko:
Nyt minusta on alkanut tuntua että olen henkinen huora, katselen miehiä sillä silmällä ja riisun vaatteista mielessäni - onko patoutunut seksuaalisuus hyvästä - olenko henkinen huora? Vai onko muillakin sama homma?
Click to expand...

Ei ole häpeällistä ihailla mieskauneutta, jos sitä osuu kohdalle. Suorastaan hälyttävää, jos näin ei tee ;))
 
Eiköhän se ole aika yleistä, että jos suhteessa fyysinen ja psyykkinen yhteys alkaa kadota mielenkiinto helposti suuntautuu toisaalle. Syy ei ole sinun vaan suhteen väljähtyneen tilan. Jos haluatte asiaa muuttaa, vaatii se molempien motivoitunutta panostusta.

Itse elän suhteessa, jossa noi asiat on saatu kovalla työllä korjattua. Omassa elämässäni en ole avioliittoni aikana muihin ihastunut edes ohi mennen. Jotkut sanoo, että ihastumiselle ei voi mitään ja niin asia kumppanille monesti selitetäänkin käryn käytyä. Omassa elämässäni olen huomannut, että minulle se on ainakin 100% oma päätös. Muilla voi toki olla toisin.
Olen kääntänyt ns. fantasiat niin, että ajattelen niissä puolisoani ja yllätys, yllätys on lisännyt selvästi mielenkiintoani kumppaniani kohtaan. En väitä, että näin homma toimisi kaikilla. Meillä se toimii. Seksi on pitkässä suhteessa piristetty tasolle, jolla se ei ollut edes alussa. Se tuntuu hyvältä varsinkin kun välissä oli muutaman vuoden etäinen meininki. Meillä se vaati paljon kipeitä keskusteluja yhteistä halua parantaa asiat.
 
Voi, siipirikon teksti on kuin omasta kynästäni, vaikken pidäkään itseäni "huorana" sen vuoksi. Ilmeisesti se, etten saa seksiä mieheltäni saa minut jotenkin enemmän flirttaavaksi suhteen ulkopuolella, siis jotenkin tiedostamattomasti. Tuntuu, etten koskaan olisi saanut näin paljon lähestymisiä, kuin nykyisin, kun olen ollut parisuhteessa, mutta selibaatissa. Suhdetta on jatkunut yli 5 vuotta ja seksittömiä kausia, kun mieheni ei halua, on toistuvin väliajoin. Nykyisin seksiä on enää kerran kuukaudessa - kahdessa tai vieläkin harvemmin. En tiedä mitä tehdä, elämäni on kieltäytymistä seksistä parisuhteen ulkopuolella ja torjutuksi tulemista kumppaninini taholta. Vain koska yhä rakastan miestäni ja yritän olla hänelle uskollinen. Niin kovasti toivoisin, että oma mieheni ajattelisi kuin nimimerkki aviomies71 ja ottaisi vastuuta seksielämämme kohentamisesta.
 
Meilläkin oli hommat aika jumissa pidemmän aikaa. Kommunikaatioyhteyden löytäminen oli yhtä helvettiä. Minä olin enemmänkin sitä mieltä jossain vaiheessa, että näin ei voi jatkua. Taisin uhata häipyäkin pahimpien selvittely-yritysten aikana. Jossain vaiheessa saimme sanottua toisillemme ilman syytöksiä, mitä suhteeseen tarvitsemme, jotta ero ei olisi edessä. Sen jälkeen asiat alkoivat kohenemaan aika nopeasti. Vaimoni alkoi osoittaa fyysistä kiinnosta minua kohtaan ja itse huomasin tuijottelevani vaimoa "sillä silmällä" vähän väliä. Samoin huomasin, että seksuaaliset mielikuvat samoin kuin unet alkoivat pitää vaimoa pääroolissa. Aiemmin hän oli roolijaon ulkopuolella. Olin yllättynyt. Miten voi olla yli 10 vuoden jälkeen niin innoissaan toisesta? Hyvä niin.

Kaikki muuttuu vain jos molemmat antavat täyden panoksensa muutokseen. Suomalainen mies on monesti vaikean umpimielinen. Itse olen pakottanut itseni siihen, että uskallan käräjöidä myös vaikeilta tuntuvia asioita.
Teidän molempien tapauksessa muutos lähtee miehistänne! Auttaako vieraissa käynti? Se jääköön asianosaisten harkintaan.
 
Jepjep, erikoista että katsoo omaa vaimoaan silä silmällä tai haluaa häntä vielä 10 vuoden jälkeen? Ja vielä ihmetellään sitä. Onpa karua.
Luulisi, että aikuinen ihminen lähtee avioliittoon sillä asenteella, että suhde vaatii työtä, toista tulee arvostaa, pitää myös antaa eikä aina vain ottaa jne. En ihmettele kolmi-nelikymppisten avioeroja enää yhtään, jos useammillakin pareilla on tuonkaltainen henkinen pohja liitollaan...
 
Olisiko nyt niin, että sinä olet aivan väärä henkilö arvostelemaan minun parisuhteen henkistä pohjaa! Minun kirjoitukseni pohjaa siihen, että ihmiset esim. juuri tällä palstalla vaihtavat kumppania kuin paitaa koska arki ja kyllästyminen iskee suhteeseen kuin syöpä. Arjen haasteet ja yhäpaheneva suorittamis/ urakeskeinen elämän mallimme vieraannuttaa kumppaneita helposti toisistaan.

Minä iloitsen siitä, että avioliittoni on löytänyt uuden suunnan vakavien vaikeuksien jälkeen. Se, että olen löytänyt vaimoni uudelleen on minulle iloinen asia. Kirjoitus oli tarkoitettu rohkaisuksi näille naisille, jotka painivat suhteessaan suuressa tieristeyksessä.

Teet itsestäsi typeryksen arvostelemalla ihmisten suhteen "henkistä pohjaa" tietämättä hittojakaan millaisista vaikeksista on kysymys. Oletko sitä mieltä, että jos yhteen mennään asiaakuuluvalla vakavuudella ei asiat voi mennä niin solmuun, että yhdessä oleminen alkaa tuntua raskaalta, liki mahdottomalta.Ennenkuin aletaan latelemaan suuria "viisauksia" olisi syytä tietää mistä puuhutaan.

Luetun ymmäryksessäsi on varantamisen varaa. Oletko sinä niin naivi, että kuvittelet, että kun avioliittoon lähdetään mainitsemillasi spekseillä, on liitto turvassa elämän karikoilta? Kaikki varmasti solmivat avioliiton nuo asiat mielessään. Luovutetaanko liian helposti? Kyllä! Eksytäänkö päämäärästä ? Liian usein.

Jos teet työtä liittosi eteen, arvostat kumppaniasi ja annat edes puolet siitä mitä minä vaikeuksienkin läpi, ei kumppanillasi pitäisi olla mitään hätää. Jos sinun täyden kympin liittosi ei ole koskaan vakaviin vaikeuksiin törmännyt, hyvä niin. Meillä tavallisilla kuolevaisilla ei aina ole yhtä helppoa. Ehkä mekin voimme vuosien saatossa päästä lähemmäs sinun "henkistä" tasoasi.
 
No sinä kirjoitit näin "Olin yllättynyt. Miten voi olla yli 10 vuoden jälkeen niin innoissaan toisesta? "
Itse olen ajatellut ihan nuoresta asti, että jos aikoo saman kumppanin kanssa olla hautaan asti, vaatii se paljon työtä ja joustoa sekä rakastumista toiseen aina uudelleen. Sehän ei ole mikään mahdottomuus, mutta sinua se ihmetytti.
Mutta taisi osua arkaan kohtaan tuosta marttyyrimaisesta purkauksestasi päätellen.
 
Typeryys vetää aina yhtä hiljaiseksi. Kirjoitus ei ollut marttyyri-hengessä. Se oli suoraa vittuilua. Et vaan huomannut. En millään jaksaisi alkaa asioita suomentamaan kuin 3 vuotiaalle kun luet kirjoituksia kuin piru raamattua.
Se, että eronpartaalta, jossa ihmiset ovat melkein ventovieraita toisilleen, löytyy ensitreffien fiilis oli mulle yllätys. Se ei tosiaankaan ole mahdotonta, mutta iloinen yllätys se oli. Mitä niin pahaa siinä oli, että koit asiaksesi piipittää jotain käsittämätöntä soopaa 30-40 eroista.
Hyvä jos olet noin ajatellut yksiavioisuudesta. Jostain kierosta syystä kuvittelet, että muut tässä ketjussa eivät ole. Kaikki ei ole aina itsestä ja omasta tekemisestä kiinni. Jossain menee myös rajat, jolloin yhdessä ei enää ole hyvä olla.

Ylemmyydentuntosi on ihailtavaa!
 
Älä hikeenny aviomies71 tuommoisista.

Minä ainakin ymmärsin tekstistäsi, että olit iloinen, että vaikeiden aikojen ja 10 vuoden yhdessä elelyn jälkeen koet vaimosi vetäväksi ja kirjoituksesi oli kiva ts mukava kuulla välillä onnistumisistakin!



 
En oikeasti hikeenny. En vaan pidä sellaisesta boksiajattelusta, että kun minä olen kelannut asiat näin, täytyy sen toimia kaikilla muillakin samoin jos joku vaan älyäisi asennoitua avioliittoon oikealla asenteella. Yhtä älykästä olisi liputtaa sen puolesta, että Punaviinissä haudutettu lampaan kare on huikein kulinaristinen nautinto. Kun joku uskaltaisi ilmoittaa pitävänsä enemmän tapaspöydän antimista, saisi haukut niskaansa ja sivistymättömän moukan maineen.

Mä halusinkin kirjoittaa , koska täällä on niin paljon epätoivoisen oloisia ihmisiä, jotka ovat valmiita luovuttamaan, koska eivät koe, että asiat voivat vielä muuttua.
Jollekin se tuntui ottavan koville.
 
On silloin sillä halukkaammalla osapuolella oikeus hakea seksinsä muualta. Minusta on kummaa, että pettämistä katsotaan pahasti, kun taas toisen halujen huomiotta jättäminen on normaalia, eikä sitä ihmettele kukaan. Seksiin ei tietenkään pidä ryhtyä vastentahtoisesti. Siitä kun ei silloin nauti kumpikaan, mutta silloin pitää antaa toiselle vapaus mennä hakemaan sitä muualta.
 
Valitettavasti (?) seksuaalisuus kuuluu ihmisluontoon, olemme osa tätä luonnon järjestelmään, jossa lisääntyminen on elämisen perusehto ja elämän tarkoitus levittää omaa perimää...Luonto sen kai tekee, että kun lisääntymiskyky alkaa heiketä kiinnostus asiaankin heikkenee. Siksi puolisoiden ikäerot, sairaudet, lääkkeet ja päihteet vaikuttaa keskinäiseen kiinnostukseen. Tasan ei käy onnen lahjat. No, sama tilanne jatkuu edelleen, kolme vuotta jo asuttu eri päässä taloa ja kohtaamiset ovat harvakseen, kaikki muu hellyys/koskettelu on poissa, edes suukkoja ei vuosikausiin... Tarjontaa olisi ulkopuolelta liiankin kanssa, näkyyköhän se päällepäin, että elää puutteessa, en tiedä kuinka kauan jaksan vielä vastustaa kiusausta...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa