Hemmetin ku**pää äitini!

[Herännyt]

MIksi tunnen raivoa vasta nyt? Olen raskaana rv 30+ ja nyt viime aikoina olen alkanut tuntemaan inhoa äitiäni kohtaan. hän on akateeminen, erittäin menestynyt työelämässä mutta äitinä hän on toiminut monessa asiassa väärin. vielä tähän päivään mennessä hän ei ole pahoitellut käytöstään tai pyytänyt anteeksi. jotain hän varmaan yrittää hyvittää ostelemalla jatkuvasti tavaroita ym. meille. hän on todella yksinäinen, miestä ei ole eikä ystäviä. mutta mun on niin vaikea elää sen kanssa, että sairastan ahdistusta ja masennusta, mulla on surkea itsetunto ja pidän itseäni huonona. enkä voi olla ajattelematta , että äiti ei olisi vaikuttanut asiaan. nimittäin äitini

- hakkasi ja löi minua pahoille mustelmille asti lapsena (kukaan muu ei tiedä tästä paitsi mieheni ja terapeuttini)
- haukkui ja vähätteli huoraksi, josta ei koskaan tule mitään (jo alle 10-vuotiaana puhui noin), sanoi toivovansa että pääsee musta eroon
- käytti mua "psykologinaan" ja kertoi mulle asioita seksielämästään, isäni uskottomuudesta ym, kun olin LAPSI
- haukkunut aina muita ihmisiä, puhunut kyynisesti kaikesta, ei ole opettanut mitään rajoja tai sääntöjä
- oli poissa yöhön asti myös arkisin ja minua pelotti olla yksin kotona
- kun kuuli tästä raskaudesta niin kehoitti tekemään abortin
- kun miesystävät tuli käymään niin mun piti mennä ulos, vaikka olisin ollut kipeä.. aina mut häädettiin kotoa lapsena, jos äidin miesystävä tuli käymään
- äiti on myös aina puhunut miehistä siten, että ne kaikki on epäluotettavia paskoja, uskottomia jne..
- jo varhaisesta murrosiästä äiti puhui ääneen kuinka minulla on iso leveä perse, myös vieraille

Nyt tunnen suorastaan raivoa, kun äiti soittelee mulle yksinäisenä ja haluaa puhua jostakin. Mistä se voi johtua?? miksi vasta nyt alan inhoamaan hänen tekemiään asioita ja koko persoonaa? mua inhottaa, kun se ei koskaan hakenut apua ongelmiinsa (äitiä itseäänkin hakattu pahasti lapsena ja itsetunto lytätty) eikä vieläkään puhu ääneen että hänellä ei ole ollut kaikki kunnossa. ja eniten mua ahdistaa kun mulla ei ole muita läheisiä sukulaisia kuin hän! isäni kuoli ja siskoani en tunne (hän on 15v vanhempi).

 

[jos]

sä kasvat aikuiseksi?

 

[Hophopdabadaba]

Olisikohan syynä omat äiti-hormonit.

Itse aloin myös vihaamaan äitini tekoja vasta ekan raskauteni aikana. Välillä pelkäsin että minusta tulisi samanlainen kuin äidistäni. Ja oma äitini ei ollut kyllä mitään sinun kokemuksiisi verrattuna!

Voimia ja jaksamisia sinulle!

 

[Phoebsi]

Mulla on melkein samanlainen äiti, tosin ei lyönyt mutta tukisti senkin edestä, vertasi mua aina muihin lapsiin eikä koskaan ottanut syliin. Nykyään hän on alkoholisti joka edelleen syyttää mua siitä että isä petti ja ero tuli.

:hug: sulle.

Mä oon nyt raskaana ja mietin myös omaa äitiäni, taitaa kuulua asiaan. Katkeruutta olen yrittänyt niellä, ja monet itkut olen itkenyt miehen olkapäätä vasten. Mun äiti ei ole ottanut mitään yhteyttä vaikka raskaudestani hälle kerroin. Minä olen hänen adoptiolapsensa, hän itse ei voinut saada omia, joten kaipa mun raskaus oli hälle iso isku.

 

[Maikki 85]

en osaa muuta sanoa ku :hug:
Sinusta on itsestäsi tulossa äiti niin siinä on varmaan iso syy miksi nyt mietit.

 

[voimia]

oot saamassa lapsen ja omat kokemuksesi nousevat pintaan nyt oikein kunnolla.
kehottaisin ihan itsesi vuoksi kertomaan äidillesi jotenkin sen miltä susta tuntuu nyt.
olet ilmeisesti tulossa äidiksi nyt joka herättää sussa varmaankin pelkoa siitä kuinka itse suoriudut äitiydestä.mietit luultavasti sitäkin miten paljon parempi äiti aijot ja haluat olla omalle lapsellesi.

voimia sulle

 

[olisko näissä tuttua juttua?]

http://narsismista.spaces.live.com/blog/cns/

 

[namimami]

Voimia sinulle! Rankka tarina ja ymmärrän varsin hyvin, ettet ole kovin empaattinen äitisi yksinäisyydelle. Eikä sinun mielestäni tarvitsekaan. Olet aikuinen ja elät nyt omaa elämääsi, et ole äitisi elämän jatke tai toteutumattomien haaveiden ruumiillistuma, vaikka hän sinut synnyttikin. Raskaana olo ja itse vanhemmaksi kypsyminen ja kasvaminen herättää väistämättä ajatuksia omasta äidistä ja äitisuhteetsta. Ihan tervettä ja normaalia, että tunnet raivoa vasta nyt. Tämä on aikuistumista ja rankkaa aikaa. Hyvä että sinulla on terapeutti, jatka ihmeessä keskusteluja! Koita olla katkeroitumatta ja katkaise väkivallan kierre omien lastesi kohdalla, kaikkea hyvää odotukseesi!

 

[pakko vastata tähän]

Ei ole mikään ihme että tunnet vihaa äitiäs kohtaan...Ehkä olis parempi ettet pitäisi hänen kanssaan yhteyttä, sanoisit jotenkin sen hänelle että tarvitset nyt omaa aikaa keskittyä odotukseen. Ei tee nimittäin hyvää sun psyykkeelle käydä noita synkkiä ajatuksia mielessäs läpi, nyt varsinkaan. Jollet pysty suoraan sitä sanomaan kirjoita kirje missä kerrot tuntemuksistasi, ja kehoita hakemaan apua. Varman inhoat äitiäs siksi koska odotat nyt omaa lasta, etkä varmasti halua hänelle samaa mitä itse olet kokenut. Muutenkin raskausaikana mieli herkistyy. Sulle kovasti tsemppiä!!!

 

[Halfcafnonfatlatte]

en osaa muuta sanoa ku :hug:
Sinusta on itsestäsi tulossa äiti niin siinä on varmaan iso syy miksi nyt mietit.

Nain makin luulen. :hug: Kaikkea hyvaa sinulle! =)

 

[vieras]

Mä myös oivalsin oman äitini paskamaisuuden vasta ekaa lasta odottaessani,sitä ennen palvoin häntä jonkin asteen jumalolentona vaikka kohtelikin mua miten kohteli. Vihan kautta pääsin välinpitämättömyyteen,mutta anteeksiantoon en ole vielä kyennyt.

 

[AP]

Kiitos vastauksista. Jäin lukemaan tuota narsistisivua ja ainakin siellä narsistien lapsilla oli aika samanlaisia tuntemuksia kuin itsellä.. juuri tuota huonommuuden tunnetta ym..

MUTTA en tosiaan voi puhua äidilleni. Aina kun olen yrittänyt, hän suuttuu verisesti. Kerran itkin äidille, että "etkö voisi pyytää anteeksi kun löit minua ja sain sen murtuman", niin hän NAUROI mulle päin naamaa, vaikka näki hätäni. Ja olin sentään jo 20-vuotias aikuinen ja oli vaikeaa avata suu, ja sain tuollaisen vastaantoton.

Jos tuota ennen otin puheeksi lyömisen ym., niin äitini myös SUUTTUI. Saattoi alkaa huutamaan että hän haluaa minusta eroon, minusta on vain haittaa, hän on tehnyt parhaansa ja minä olen kiittämätön paska lapsi.

Eli siis, äitini kanssa keskustelu on täysin mahdotonta. En voi sanallakaan vihjaista menneeseen ilman em. kohtauksia

 

[vieras]

Olet itse kasvamassa äidiksi, käsittelet mielessäsi nyt omaa äitisuhdettasi.

 

[mökrö]

Olisko sun hyvä pitää vähän taukoa äitisi tapaamisessa? Vaikka onkin ainoa sukulainen, mutta jos hän ei voi edes keskustella tapahtuneesta. Ehkä äitisi ymmärtäisi, miltä susta tuntuu, jos kieltäytyisit tapaamasta. Olet vielä niin haavoittuvassa tilassa nyt raskaana, että kaikkea ylimääräistä stressiä kannattaa välttää. Ja jatka siellä terapeutilla käymistä. Voimia ja :hug:

 

[AP]

Voisin kyllä ottaa äitiini etäisyyttä. nykyään hän nimittäin soittelee joka päivä ja purkaa jotain työkuulumisiaan tms.. Kiitos teille vastaajille!