help help

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vauva 6kk
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vauva 6kk

Vieras
POika täyttää kohta 6kk, ja nyt on tullut mielettömän seuran kipu.. Kun käännän selän, alkaa hysteerinen huuto, joka loppuu kun katson vauvaa... Tämä on kauheaa kun päivät menee siihen että saa olla koko ajan pojan näkö kentässä.. Vessaankaan ei pääse.. Siispä: Miten saisin pojan huomion muuhun? Lelut eivät enää jaksa kiinnostaa.. Pitäiskö antaa huutaa vai leikinkö kiltisti 24/7??
Nikisit olisivat tarpeen...
 
osaako vaavisi vielä liikkua? meillä oli sama juttu muutama viikko sitten (tyttö nyt 6½kk) kun ei vielä päässyt eteenpäin. nyt oppinut vetämään itseään käsillään eteenpäin, joten ne lelutkin muuttuvat mielenkiintoisemmiksi kun niiden perään pääsee ku karkaa käsistä. kauheesti kannustettiin liikkumaan, oli vähän laiska tapaus sen osalta mutta sinnikkäästi joka päivä hirveät kehut ku sentinkin meni eteenpäin ni kyllä se siitä.
minunkin piti aina ottaa vessaankin mukaan jos en halunnut sitä huutoa kuunnella.
sit aikasemmin huomasi myös että tuollasia vaiheita on eli välillä viihtyy itsekseen ja välillä taas ei ollenkaan, kesti yleensä muutaman viikon ja sit taas muuttui systeemit. eli jos taas ei muu auta niin aika. hyvää itsenäisyyspäivää ja jaksamista!
 
Täällä ""kamppaillaan"" samaisen asian kanssa. Tyttö 7 kk on aina ollut itse päivänsäde, mutta viimeisen parin viikon ajan on minun läheisyys/oleminen näkökentässä ei pelkästään toive vaan vaatimus. Kuten sullakin ap, selkää ei voi kääntää etteikö alkaisi kiukuttelu/itku. Rinnastin tämän ""vaiheen"" liikkumattomuuteen ja siihen, että tahto olisi päästä eteenpäin. Vatsallaan köllötellään ja peppua nostellaan, käsillä huidotaan, ympyrää pyöritään, mutta eteenpäin ei vielä mennä. Uskon, että kun hän kikkaa liikkeellelähtemisen, tulee aivan uusia kiinnostavia asioita eteen. Siksi olenkin ajatellut, että tämä on yksi vaihe monien joukossa ja tämänkin vaiheen vaan joutuu läpikäymään.

Meillä on viihdyttämiseen toiminut syöttötuolin tulo kuvioihin. Saatan istuttaa pieniä aikoja tuolissä, kun touhuan keittiössä, tyttö rakastaa heilutella jalkoja ja tutkia kotieläimien liikkeitä (kissa ja koira) aivan eri korkeudelta.

Meillä muuten tämä kitinävaihe alkoi myös senkin vuoksi, että vajaat kk sitten jätettiin pois ""viihdykesitteri"", jossa oli niin värinää kuin ääniäkin. Mutta ikä tuli vastaan ja paino. Nyt vaan keksitään uusia konsteja ja odotellaan liikkeellelähtöä.

Tsemppiä!


Piuku
 
No niin, nyt näette. Ei se lopu ennen kuin aikuisena. Nauttikaa nyt kaikkin voimin, älkää valittako. Lapsihan on hauska ja kiinnostunut, utelias ja kehittyvä olento. Äidin on oltava näkökentässä.
 
Oletteko kokeilleet, että kun lähdette pois niin ette käännäkkään selkää vaan itse kävelette pois selkä edellä. Ja kerrotte vauvalle, että äiti käy nyt siellä ja siellä ja tulee kohta takaisin. Omasta mielestäni tuo vähän helpotti tosiaan, kun ei kääntänyt selkäänsä vauvalle.
 
se on se ikä...

menee ohi kouluikään mennessä =)

ei vaan, ihan vakavissaan.. vauva oppii noilla main tajuamaan, että on eri ihminen äidin kanssa. tuo asia on aivan luonnollinen ja olisinkin enemmän huolissani jos sitä ei koskaan ilmenisi. se kestää jonkun aikaa, mutta pieniä aikoja (todella pieniä aluksi!!) totuttamalla ja piiloleikeillä siitä voi alkaa harjoitella pois.
 
Meilläkin iski eroahdistuskausi, kun tyttö oli lähemmäs 7 kk. Vinkki; Kannattaa unikoulu sijoittaa toteuttettavaksi eri aikaan, kuin eroahdistuskausi (7-12kk). Tietenkin niinkuin meilläkin oli pakko unikoulu toteuttaa tuolla aikaa, kun äiti ei jaksanut sitä väsymystä enää. Luulen kuitenkin että olisi päässyt paljon helpommalla jos tuon unikoulun olisi totettanut aikaisemmin esim 6kk ikäisenä
 

Yhteistyössä