Kvartille hirmuisen paljon onnea uudesta tulokkaasta, toivotaan että raskaus etenee hyvin :heart:
särkylääkettä olen minäkin useampana iltana antanut peräkkäin, kuitenkin maksimissaan 4nä iltana. Eipä olla pitkileen lääkkeitä tarvittukkaan.
Paistettua ruokaa meillä ollaan syöty jo muutama kuukausi. Enää en keitä mitään lihoja. Ongelmia ei ole ollu. Ja täysin samaa ruokaa syö. Itse lopussa lisäilen suolaa, kunhan olen ensin Hennin annoksen ottanut. Olen käyttänyt jauheliha ruuissa jauhelihamaustetta joka sisältää suolaa. Joten vastaan myös kakkukysymykseen, eli kakkua saa maistaa ja syödä, samoin myös keksit maistuu. Pitäis kai olla tiukemmat säännöt noiden evästelyjen kanssa, mut minkäs teet kun koko suku on älytön tuon makean perään ja itse siinä sivussa myös, samoin miehen suku Nöyrästi, mutta rehellisesti kerron, että meillä lapsi on syönyt namia, suklaata, limpparia ja muita herkkuja. :ashamed:
Telkkari meillä on jatkuvaan auki ja Henni sitä töllöö seuraa vaihtelevasti. Aamuisin saattaa 30min katsoo ja sit leikkiikin ihan omiaan loppupäivän. Enemmän on vaan tapa olla se telkkari päällä, kuin että sitä joku oikeasti katsois.
1vee kuvaus ois haaveissa, mutta että missä ja millanen? Mun 1vuotiskuvassa oleva mekko on kadonnu mystisesti jonnekkin ja sen oisin halunnu lapselle päälle. Mutta, mutta...toisaalta haluaisin jonkun hieman erilaisen kuvan. No katsellaan.
Mae, kurjaa että sinua on koeteltu noin lähes läpi elämän, rankat teinivuodet ja ikävä sotku äidin kanssa. :hug:
puurohiutaleet menee ihan kokonaisena, samoin kuin makaroonit, pikkirillin kokoiset kana-/lihapalat ja jopa joulunaikaan kokonainen suklaakonvehti (niin ja itse oli sen jostain ennättänyt hakea...annoin sit syödä loppuun kun niin tyytyväisenä sitä mutusteli).
Kotona olen vielä, toistaiseksi. Töitä etsin, ja jos jotain mielekästä sattuu kohdalle niin lähden, mutta muutoin en kiirehdi. Syksyllä haluaisin lähteä kouluun, parturi-kampaajaksi opiskelemaan (teininä uskoin muita kuin itseäni, niin silloin jäi haaveet toteuttamatta).
Mitäs muuta...no miehen kanssa taa ollu hiukka vaikeaa. Jospa taas kohta parempaan suuntaan mentäis. Kamalinta tässä on se, kun mies väittää että minä olen se ongelma, mutta itse en itseäni ongelmaksi tunnista :ashamed: mistä voin tietää kumpiko se paha tässä suhteessa on? 5,5 vuotta takana yhteiseloa, mutta silti tuntuu että en vieläkään ole oppinut ihmistä tuntemaan. Pelottavaa on myös se, että mä en voi kellekkään kertoa, pelkään ihmisten syyllistävän...onneksi te täällä ette tee sitä. Paljon on sydämellä, mutta en niistä täällä halua kertoa. Jos en täällä, en missään muuallakaan.
Jospi ja Henni jolla riittää virtaa KOKO päiväksi!
särkylääkettä olen minäkin useampana iltana antanut peräkkäin, kuitenkin maksimissaan 4nä iltana. Eipä olla pitkileen lääkkeitä tarvittukkaan.
Paistettua ruokaa meillä ollaan syöty jo muutama kuukausi. Enää en keitä mitään lihoja. Ongelmia ei ole ollu. Ja täysin samaa ruokaa syö. Itse lopussa lisäilen suolaa, kunhan olen ensin Hennin annoksen ottanut. Olen käyttänyt jauheliha ruuissa jauhelihamaustetta joka sisältää suolaa. Joten vastaan myös kakkukysymykseen, eli kakkua saa maistaa ja syödä, samoin myös keksit maistuu. Pitäis kai olla tiukemmat säännöt noiden evästelyjen kanssa, mut minkäs teet kun koko suku on älytön tuon makean perään ja itse siinä sivussa myös, samoin miehen suku Nöyrästi, mutta rehellisesti kerron, että meillä lapsi on syönyt namia, suklaata, limpparia ja muita herkkuja. :ashamed:
Telkkari meillä on jatkuvaan auki ja Henni sitä töllöö seuraa vaihtelevasti. Aamuisin saattaa 30min katsoo ja sit leikkiikin ihan omiaan loppupäivän. Enemmän on vaan tapa olla se telkkari päällä, kuin että sitä joku oikeasti katsois.
1vee kuvaus ois haaveissa, mutta että missä ja millanen? Mun 1vuotiskuvassa oleva mekko on kadonnu mystisesti jonnekkin ja sen oisin halunnu lapselle päälle. Mutta, mutta...toisaalta haluaisin jonkun hieman erilaisen kuvan. No katsellaan.
Mae, kurjaa että sinua on koeteltu noin lähes läpi elämän, rankat teinivuodet ja ikävä sotku äidin kanssa. :hug:
puurohiutaleet menee ihan kokonaisena, samoin kuin makaroonit, pikkirillin kokoiset kana-/lihapalat ja jopa joulunaikaan kokonainen suklaakonvehti (niin ja itse oli sen jostain ennättänyt hakea...annoin sit syödä loppuun kun niin tyytyväisenä sitä mutusteli).
Kotona olen vielä, toistaiseksi. Töitä etsin, ja jos jotain mielekästä sattuu kohdalle niin lähden, mutta muutoin en kiirehdi. Syksyllä haluaisin lähteä kouluun, parturi-kampaajaksi opiskelemaan (teininä uskoin muita kuin itseäni, niin silloin jäi haaveet toteuttamatta).
Mitäs muuta...no miehen kanssa taa ollu hiukka vaikeaa. Jospa taas kohta parempaan suuntaan mentäis. Kamalinta tässä on se, kun mies väittää että minä olen se ongelma, mutta itse en itseäni ongelmaksi tunnista :ashamed: mistä voin tietää kumpiko se paha tässä suhteessa on? 5,5 vuotta takana yhteiseloa, mutta silti tuntuu että en vieläkään ole oppinut ihmistä tuntemaan. Pelottavaa on myös se, että mä en voi kellekkään kertoa, pelkään ihmisten syyllistävän...onneksi te täällä ette tee sitä. Paljon on sydämellä, mutta en niistä täällä halua kertoa. Jos en täällä, en missään muuallakaan.
Jospi ja Henni jolla riittää virtaa KOKO päiväksi!